Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: ystävät

”… oon siis torstaihi asti kartanonrouvana. Jos siul ei oo mitään, ni seura ei ois pahitteeks…”
Kuka nyt voisi kieltäytyä moisesta seuraneitikutsusta – varsinkin kun sen esittäjänä on hyvä ystävä ja paikka on tämänmoinen:

talo

?
Siispä tavarat pyörän tarakalle ja menoksi!

Perille päästyäni 13 kilometrin tuulispäänä polkemisen jälkeen (hiukset kyllä heiluivat vauhdin, ei varsinaisen tuulen voimasta) oli mahtavaa mennä ensimmäiseksi uimaan. Lämmintä ja kirkasta vettä, jee!!

Miun suosikki ❤ Vinksinvonksin olevan saunavanhus. Melkein ku muumien uimapömpeli.

Päivän action-suoritukset eivät kuitenkaan loppuneet pyöräilyyn ja uipiskeluun, vaan illan ukkosmyräkkä toi omat kommelluksensa.
Vinkki: Jos huoneessa, jossa ei ole vesihanaa kuuluu tasaista veden tip tap -ääntä, voi olla, että katto vuotaa.
Pesuvatien metsästyksen jälkeen suuntasimme ullakolle, jossa kartanonrouva urheasti konttasi pitkin risteileviä lankkuja vuotokohtaa etsiessään. Itse keskityin seuraneitinä rouvan kannustamiseen ja yleiseen ihmettelyyn. Onneksi sade lopulta loppui ja niin loppui veden tippuminenkin.

vedet

Seuraavana päivänä herättii linnunlauluun ja auringonpaisteeseen. Koska lämpömittari näytti kerrankin lenkkeilyn kannalta siedettäviä lukemia, vaan +25, oli puoliltapäivin aika lähteä aamujuoksulle. Paarmat ja itikat toipuivat kai edelleen edellisillan sateista, kun metsässä oli ihmeen hiljaista ja rauhallista.

Lenkkimaisemia.

Lenkkimaisemia.

Loppupäivän pystyikin kuluttamaan uimalla ja ottamalla aurinkoa ennen iltapäivän kasari- ja ysärilevyraatia kartanonrouvan vierailevien ystävättärien kanssa. Koko porukka tunnisti kappaleet, mutta kukaan ei osannut sanoja tai tiennyt esittäjiä – paitsi tietty Dj-Kaisa. Tässä tunnelmalinkki.

Illan kruunasi saunomisen ja uimisen jälkeen Ylpeys ja ennakkoluulo -maratonin 1. osa. Saattoi vaikuttaa, että allekirjoittanut nukahti kesken kolmannen jakson klo 02.00, ja kommentoi sarjan henkilöistä unipäissään mitä sattui, mutta oikeasti kyllä lepuutin vain silmiä.

Illan elokuvaeväät.

Illan elokuvaeväät.

Eipä kaatunut tarjotin tälläkään kertaa noissa portaissa. Ihmettelen.

Eipä kaatunut evästarjotin tällä(kään) kertaa noissa portaissa. Ihmettelen.

Marjastuskaverimme.

Marjastuskaverimme.

Kolmas  ja valitettavasti myös viimeinen seuraneitipäivä käynnistyi hitaasti, mutta varmasti. Oltiin kunnon emäntiä ja verotettiin muutaman litran verran yhtä mustaviinimarjapuskaa. Aurinko + tuuli = hyvä yhdistelmä. Ei liian kuuma eikä kummemmin ötököitäkään. Sen jälkeen oli jälleen uimisen vuoro. Ylläri!

Muuta mainitsemisen arvoista päivässä oli uuden kartanoherkun kehittäminen: paahtista tomaatilla ja kanalla. Joku voisi luulla, että meitä vähän laiskotti tuo ruoanlaitto, mutta…
Illalla jatkui Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton kera marttailun (villasukat menossa) ja ”Oh Mr. Bennet and my poor nerves!” -tokaisuiden.

