Paras kaveri keskiviikkoisin

Category Archives: Vaatteet

Ellin ompelukerhosta terve! (Tämä kokoontuu noin kerran vuodessa, yleensä keväällä yhden viikonlopun ajan. Osallistujia on yksi.) Tänään aiheena on Kun Ehdan peruskaava tapasi Paapiin trikoot.

Miusta on ihanaa ostaa kankaita ja ihanaa on myös visioida, mitä kaikkea niistä voisi toteuttaa. Siihen se sitten yleensä jääkin. En ole mikään kova ompelija, enkä oikein koe olevani siinä hyväkään. Tosin vertailukohtani on Paras Sisko Maailmassa, eli Maikki, joka ompelee ja kaavoittaa tosta noin vaan. Itsehän ompelin yläasteen ysillä viimesenä työnä housuihin lahkeet siten, että toinen osoitti ylös- ja toinen alaspäin. Oppilaitteni sanoin: ”Ja silti siusta tulee kässäope 😀 ”

Jatkan siis sitkeästi harjoittelua ja kerran vuodessa joku visio pääsee toteutukseen. Tällä kertaa halusin tehdä työvaatteen vähän kylmemmille keleille, ja uskaltauduin vihdoin kokeilemaan Ehtan tunikaa.

Tästä ei ihan tullut originaalin näköinen, koska lisäsin alas leveän resorin, samoin hupun reunaan ja taskunsuihin laitoin resorikaitaleet. Päällikangas on Paapiin Louhikkoa (ei taida enää olla valmistuksessa – harmi), taskuihin ja hupun vuoriksi laitoin minttua Linnea-trikoota.

Tykästyin kaavaan tosi paljon. Tämä kokeilu meni eriomaisesti, koska heti tuli sopiva vaate, jota ei tarvinnut muokata ollenkaan 🙂 Olin aiemmin ostanut Ehdalta Bertta-tunikan, niin tein tämän samalla koolla ja oikein hyvä tuli. Nyt jo mietin, mitä kaikkia variaatioita haluan kokeilla!

Ompelu sujui yllättävän vaivattomasti, ja peruskaavan mukana tulleet ompeluohjeet olivat selkeät tällaiselle tiipustajallekin. Kaksoisneulan kanssa meillä on tosin kriisi menossa. Tai ehkä ennemminkin tämä on kolmiodraama, koska purppuraisella Husqvarnallani on myös oma lusikkansa sopassa… No, ei kaikki voi aina onnistua, vaikka mitä temppuja yrittäisi. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin – kaksoisneulaompeleita lukuunottamatta.

Ainiin! Tein vielä solmupannan mätsäämään tunikan kanssa. Ohje löytyy Sormustin-blogista, mutta taitoin lopuksi päät vielä kaksinkerroin ja ompelin uudestaan saumurilla, että sain kankaat enemmin solmuun.

Mukavaa viikon alkua!

-Elli

Mainokset

Yksi parhaimpia puolia täällä itärajan reunalla asuessa on vaatekauppatarjonta. Perinteisten suomalaiseen makuun suunnattujen vaatekauppojen lisäksi löytyy jotain vähän kimaltelevampaa ja värikkäämpääkin. Mahtava homma – varsinkin, jos lempiväri ei satu olemaan se säänmukainen harmaanharmaa.

Hiihtoloman kunniaksi teimme perhematkan Parhaan Iskän ja Äitin kanssa Vaalimaalle Zsar Outlet Villageen. Kylä on rakennettu Vaalimaalle, noin tunnin ajomatkan päähän Lappeenrannasta, joten matkalla voi vaikka poiketa Ylämaalle, jossei ole siellä tullut käytyä. Maantieltä päin alue näytti ennemmin teollisuushallien kompleksilta kuin ostoskeskukselta ja opaskyltitkin ilmestyivät näkyviin vasta aika myöhään. Perille kuitenkin päästiin ja suoraan sanottuna oltiin aika ihmeissämme kuinka täynnä parkkipaikka oli! Oltiin varauduttu siihen, että ollan ainoa suomalainen auto kaikkien itänaapurieden joukossa, mutta oikeastaan tilanne näyttikin aika päinvastaiselta.

Julkisivun puolella tehdashallien tunnelma hävisi ja taisin olla aika innoissani näkemään, mitä prameilevien porttien takaa löytyy. Mielestäni kylässä oli leppoisa tunnelma, tosin shoppailijoita olisi mahtunut paikalle enemmäinkin ja mahtavaa, että kaupat näyttivät kerrankin joltain muulta kuin harmailta lasi- ja teräskuutioilta. Maisema muistutti enemmänkin jotain vanhaa keskieurooppalaista kaupunkia monivärisine kaksikerroksisine rakennuksineen – kauppa alakerrassa, ilmastointiputket yläkerrassa.

