Sano muut mitä tahansa, niin oikeesti kaikkein parasta jouluna on syöminen.
Oma ruokavalioni poikkeaa muun perheen ruokailutottumuksista aika isosti, joten saan päättää joulusapuskani joka vuosi ihan itse. Joitain vuosia sitten nautin jouluateriana tortilloja, mutta tänä jouluna ajattelin mennä vähän perinteisemmällä linjalla.
En millään malttanut odottaa jouluaattoon asti, vaan tein koeaterian jo tälleen etukäteen. Menin tämän syksyn kohkatuimpien vegaaniruokien perässä, ja aterialla oli tarjolla sekä porkkalaa että nyhtökauraa. Ja muusia. Ja ehkä joku lisuke.
Norppa vahtii muusipottuja.
Porkkanalohi eli porkkala
Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että en alkujaan yhtään lämmennyt tolle porkkala-nimelle. Nyt olen jo siedättynyt, onhan se kieltämättä kätevä. Mutta mitä väliä nimestä kun tää on niin hyvää että lähtee järki. Olen kuullut huhuja, että joidenkin tahojen mielestä porkkanalohi ei toimisi ihan itsekseen vaan vaatisi kaverikseen leipää tai jotain muuta apuruokaa. Se on muuten ihan puppua semmonen puhe. Mie söin ensimmäisen porkkalasatsini lähes paljaaltaan ennen kuin se oli edes ehtinyt kunnolla marinoitua. Ja seuraavana päivänä tein heti toisen erän, eikä sekään kauaa kestänyt.
Porkkalan ohje on varsin yksinkertainen eikä työvaiheitakaan ole kovin montaa. Kaikkein vaikeinta sen valmistamisessa on odottelu. Toiseksi vaikeinta on kypsennettyjen porkkanoiden kuoriminen (VINKKI! Se onnistuu parhaiten poikittaissuuntaan.) Ohjeen nappasin YouTubesta PS Olen Vegaani-kanavalta. Suosittelen tutustumaan kyseisen kanavan tarjontaan mikäli vegaanihommat kiinnostaa!
Puhtaat porkkanat suolapedillä ennen suolakuorrutusta ja uunitusta.
Ruttuporkkanat ja kärähtänyt suola uunituksen jälkeen.
Testiaterialla menin massan mukana, ja nautin porkkanakalaa leivän päällä. Leivällä oli porkkanaviipaleiden lisäksi tilliä ja maustelevitettä. Levitteeseen laitoin ainaskin sinistä Keijua, merisuolaa, herbamarea, tilliä, basilikaa, ruohosipulia, jotain yrittidippiä ja mitähän muuta. Kaikkea vihreää nyt sattui maustekaapista löytymäänkään. Oli tosi hyvää!
Nyhtökaurakäristys
Monen kasvissyöjän joulupöydästä löytyvä seitan-kinkku ei ole ikinä ollut miusta mitenkään satumaisen hyvää, vaikka ihan kelvollista pöperöä onkin. Itse pidän siitä enemmän ihan vaan perusarkena leivän päällä. Sen sijaan nyhtökauraan olen jo ehtinyt tykästyä kovasti.
Nyhtisruokakokeiluja omalle kohdalle on kertynyt muutamia erilaisia, ja niistä isoin lemppari on ollut superyksinkertainen käristys. Ohje löytyy nyhtökauran paketeista ja vaikkapa täältä.
Nyhtiskäristys käristymässä ja unelmaisen ihana perunamuusi. Ah.
Ainoat joulusyötävät, joista en suostu luopumaan on keitetyt porkkanat ja herneet. Herneitä ei nyt ollut tarjolla ja porkkanatkin meni kaloiksi, joten keitin (ja keittämisen jälkeen siivilöin/pesin) hernerouheesta epämääräisen muhennoslisäkkeen. Sekin oli hyvää.
Nälkä tulee ko tätä kattoo. Mut ihan kohta on jo joulu!
Jee taas myö leivotaan!
Joulutortut on jo taputeltu, joten tänään päästään käsiksi (miun mielstä) niihin parempiin joululeivottaviin, elikkä ruskeisiin pipareihin.
Kaikki tykötarpeet valmiina päivän ponnistukseen. Piparimuottien alhaisen löytymisprosentin takia otin avuksi myös suppilon, mehujäämuotin ja muutaman erilaisen mitta-astian. Kaulimiakin on kaksi sen takia, että toinen on rikki.
Suunnitelmana on tehdä pipareita sekä muoteilla, että vapaalla kädellä rajoituksena vain oma luovuus. Lopuksi ajattelin koristella kaikki aikaansannokseni. Piparien koristeet (helmiäishelmet, pinkit sydämet ja vaahtokarkit) muuten hankin Tampereen Vegekaupasta.
