Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: ostokset

Yksi parhaimpia puolia täällä itärajan reunalla asuessa on vaatekauppatarjonta. Perinteisten suomalaiseen makuun suunnattujen vaatekauppojen lisäksi löytyy jotain vähän kimaltelevampaa ja värikkäämpääkin. Mahtava homma – varsinkin, jos lempiväri ei satu olemaan se säänmukainen harmaanharmaa.

Hiihtoloman kunniaksi teimme perhematkan Parhaan Iskän ja Äitin kanssa Vaalimaalle Zsar Outlet Villageen. Kylä on rakennettu Vaalimaalle, noin tunnin ajomatkan päähän Lappeenrannasta, joten matkalla voi vaikka poiketa Ylämaalle, jossei ole siellä tullut käytyä. Maantieltä päin alue näytti ennemmin teollisuushallien kompleksilta kuin ostoskeskukselta ja opaskyltitkin ilmestyivät näkyviin vasta aika myöhään. Perille kuitenkin päästiin ja suoraan sanottuna oltiin aika ihmeissämme kuinka täynnä parkkipaikka oli! Oltiin varauduttu siihen, että ollan ainoa suomalainen auto kaikkien itänaapurieden joukossa, mutta oikeastaan tilanne näyttikin aika päinvastaiselta.

Julkisivun puolella tehdashallien tunnelma hävisi ja taisin olla aika innoissani näkemään, mitä prameilevien porttien takaa löytyy. Mielestäni kylässä oli leppoisa tunnelma, tosin shoppailijoita olisi mahtunut paikalle enemmäinkin ja mahtavaa, että kaupat näyttivät kerrankin joltain muulta kuin harmailta lasi- ja teräskuutioilta. Maisema muistutti enemmänkin jotain vanhaa keskieurooppalaista kaupunkia monivärisine kaksikerroksisine rakennuksineen – kauppa alakerrassa, ilmastointiputket yläkerrassa.

Ja entäs sitten se pääasia eli kaupat?? Mie ainakin tykkäsin! Ei edes käyty kaikissa kaupoissa, mutta niissä, joissa käytiin kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Meille kaikille kolmelle löytyi jotakin. Iskä tosin epäili, että ilmaan oli suihkutettu jotain ostamiskaasua. Mutta oltiin kaikki tyytyväisiä hankintoihimme. Löysin itelleni uuet farkut, joissa on paljettipaikat polvissa, t-paidan 17 eurolla, kun lähtöhinta oli kuuskymppiä sekä pinkit lenkarit mintunvihreillä vaihtonauhoilla.

Miun suosikkikauppoja oli Liu Jo, josta löysin kohtuuhintaisia ja sopivankokoisia vaatteita ja sekä ihana laukkukauppa Braccialini, jossa nahkalaukkujen lisäksi oli persoonallisia tekonahkalaukkuja, jotka kuulemma sopivat esim vegaaneille 🙂 Kivoimmat laukut olivat vielä normaalihintaisia, eli menen kauppaan uudestaan viimeistään sitten, kun mallisto taas vaihtuu ja nyt normaalihintaiset laukut vaihtavat kaupan toiselle seinälle alennushyllyyn.

Tänne uuestaan!

Tää ei ole maksettu mainos, mutta jos hiihtelyssä haluaa jo pitää välipäivän tai muuten vaan on tekemisen puutetta, niin menkääpä käymään Zsarissa. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Eikä sovituskoppeihin tarvinnut ainakaan toistaseksi jonottaa.

 

Mainokset

Joko on ensimmäiset luukut joulukalentereista avattu?
Täytyy tunnustaa, että itselläni ei. Sain Parhaalta Äidiltä postissa raaputusarpakalenterin, mutta saattaa olla että se on tällä hetkellä tilapäisesti hävinnyt. (Puolustuksekseni todettakoon, että tämä kalenteri on todella litteä elikkä helposti katoavaa sorttia!)

Tänään myö kuitenkin ajateltiin jakaa lukijoidemme kanssa muutama erilainen joulukalenteri, jos vaikka vielä on se oma kuva-, suklaa-, tavara- tai vaikka salmiakkikalenteri hommaamatta.

Ellin teekalenteri.

Ellillä on raaputuskalenterin lisäksi tänä vuonna käytössä teekalenteri, josta avautuu jokaiselle päivälle uusi teemaku. Aika kivaa, ja myös erittäin hyödyllistä. Teekalenterit näyttää olevan loppuun myytyjä monestakin paikasta, mutta halutessaan sellaisen voi vielä tilata itselleen vaikkapa täältä tai täältä.

