Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: ruoka

Sano muut mitä tahansa, niin oikeesti kaikkein parasta jouluna on syöminen.
Oma ruokavalioni poikkeaa muun perheen ruokailutottumuksista aika isosti, joten saan päättää joulusapuskani joka vuosi ihan itse. Joitain vuosia sitten nautin jouluateriana tortilloja, mutta tänä jouluna ajattelin mennä vähän perinteisemmällä linjalla.

En millään malttanut odottaa jouluaattoon asti, vaan tein koeaterian jo tälleen etukäteen. Menin tämän syksyn kohkatuimpien vegaaniruokien perässä, ja aterialla oli tarjolla sekä porkkalaa että nyhtökauraa. Ja muusia. Ja ehkä joku lisuke.

muusi

Norppa vahtii muusipottuja.

Porkkanalohi eli porkkala
Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että en alkujaan yhtään lämmennyt tolle porkkala-nimelle. Nyt olen jo siedättynyt, onhan se kieltämättä kätevä. Mutta mitä väliä nimestä kun tää on niin hyvää että lähtee järki. Olen kuullut huhuja, että joidenkin tahojen mielestä porkkanalohi ei toimisi ihan itsekseen vaan vaatisi kaverikseen leipää tai jotain muuta apuruokaa. Se on muuten ihan puppua semmonen puhe. Mie söin ensimmäisen porkkalasatsini lähes paljaaltaan ennen kuin se oli edes ehtinyt kunnolla marinoitua. Ja seuraavana päivänä tein heti toisen erän, eikä sekään kauaa kestänyt.

Porkkalan ohje on varsin yksinkertainen eikä työvaiheitakaan ole kovin montaa. Kaikkein vaikeinta sen valmistamisessa on  odottelu. Toiseksi vaikeinta on kypsennettyjen porkkanoiden kuoriminen (VINKKI! Se onnistuu parhaiten poikittaissuuntaan.)  Ohjeen nappasin YouTubesta PS Olen Vegaani-kanavalta. Suosittelen tutustumaan kyseisen kanavan tarjontaan mikäli vegaanihommat kiinnostaa!

pork1

Puhtaat porkkanat suolapedillä ennen suolakuorrutusta ja uunitusta.

pork2

Ruttuporkkanat ja kärähtänyt suola uunituksen jälkeen.

Testiaterialla menin massan mukana, ja nautin porkkanakalaa leivän päällä. Leivällä oli porkkanaviipaleiden lisäksi tilliä ja maustelevitettä. Levitteeseen laitoin ainaskin sinistä Keijua, merisuolaa, herbamarea, tilliä, basilikaa, ruohosipulia, jotain yrittidippiä ja mitähän muuta. Kaikkea vihreää nyt sattui maustekaapista löytymäänkään. Oli tosi hyvää!

Nyhtökaurakäristys
Monen kasvissyöjän joulupöydästä löytyvä seitan-kinkku ei ole ikinä ollut miusta mitenkään satumaisen hyvää, vaikka ihan kelvollista pöperöä onkin. Itse pidän siitä enemmän ihan vaan perusarkena leivän päällä. Sen sijaan nyhtökauraan olen jo ehtinyt tykästyä kovasti.

Nyhtisruokakokeiluja omalle kohdalle on kertynyt muutamia erilaisia, ja niistä isoin lemppari on ollut superyksinkertainen käristys. Ohje löytyy nyhtökauran paketeista ja vaikkapa täältä.

ruuat

Nyhtiskäristys käristymässä ja unelmaisen ihana perunamuusi. Ah.

Ainoat joulusyötävät, joista en suostu luopumaan on keitetyt porkkanat ja herneet. Herneitä ei nyt ollut tarjolla ja porkkanatkin meni kaloiksi, joten keitin (ja keittämisen jälkeen siivilöin/pesin) hernerouheesta epämääräisen muhennoslisäkkeen. Sekin oli hyvää.

annos

Nälkä tulee ko tätä kattoo. Mut ihan kohta on jo joulu!


