Paras kaveri keskiviikkoisin

Category Archives: Käsityöt

Oottelin, että päästään blogissa lukuun 100, koska tää oli nii kiva työ, että ansaitsee kunnon jämäkän numeron. Sain toissa jouluna lahjaksi Parhaan Iskän tekemän kudontakehyksen, joka huuteli kovasti melkein vuoden verran, että pääsisi käyttöön jo muutenkin kuin harjoituksia varten.

Viime jouluna en kyennyt kovinkaan moneen käsintehtyyn joululahjaan, mutta tästä tuli yksi semmoinen: nimittäin eka ikinä tekemäni ryijy. Se meni joululahjaksi Parhaalle Siskolle Maikille, joten värivalinnat oli tosi helppo tehdä: kaikkea hempeetä eikä mitään liian sinistä.

Harvapiikkisellä kammalla sai hyvin paineltua kuteet tasaisesti.

Harvapiikkisellä kammalla sai hyvin paineltua kuteet tasaisesti.

Pitsinauhoja sai myös kudottua mukaan.

Pitsien ja lenkkien testailua.

Työssä oli kivaa kokeilla erilaisten nauhojen ja lankojen käyttöä kuteena ja muistuttelin kutoessani mieleen myös ryijysolmut, hapsut ja muut kommervenkit.

Alun perin suunnittelin laittavani yläreunan ripustusriman(?) läpi ryijyn loimilenkeistä, mutta ne jäivät toisesta kohdasta liian löysälle ja toisesta taas liian tiukalle, niin lopulta vedin lenkit ryijyn läpi ja laitoin yläreunaan nahkaiset lenkit, joihin pujotin riman. Tosin nyt ryijy toimii myös ilman ripustusrimaa.

Ryijyyn voi myös kiinnittää pompuloita

Pari pompulaakin mahtui mukaan.

Näitä haluaisin tehä lisääkin, koska kehyskudonta oli tosi hauskaa ja vain mielikuvitus on rajana siinä, mitä kaikkea pikkuryijyihin voi laittaa. Kunhan saan kouluhommat pakettiin, tai ainakin paketimpaan, niin se on jälleen loimien virittelyn aika!

Pääsiäisterkuin Elli

Lopuksi vielä Maikin käyttäjäkommentit: TÄYDELLINEN. Ensimmäinen taideasia mitä seinälleni ripustin 🙂 Sen katsomisesta tulee aina nii hyvä mieli.

Valmis ryijy

Ryijy 23.12.2019 klo 1.07 paketoimista vaille valmiina.

 

 


Kuten muuallakin, myös kässämaailmassa on aina omat trendissä. Itsehän olen niissä joko muita edellä tai sitten pari vuotta jäljessä. Harvemmin kuitenkaan ihan siinä aallon harjalla.

Kross, eli Ruksi sekä ulko- että sisäkäyttöön.

Näin on myös islantilaisten villapaitojen kanssa. Kun muut neuloivat Riddareita ja Puun vuosia, päädyin Islantilaisia neuleita -kirjan Kross-malliin, jossa ei ole kirjoneuletta laisinkaan. Malli pohjautuu ennemminkin alkuperäiskansojen  käyttämään rastikuvioon, joka tehdään venytetyillä silmukoilla. Siitä kuitenkin tuli yksi lempivillapaidoistani, mistä rohkaistuneena päätin viime syksynä siirtyä varsinaisiin kirjoneulemalleihin.

Ongelma  näissä molemmissa neuleissa oli se, että meijän paikallisessa lankakaupassa myytiin tuolloin vaan Lettlopia, eikä sen paksumpia versioita, joten kirjan ohjeita piti sitten soveltaa oman näkemyksen mukaan. Toisaalta tykkään Lettlopista juurikin sen ohuuden takia, jolloin vaatteita voi sitten pitää sisätiloissakin.
EDIT: Viime kerralla lankakaupassa vieraillessa, sattui silmään myös paksumpaa Alafosslopia 🙂

Villapaita on oiva vaate myös hiihtoretkille, kun sinne mahtuu hyvin vaatetta alle.