Seuraneiti ja kartanonrouva.

Seuraneiti ja kartanonrouva.

Sen pituinen se.


lauantai

Kuvassa puolet Duo Nolifestä sekä mie ahtautuneena takapenkille lavatangon ja koirankopan kera. Otos ei varsinaisesti tee oikeutta sille tilanpuutteelle, jota tuon lyhyen automatkan ajan koin.

Suunnitelmissa oli viettää ihan tavallinen, laiska-ja-turvallisen-tylsä lauantai mutta toisin kävi.
Kävin aamulla viemässä loppusilauksen saaneet tanssipuvut Duo Nolifen tytöille ja jäin katsomaan viimehetken treenejä Pole Academylle. Tarkoitus oli sen jälkeen lähteä kiltisti jokalauantaiselle balettitunnille, mutta – koska elämässä pitää olla muisteltavaa – jätinkin baletit odottamaan maanantaita ja hyppäsin Lielahteen suuntaavaan bussiin. Tytöillä oli keikka uuden kauppakeskuksen avaisissa ja mie sain kunnian toimia esityksen kuvaajana (enkä muuten kuvannut omaa sormeani ko ihan vähäsen). Esityksen jälkeen ahtauduttiin autoon kera keikkatangon ja hurautettiin keskustaan jätskille. Olin haaveillut kesän ekasta tötteröjäätelöstä mutta eipä toi neljän sortin sorbetti kulhossta yhtään huono valinta ollut. Ajatella, mie saan tehdä tätä työkseni!
-Maikki

 

tuoli

Kevään ja kesän aamuissa parasta on se, kun herää auringon paisteeseen. Ja parhaus senkun lisääntyy, jos saa nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Kuten tänään.

Jatkoin lauantaina samassa seurassa, missä olin ollut edellisenäkin iltana, eli Siljan kanssa. Meillä on hyvä tsemppaustiimi – varsinkin sillon, kun kouluhommien deadlinet lähestyvät. Tänään teemana oli tehdä tuolien päällysiä, jotka pitäisi saada valmiiksi tiistaihin mennessä. O-ou! Tarkoitus ei suinkaan ollut kuitenkaan ahkeroida kotona, vaan kässäjutut pyörän tarakalle mukaan ja ulos aurinkoon!!
Päivään mahtui tuolihommien lisäksi jumppaa (olis kivaa käydä Balancessa pitkästä aikaa!) ja piirrettyjä. Maa aikojen alussa on aika jännittävä vielä näin vähän vanhempanakin… Ja ootteko muuten huomanneet, että Lumikki on ihan pin-up -tytön näkönen??
-Elli


perja

Perjantai oli aika hulinapäivä, nettikin lopetti toimimasta. Koulua ei virallisesti ollut kuin musiikin pääsykokeen verran, mutta silti tein ihan kokonaisen työpäivän siellä. Oikeestaan oli ihan kiva olla ompelemassa ja kutomassa kaikessa rauhassa. Illalla yhdistettiin Siljan kanssa huvi ja työ: mentiin paikalliseen kässäjutut mukana. Tarkoitus oli tehdä kouluhommia, mutta hyydyin parin tunnin jälkeen ja siirryin tiskirätin virkkaamiseen. Tanssijalka ei kyllä vipattanut, se oli vähän väsyny viime päivien kiireistä.

– Elli

perjantai

Ihana ja poikkeuksellisen touhukas päivä. Hoidin koko viikon sosiaaliset toiminnot saman päivän aikana: kävin kahvilla Kahvillassa ja sain uuden ystävän (kuvan nainen ei liity tapaukseen), leikin parturia ja laitoin toiselle ystävälle kiharat. Illalla pidettiin vielä loppusovitus ja tein viimeiset muutokset työn alla olleisiin esiintymisasuihin.
Vaikka viihdyn välillä liiankin hyvin itsekseni, on tällaisillekin päiville paikkansa. Miten onnelliseksi sitä voikaan tulla ympäröivistä ihmisistä ♥
-Maikki