Viimeiseen viikkoon ei ole tapahtunut yhtään mitään. (tähän monta hiljaista huutomerkkiä)
Onnistuin väistämään orastavaa vatsatautia mutta väistinkin suoraan flunssakaistalle ja koko pääsiäinen meni sitä karkoittaessa (ei onnistunut). Lepo ei auta mutta viimeaikaisten havaintojen mukaan leipominen sitäkin enemmän.
browniesBrownieiden päätarkoitus oli käyttää kaapin perukoilla ties mistä asti pyörinyt tumma(leivonta)suklaalevy ja siinä samalla ”tehdä Raisa ylpeäksi”, eli paistaa lämmitetyssä uunissa enemmän kuin yksi ruoka-asia. Leipomisen aikana uunissa valmistui pääruoaksi paimenen piiras (ohje Vegaanikeittiön käsikirjasta). Browniet on sovellettu Raisan Puputyttö ja vohvelisankari-kirjasta löytyvien Hävyttömien ohjeesta, mistä jätin kookoksen pois ja laitoin tilalle maidotonta valkosuklaata.

Itseasiassa koko viimekuukausi on ollut omalta osaltani varsin hiljainen. Maaliskuun alussa osallistuin elämäni ensimmäiselle rengastrapetsitunnille joka toistaiseksi on ollut myös viimeinen, sillä tunnin puolivälissä selkä sanoi poks ja Maikki vastasi AUTS!. Tässä(kään) tapauksessa lääkäristä ei ollut apua, mutta onneksi tanssijaystävieni suosittelema jäsenkorjaaja löysi lukossa olleen lannenikaman ja kipu vihdoinkin hellitti.
Neljä viikkoa kului vuoronperään parannellessa ja työreissulla ja vaikuttaa siltä, että pää on lyönyt tyhjää tilanteesta riippumatta. Viimeisen parin viikon sisään olen mm. unohtanut kaksi kertaa rahapussin kotiin ja tajunnut asian vasta ruokakaupan kassalla.

No jotain uutta sentään; jos se on paperilla niin se on virallista…
yritys

Päätin tehdä unelmista totta ja perustaa yrityksen. HULLUA! Mutta pakkohan se on joskus tarttua härkiään sarvista tai muuten ei pääse elämässä eteenpäin. Viime viikolla käväisin Ensimetrissä yritysneuvojan juttusilla, mistä ei kylläkään varsinaisesti mitään konkreettista hyötyä ollut. Nyt olen järjestellyt aikataulujani ja näyttää siltä, että pääsen osallistumaan toukokuun puolivälissä alkavalle yrittäjäkurssille. IIK!
Nukkuminen on ollut viimeaikoina todella vaikeaa, kun ei millään malta nukahtaa kesken aivoissa räiskähtelevän idea-ilotulituksen. Oon kirjoittanut vähintään listan per päivä milloin mistäkin sekalaisesta aiheesta. Mitä kaikkea voi tai pitää järjestää etukäteen, keneen ottaa yhteyttä, mitäs tällä yrityksellä ylipäätään alkais tekemään, myykö näistä ideoista mikään?! jne.

Jännityksellä seuraamme, mitä kaikkea (vaiko ei mitään) vielä ehtii tapahtua ennen kesää.


Maikin mielestä voi toimia ulkomaankirjeenvaihtajana vain, jos on menossa sotatila, mutta minusta on ihan terveellistä vaihtaa välillä vähän tavanomaisempiakin kuulumisia. Tosin jos puheenaiheeksi valitaan salaatti ja siihen liittyvät kastikkeet, eiköhän silloin saada kriisi pystyyn jo parin puheenvuoron jälkeen… Tässä kuitenkin lyhyesti tähänastisia huomioita – ilman salaattia tai kastikkeita:

Pääkadun kukkia ja ”ihan tavallinen sisäänkäynti”

Ellin Raportti

Paikka: Itävalta, Ylä-Itävallan lääni (?), Frankenmarkt (pikkukaupunki noin 50km Salzburgista)

Aika: melkein koko elokuu, josta tähän mennessä kulunut vähän yli viikko

Pääkadun taloja

Sää/ilmasto: melko trooppinen.
Lämpöä on riittänyt melkein koko ajan 20 – 30 astetta, eli ihan kesälukemissa mennään! Iltaisin on aika useasti ukkonen – välillä on ihan kunnon räiskettä ja mäiskettä – mutta ei se mitään. Ikävä kyllä se ei kauheasti vähennä ilman hiostavuutta…
Koska poikaystäväni on rakastunut termiin ”Fresh Air”, tuuletus asunnossa on aikamoista (Ellin varustus sisällä kattaa yleensä villasukat, pitkähihaisen paidan sekä housut). Nyt olen jo oppinut vaihtamaan vähän kevyempiin vaatteisiin, kun menen ulos, missä on ihanan lämmintä.