Toisella kertaa malliksi valikoitui Gjöf (lahja). Koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, piti miettiä puikkokokoa ja neuletiheyttä jälleen. Tämä tietenkin vaati aika paljon testailuja, purkamista ja uudelleen aloittamista. Lopulta päädyin vain tekemään pari kokoa isomman paidan kuin mitä ohjeen mitoissa oli puikoilla nro 4 1/2 tai ehkä 5 mm . Silloin ei tarvinnut miettiä kuvioita ja kavennuksia uudestaan.  Väritkin valitsin oman mielen mukaan (tietty!), joten niistäkin piti kokeilla useampi variaatio (noin 5). No, ainakin pinna piteni taas muutaman tuuman.

Tykkään näissä islantilaisneuleissa siitä, miten nopeasti ne valmistuvat. Jos kaikkia purkamisia ei oteta huomioon, villatakki valmistui napituskaitaleita lukuun ottamatta noin viikossa. (Yhtä aikaa meneillään olleilla yleisurheilun MM-kisoilla saattaa olla osuutta asiaan.)

Tähän villatakkiin tuli myös ensimmäinen tekemäni steekkaus (eli ommellaan ompelukoneella suorat ompeleet 2 kertaa molemmin puolin etukappaleen keskikohtaa, joka sitten leikataan saksilla auki), joka onnistui mielestäni ihan hyvin, vaikka sen tekeminen jännittikin tosi paljon.

Ensimmäinen tekemäni steekkaus. Liekö aloittelijan tuuria, mutta se onnistui oikein hyvin!

Vaikeinta Gjöfin tekemisessä taisi olla nappien valinta. Lopulta päädyin puisiin ympyränmuotoisiin nappeihin, jotka näppäränä naisena ompelin paikoilleen ennen kuin muistin, että villatakki on vielä kostuttamatta. Hups. Onneksi ainakin tähän saakka muiden vaatteiden puunapit ovat kestäneet myös pesua, niin toivottavasti nämäkin.

Nyt vaan niitä pakkaspäiviä, että lämpimämmätkin vaatteet pääsevät käyttöön! 🙂


Lapasten pääväri on Opalin Ice Cream ja kontrastiväirinä on luonnonvalkoinen Sisu-lanka. Puikot ovat kokoa 2 mm - 2,5 mm.

Pääväri on Opalin Ice Creamia ja pikku nöttönen luonnonvalkoista lienee Sisua. Puikot kokoa 2 – 2,5 mm.

Tour de Ski + Keski-Euroopan mäkiviikko + mälsä keli ulkona = neulomista sohvan nurkassa. Ja varsinkin myöhästyneitten joululahjojen valmistamista viimeistelyä.

Vähänhän tässä alkaa jo mökkihöperöityä, kun kökkäilee päivät pitkät sisällä telkan ääressä, mutta toisaalta nää välipäivät on ihania. En edes tiiä mikä viikonpäivä on tällä hetkellä menossa, koska oon lomalla, nukun pitkään, valvon myöhään, herkuttelen ja nään kavereita. Huomenna aion kyllä myös urheilla!

Yksi välipäivien valmistuneista neulomuksista on Ailin lapaset. Päädyin malliin, kun olin kokeillut useampia erilaisia yksivärisiä malleja. Ne eivät kuitenkaan miellyttäneet silmää, koska sinettävässä langassa oli valmiita raitoja. Noin viiden erilaisen kokeilun jälkeen totesin oletuksen meleeratusta langasta olleen väärä… Mutta tämähän vain kasvattaa kärsivällisyyttä, vai miten se meni…

Tutustuin Aili-neulemalliin viime lukuvuonna, kun olin koulussa töissä. Toisin sanoen malli on helppo ja silti näyttävä ja onnistuu helposti myös vähän kokemattomammalta neulojalta 🙂 Tässä linkki ohjeeseen.

Vähän muuttelin ohjetta, koska miulla oli ohuempi lanka ja kapeammat puikot. Miulla oli kämmenosassa silmukoita 52 ja peukalossa 20, että luvut on 4:llä jaollisia. Omaan käteen lapaset on vähän tiukat –  varsinkin peukalot – mutta oletan niitten olevan lahjan saajalle sopivat, koska hänellä on pienemmät kädet. Mallia oli mukava neuloa, siispä taijan tehhä näitä sillon tällön jatkossakin!Valmiit sinivalkoiset lapaset.

Mukavia välipäiviä itse kullekin!

-Elli