Jos kaupan teekalenteri tuntuu tyyriiltä, voi sellaisen tehdä helposti itsekin. Tai miten olisi teeruletti, jossa otetaan 24 (tai tästä päivästä lukien 21…) teepussia, mielellään edes muutamaa eri makua. Mitä enemmän makuja sitä enemmän jännitystä! Sitten leikataan narun päästä lappu pois ja laitetaan kaikki pussit sikinsokin johonkin kivaan purkkiin. Siitä sitten vaan kerran päivässä arpomaan!

Hämeenpuiston Vihkokaupalla on tänä jouluna aivan ihana aineeton joulukalenteri. Vihkokaupan omistaja Sandy (joka muuten on myös LCF Life Coach ja muutenkin hurjan viisas ja upea ihminen!) julkaisee joka päivä Vihkokaupan Instagramissa ja Facebook-sivulla pienen kirjoitustehtävän. Tehtävän voi tehdä joko perinteisesti kirjoittaen joko muistivihkoon tai vaikka puhelimeen, tai sitten ihan vaan omassa mielessä pohdiskellen. Mielestäni aivan ihana idea, ja tätä joulukalenteria on helppo toteuttaa ihan omalla tahdilla ja niinä päivinä kun itse tuntee siihen kykenenvänsä.
”Mitä tekisit, jos tietäisit onnistuvasi?” (tehtävä Vihkokaupan joulukalenterin 2. luukusta)

Toinen aineeton joulukalenteri, joka miuta on tänä vuonna sykähdyttänyt on lastentarvikemyymälä ja -kirpputori Ipanaisen Ihanien yhteisten juttujen joulukalenteri. Ystäväni hehkutti tätä kalenteria instagramissa, ja mielenkiinto heräsi heti vaikka itselläni ei lapsia olekaan. Kalenterissa on 24 yhteistä aikaa lisäävää tehtävää tai ajatusta, jotka voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Miun mielestä tästä saisi pienillä muutoksilla ihan kelvollisen kalenterin aikuisillekin, joko parisuhdetta ajatellen tai vaikka nostamaan työporukan yhteisöllisyyttä (se tosin vaatisi luultavasti vähän isompia muutoksia). Tämän vuoden kalenteri on ollut jaossa ilmaiseksi, ja sen pystyy edelleen tulostamaan myymälän nettisivuilta. Samalta sivulta löytyy myös ohjeita tehtävien suorittamiseen.

Loppuun pieni mainos, sillä haluaisin hehkuttaa vielä kahden lempparituotemerkkini joulukalenterimeininkejä.
LumiWAU jakaa blogissaan diy-vinkkejä, lahjaideoita ja alennuksia joulukalenterin muodossa. Olen vähintäänkin innoissani! Toinen kestosuosikkini Pinkkis julkaisee Instagramissaan päiväkohtaisen alennuksen tai muun herkulisen diilin. Pinkkiksen pussukoita on ollut miulla kohta kymmenen vuotta käytössä ja niissä on edelleen kunto kuin uutta vastaava. Huikeeta!

Siitä vaan sitten omaa suosikkikalenteria valkkaamaan ja joulukalenteritietämystä laajentamaan.


Kaikki alkoi siitä, kun hyvä ystäväni Kartanonrouva kysyi, tiedänkö paikkaa nimeltä Kummakivi. Olin kyllä kuullut siitä, mutta en nähnyt, joten perjantaina pakattiin urheaan menopeliimme Audiin kumpparit ja eväät ja lähdettiin seikkailemaan. Retkipaikan ja miun näkemän mainoksen perusteella retkikohteemme laajenivat Kummakiven lisäksi Astuvalnsalmen kalliomaalauksilla ja Kenkäveron Paapiin pop-up -myymälällä.

Seikkailumme oli päättyä jo alkumetreillä Imatran Cittarin pihalle, kun Audin seikkailumieli meinasi pettää, eikä se oikein suostunut käynnistymään… Onneksi pieni taivuttelu (kaasuttelu) sai sen mielen muuttumaan ja keula kääntyi kohti Ruokolahtea ja Hauklapin ralliteitä.

Tällä kertaa kivi oli naista vahvempi, eikä suostunut liikahtamaan.