Muut huomiot:

  • Tuntemattomatkin ihmiset moikkailevat, vaikka tällä kertaa olen ihan oikeassa pikkukaupungissa enkä missään kylässä keskellä peltoja. Siellä peltojen keskellä moikkailu on tosi tavallista.
  • Kaupat ovat kiinni juuri siihen parhaimpaan shoppailuaikaan, eli noin 12.00 – 14.00. Ainoan poikkeuksen tekevät suosikkilähikauppani Spar sekä kahvilat ja ravintolat.
  • Kieli on tosi vaikeaselkoista, joten päättelen ihmisten eleistä ja ilmeistä ja erityisesti siitä, mihin suuntaan he katsovat, että mikäköhän mahtaa tällä kertaa olla puheenaiheena.
    Esim. jos kaupan henkilökuntalainen katsoo lihatiskille päin ja sanoo jotain, niin osaan vastata ”Nein Danke” (= Ei Kiitos), koska oletan, että juttu liittyy jotenkin siihen, että olisinko tarvinnut sieltä tiskiltä jotain.
    Kiitos juuri olleiden Olympialaisten ymmärrän kuitenkin numerot ja kansallisuudet – tosin täällä ei oikei ole kuin itävaltalaisia ja saksalaisia!

Mein asunto ja pari muutakin

Naapureita


Tähänastisen oleskeluni kohokohtia:

  1. Ilotulitus.
    Heti sunnuntaina, kun viikko sitten tulin tänne näin hienon ilotulituksen Mondseellä. Täällä on tapana järjestää järvienympäryskaupungeissa kesäfestivaaleja, jotka huipentuvat aina ilotulitukseen. Olin kyllä vähän nolo turisti siellä, koska luulin joka ohjelmanumeron jälkeen, että nyt ne juhlallisuudet loppuvat. En nimittäin ymmärtänyt kuuluttajan puheesta sanaakaan. Pienen tulishown ja vuoren huipun valisemisen jälkeen tuli kuitenkin vuoroon oikein kunnon ilotulitus, joten se virallinen loppu ei sittenkään jäänyt kellekään epäselväksi.
  2. Ensimmäinen ostokseni lihatiskiltä.
    Vaikka etsin lähikauppani yli ja ympäri, en löytänyt mistään valmiita lihapaketteja, joten jouduin rohkaistumaan ja menemään ensimmäistä kertaa ikinä ostamaan jotain oikealta lihatiskiltä. (En ole koskaan tehnyt sitä vielä Suomessakaan, kun en ikinä tiedä, mitä siinä tiskillä pitää sanoa (millaista lihaa tarviaisin ja kuinka paljon), joten ostan aina niitä valmiita 300 – 400 gramman paketteja kanaa tai jauhelihaa…) Nyt kuitenkin skarppasin, sillä tiesin, että 400grammaa jauhelihaa on se minun juttuni. 400 Gram Hackfleisch. Kunhan myyjä oli ensin neuvotellut pomonsa kanssa, että mitä se Hackfleisch tarkoittaa ja sen jälkeen minun kanssa siitä, että 600g on hieman liikaa, sain ostokseni tiskiltä. En kyllä tiedä sainko sikaa vaiko nautaa vaiko molempia, mutta ihan hyvältä se jauhelihakastike kuitenkin maistui.

Nyt on aika ruveta laittautumaan Walterin firman uuden rakennuksen avajaisiin. Tervetulokyltissä on kyllä muutama kirjoitusvirhe (ainakin kiinaksi ja suomeksi), mutta ajatushan on tärkein.