Ensimmäisessä satsissa en vielä rohjennut irroitella.
Ajan säästämiseksi päädyinkin tekemään vaan puolet varaamastani taikinamäärästä, ja siitä syntynyt piparikasa kyllä riittää ainaskin tälle päivälle ihan hyvin. Yhteensä pipareita valmistui kaksi ja puoli pellillistä.
Bongaa kuvasta muotovaliot rusetti, muumi ja Hello Kitty. Sekä tietenkin kumiveneet ja puhallettava krokotiili. (Ja tosi monta nänniä…..)
Nää mie tein ilman muottia veitsen kärjellä piirtelemällä, Kaikki ehottomasti jatkoon, varsinkin muotovalio-muumi.
Tulipa hyvä mieli tästä leivonta- ja koristelukokemuksesta, suosittelen lämpimästi! Koristelussa kehoitan käyttämään luovuutta ja kokeilemaan kaikkea uutta. Ihan tylsää käyttää aina vaan sokerimassaa, kun esimerkiksi vaahtokarkki ja joulupipari sopii tosi hyvin yhteen!
ps. Pitkästä aikaa joulukalentrin luukku, jossa miulla ei mennyt mikään pieleen!
Viimeiseen viikkoon ei ole tapahtunut yhtään mitään. (tähän monta hiljaista huutomerkkiä)
Onnistuin väistämään orastavaa vatsatautia mutta väistinkin suoraan flunssakaistalle ja koko pääsiäinen meni sitä karkoittaessa (ei onnistunut). Lepo ei auta mutta viimeaikaisten havaintojen mukaan leipominen sitäkin enemmän.
Brownieiden päätarkoitus oli käyttää kaapin perukoilla ties mistä asti pyörinyt tumma(leivonta)suklaalevy ja siinä samalla ”tehdä Raisa ylpeäksi”, eli paistaa lämmitetyssä uunissa enemmän kuin yksi ruoka-asia. Leipomisen aikana uunissa valmistui pääruoaksi paimenen piiras (ohje Vegaanikeittiön käsikirjasta). Browniet on sovellettu Raisan Puputyttö ja vohvelisankari-kirjasta löytyvien Hävyttömien ohjeesta, mistä jätin kookoksen pois ja laitoin tilalle maidotonta valkosuklaata.
Itseasiassa koko viimekuukausi on ollut omalta osaltani varsin hiljainen. Maaliskuun alussa osallistuin elämäni ensimmäiselle rengastrapetsitunnille joka toistaiseksi on ollut myös viimeinen, sillä tunnin puolivälissä selkä sanoi poks ja Maikki vastasi AUTS!. Tässä(kään) tapauksessa lääkäristä ei ollut apua, mutta onneksi tanssijaystävieni suosittelema jäsenkorjaaja löysi lukossa olleen lannenikaman ja kipu vihdoinkin hellitti.
Neljä viikkoa kului vuoronperään parannellessa ja työreissulla ja vaikuttaa siltä, että pää on lyönyt tyhjää tilanteesta riippumatta. Viimeisen parin viikon sisään olen mm. unohtanut kaksi kertaa rahapussin kotiin ja tajunnut asian vasta ruokakaupan kassalla.
No jotain uutta sentään; jos se on paperilla niin se on virallista…
Päätin tehdä unelmista totta ja perustaa yrityksen. HULLUA! Mutta pakkohan se on joskus tarttua härkiään sarvista tai muuten ei pääse elämässä eteenpäin. Viime viikolla käväisin Ensimetrissä yritysneuvojan juttusilla, mistä ei kylläkään varsinaisesti mitään konkreettista hyötyä ollut. Nyt olen järjestellyt aikataulujani ja näyttää siltä, että pääsen osallistumaan toukokuun puolivälissä alkavalle yrittäjäkurssille. IIK!
Nukkuminen on ollut viimeaikoina todella vaikeaa, kun ei millään malta nukahtaa kesken aivoissa räiskähtelevän idea-ilotulituksen. Oon kirjoittanut vähintään listan per päivä milloin mistäkin sekalaisesta aiheesta. Mitä kaikkea voi tai pitää järjestää etukäteen, keneen ottaa yhteyttä, mitäs tällä yrityksellä ylipäätään alkais tekemään, myykö näistä ideoista mikään?! jne.
Jännityksellä seuraamme, mitä kaikkea (vaiko ei mitään) vielä ehtii tapahtua ennen kesää.
Elli
Maikki
Paras sisko maailmassa 