Vinkkinä sanottakoon, että Kummakivelle mentäessä kannattaa katsoa kartasta mahdollisimman tarkat koordinaatit Kummakiven parkkipaikalle ennen Hauklapin risteystä. Niillä teillä kokeneemmillekin karttureille voi tulla paha olo, kun on mutkaa ja mäkeä toisensa perään. Kivi oli kuitenkin näkemisen arvoinen, eikä kumpikaan meistä ollut ajatellut, että se olisi niin ISO. Siinä alkoi omat ongelmat tuntumaan aika pieniltä, kun katseli silokallion päällä tasapainottelevaa siirtolohkaretta, joka on möllötellyt keskellä metsää jo 10 000 vuotta ja möllötellee vielä useamman tuhat vuotta lisää.

Lasikaupan muut hankinnat selvinnevät joulun aikaan, jos lahjottavat ovat olleet kilttejä 😉

Ruokolahdelta suuntasimme kätevästi matkan varrelle sattuneeseen Puumalaan, koska kartturille tuli huutava nälkä ja koska halusin käydän setäni mainostamassa lasimyymälässä. Lasiruusu osoittautui niin ihanaksi, että sinne on päästävä uudestaankin. Vaikeinta oli päättää, mitä sieltä ostaisi, kun oli niin paljon kaikkea ihanaa. Kannattaa ehdottomasti käydä, kun siellä suunnalla liikkuu! Kauppa on ihan satamassa heti sillan alla. Turistikauden ulkopuolella kylällä ei vaikuttanut olevan yksikään ravintola auki, joten marssimme lasimyymälää olleelle Teboilille lounastamaan. Sekin yllätti positiivisesti: Saatiin itsetehtyjä lihapullia ja perunamuussia ja superystävällistä palvelua. Kiitos ja nam!

Arvoimme seuraavaksi ajaako ensin kalliomaalauksille, vaiko Mikkeliin, mutta lopulta päädyimme ensin jälkimmäiseen. Auringonlaskun jälkeen ei vielä ihan heti tule pimeää, mutta kauppa sulkee ovensa minuutilleen ilmoitettuna aikana. Mikkeliin siis.

Olisipa Taitoshopilla ja käsityökeskuksella samanlaiset tilat Lappeenrannassa kuin Taito Itä-Savolla on Mikkelissä! Myymälästä löytyi niin paljon kaikkea Globehopen bombereista valmiisiin lapaslankapaketteihin ja Kenkäveron oman leipomon leivonnaisiin ja leipiin. Eniten minua kuitenkin kiinnosti Paapiin pop-up, jossa iski jälleen valinnan vaikeus – varsinkin, kun ei ollut etukäteen mielessä mitään valmista kaavaa, jota varten olisin kankaita tarvinnut. Se oli vähän harmi, ettei tarjolla ollut muuta kuin trikookankaita ja resoreita määrämittaisina paloina, kun olisin tarvinnut myös joustocollegea, mutta ihania löytöjä tein sieltä silti.

Kävimme vielä Kenkäverossa pappilan puolella hakemassa inspiraatiota kodinsisustukseen ja herkuttelemassa tuoreilla päiväkahvipullilla.

Nyt vaan surauttelemaan!

Joskus kuva kertoo enemmin kuin tuhat sanaa, mutta nämä ja muut seinän kuvat kannattaa käydä myös ite tsekkaamassa.

Tuntia myöhemmin totesimme puuskutuksen lomassa, että pullat olivat tulleet ihan tarpeeseen, kun kiipeilimme metsäpoluilla kohti kalliomaalauksia. Mie näin välillä jo kangastuksenkin laiturista, mikä lähempänä osoittautui vaan vaaleaksi kallioksi, kun vesi on nyt normaalia alempana. Pöh. Lopulta pääsimme kuitenkin ihan oikeasti perille ja maalaukset olivat paljon hienompia ja selkeämpiä kuin olin odottanut. 2,5 km:n matka vaihtelevassa maastossa oli todellakin vaivan arvoinen. Eikä se oikeasti niin kovin paha ollut, en ehkä kuitenkaan suosittelisi kellekään polvi- tai sydänvikaiselle ainakaan noin rivakkaan tahtiin kuljettuna. Ehdimme autolle takaisin juuri kun auringon viimeiset säteet katosivat ja jäljellä oli enää rallin yötäival tuntemattomilla hiekkateillä Puumalaan ja siitä vähän suorempaa tietä kotia.

Tällaisia perjantaita voisi harrastaa useamminkin!

Ralli-Elli ja Kartanonrouva-Kartturi kuittaavat.