Ja entäs sitten se pääasia eli kaupat?? Mie ainakin tykkäsin! Ei edes käyty kaikissa kaupoissa, mutta niissä, joissa käytiin kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Meille kaikille kolmelle löytyi jotakin. Iskä tosin epäili, että ilmaan oli suihkutettu jotain ostamiskaasua. Mutta oltiin kaikki tyytyväisiä hankintoihimme. Löysin itelleni uuet farkut, joissa on paljettipaikat polvissa, t-paidan 17 eurolla, kun lähtöhinta oli kuuskymppiä sekä pinkit lenkarit mintunvihreillä vaihtonauhoilla.

Miun suosikkikauppoja oli Liu Jo, josta löysin kohtuuhintaisia ja sopivankokoisia vaatteita ja sekä ihana laukkukauppa Braccialini, jossa nahkalaukkujen lisäksi oli persoonallisia tekonahkalaukkuja, jotka kuulemma sopivat esim vegaaneille 🙂 Kivoimmat laukut olivat vielä normaalihintaisia, eli menen kauppaan uudestaan viimeistään sitten, kun mallisto taas vaihtuu ja nyt normaalihintaiset laukut vaihtavat kaupan toiselle seinälle alennushyllyyn.

Tänne uuestaan!

Tää ei ole maksettu mainos, mutta jos hiihtelyssä haluaa jo pitää välipäivän tai muuten vaan on tekemisen puutetta, niin menkääpä käymään Zsarissa. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Eikä sovituskoppeihin tarvinnut ainakaan toistaseksi jonottaa.

 


Miksi tyytyä perinteiseen, kun voi keksiä jotain ihan uutta?
Tänään siskojen joulukalenterissa tehdääan tulevaisuuden tonttulakki!

Aloitin tonttuhatun suunnittelun mittaamalla hiippalakilleni sopivan korkeuden ja pääni ympäryksen. Yleensähän tonttulakit ovat aina liian pieniä (ainakin miulle), joten nyt oli parasta olla varma. Leikatessa käytin apuna pienen kellohameen kaavaa, mutta sopivan kaavan piirtää helposti itsekin. Pääperiaate tässä mallissa on, että ympyrän säde on sama kuin tonttulakin korkeus, ja reunan pituus pään ympärys saumanvaroilla. Miulla on melkoisen iso pää, joten omasta palastani tuli lähes neljäsosaympyrä. Korkeutena tässä hatussa on reilu 40cm, mutta luultavasti vähempikin riittäisi.

Miun futuristinen päähine on leikattu suojamuovista. Se on halpa ja jännittävä materiaali, ja muovinen jouluasuste myös estää kampausta kastumasta esim. lumisateessa. Tai no, ei estä ehkä kokonaan, mutta jos on juuri hattuun mahtuva nuttura niin sitä se ainakin suojaa.

Ensimmäisenä ompelin hatun pitkät sivut yhteen.

Seuraavaksi valitsin omaan joulufiilikseeni sopivan kanttinauhan hatun alareunaan. Ilman tätä muovi voisi raapia hiusrajaa.

Tämän jälleen seurasi urakan kenties vaativin osuus: jäykähköstä muovista valmistetun suppilon kääntäminen ympäri, jotta saumat jäisivät sisäpuolelle. Hatun kärki tuotti hankaluuksia, mutta hyväksi apuvälineeksi osoittautui tylppäpäiset paperisakset. Kaikkein terävin kärki ei hatusta enää ulospäin käännykään, mutta se ei haittaa sillä seuraavaksi kiinnitetään kulkuset.
Miun hatussa on kolme kulkusta; pinkki, turkoosi ja hopeinen. Kiinnitin ne paksulla nappilangalla ommellen.

Sitten on jäljellä enää paras osa hatun tekoa: koristelu. Itselleni tuppaa kertymään työhuoneelle kaikkea outoa tilpehööriä, ja mietinkin pitkään kuinka hattuni koristelisin. Lopulta päädyin kuitenkin kahteen klassikkoon: paljettinauhoihin ja tarroihin.

Kah! Paljettinauhathan sopii ihan täpöllä kulkusten väriin!

Paljetit kiinnitin luottoliimallani. Tämä liima on liuotinpohjainen, joten se hieman pehmittää pohjalla olevaa muoviakin. Täytyy olla tarkkana, ettei sula koko homma!

Viimeistelin hatun illalla jouluteemaisilla tarroilla, ja ai että tuli hyvä! Yllättävän mukava käyttää ja näyttää todella raikkaalta punaisiin hiippalakkeihin verrattuna. Pysyy terhakkaana koko päivän, ei yhtään lerpata! Tämä päässä voi myös esittää itämaan tietäjää tai taikuria.
Harmillisesti kotimme valokuvausstudiosta eli kylpyhuoneesta oli palanut lamppu (itseasiassa kaksi), joten kuva lopullisesta tuotoksesta on melko sumea ja ankea. Sori!