Paras kaveri keskiviikkoisin

Category Archives: Vaatteet

Kuten muuallakin, myös kässämaailmassa on aina omat trendissä. Itsehän olen niissä joko muita edellä tai sitten pari vuotta jäljessä. Harvemmin kuitenkaan ihan siinä aallon harjalla.

Kross, eli Ruksi sekä ulko- että sisäkäyttöön.

Näin on myös islantilaisten villapaitojen kanssa. Kun muut neuloivat Riddareita ja Puun vuosia, päädyin Islantilaisia neuleita -kirjan Kross-malliin, jossa ei ole kirjoneuletta laisinkaan. Malli pohjautuu ennemminkin alkuperäiskansojen  käyttämään rastikuvioon, joka tehdään venytetyillä silmukoilla. Siitä kuitenkin tuli yksi lempivillapaidoistani, mistä rohkaistuneena päätin viime syksynä siirtyä varsinaisiin kirjoneulemalleihin.

Ongelma  näissä molemmissa neuleissa oli se, että meijän paikallisessa lankakaupassa myytiin tuolloin vaan Lettlopia, eikä sen paksumpia versioita, joten kirjan ohjeita piti sitten soveltaa oman näkemyksen mukaan. Toisaalta tykkään Lettlopista juurikin sen ohuuden takia, jolloin vaatteita voi sitten pitää sisätiloissakin.
EDIT: Viime kerralla lankakaupassa vieraillessa, sattui silmään myös paksumpaa Alafosslopia 🙂

Villapaita on oiva vaate myös hiihtoretkille, kun sinne mahtuu hyvin vaatetta alle.

Toisella kertaa malliksi valikoitui Gjöf (lahja). Koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, piti miettiä puikkokokoa ja neuletiheyttä jälleen. Tämä tietenkin vaati aika paljon testailuja, purkamista ja uudelleen aloittamista. Lopulta päädyin vain tekemään pari kokoa isomman paidan kuin mitä ohjeen mitoissa oli puikoilla nro 4 1/2 tai ehkä 5 mm . Silloin ei tarvinnut miettiä kuvioita ja kavennuksia uudestaan.  Väritkin valitsin oman mielen mukaan (tietty!), joten niistäkin piti kokeilla useampi variaatio (noin 5). No, ainakin pinna piteni taas muutaman tuuman.

Tykkään näissä islantilaisneuleissa siitä, miten nopeasti ne valmistuvat. Jos kaikkia purkamisia ei oteta huomioon, villatakki valmistui napituskaitaleita lukuun ottamatta noin viikossa. (Yhtä aikaa meneillään olleilla yleisurheilun MM-kisoilla saattaa olla osuutta asiaan.)

Tähän villatakkiin tuli myös ensimmäinen tekemäni steekkaus (eli ommellaan ompelukoneella suorat ompeleet 2 kertaa molemmin puolin etukappaleen keskikohtaa, joka sitten leikataan saksilla auki), joka onnistui mielestäni ihan hyvin, vaikka sen tekeminen jännittikin tosi paljon.

Ensimmäinen tekemäni steekkaus. Liekö aloittelijan tuuria, mutta se onnistui oikein hyvin!

Vaikeinta Gjöfin tekemisessä taisi olla nappien valinta. Lopulta päädyin puisiin ympyränmuotoisiin nappeihin, jotka näppäränä naisena ompelin paikoilleen ennen kuin muistin, että villatakki on vielä kostuttamatta. Hups. Onneksi ainakin tähän saakka muiden vaatteiden puunapit ovat kestäneet myös pesua, niin toivottavasti nämäkin.

Nyt vaan niitä pakkaspäiviä, että lämpimämmätkin vaatteet pääsevät käyttöön! 🙂


Ellin ompelukerhosta terve! (Tämä kokoontuu noin kerran vuodessa, yleensä keväällä yhden viikonlopun ajan. Osallistujia on yksi.) Tänään aiheena on Kun Ehdan peruskaava tapasi Paapiin trikoot.

Miusta on ihanaa ostaa kankaita ja ihanaa on myös visioida, mitä kaikkea niistä voisi toteuttaa. Siihen se sitten yleensä jääkin. En ole mikään kova ompelija, enkä oikein koe olevani siinä hyväkään. Tosin vertailukohtani on Paras Sisko Maailmassa, eli Maikki, joka ompelee ja kaavoittaa tosta noin vaan. Itsehän ompelin yläasteen ysillä viimesenä työnä housuihin lahkeet siten, että toinen osoitti ylös- ja toinen alaspäin. Oppilaitteni sanoin: ”Ja silti siusta tulee kässäope 😀 ”

Jatkan siis sitkeästi harjoittelua ja kerran vuodessa joku visio pääsee toteutukseen. Tällä kertaa halusin tehdä työvaatteen vähän kylmemmille keleille, ja uskaltauduin vihdoin kokeilemaan Ehtan tunikaa.

Tästä ei ihan tullut originaalin näköinen, koska lisäsin alas leveän resorin, samoin hupun reunaan ja taskunsuihin laitoin resorikaitaleet. Päällikangas on Paapiin Louhikkoa (ei taida enää olla valmistuksessa – harmi), taskuihin ja hupun vuoriksi laitoin minttua Linnea-trikoota.

Tykästyin kaavaan tosi paljon. Tämä kokeilu meni eriomaisesti, koska heti tuli sopiva vaate, jota ei tarvinnut muokata ollenkaan 🙂 Olin aiemmin ostanut Ehdalta Bertta-tunikan, niin tein tämän samalla koolla ja oikein hyvä tuli. Nyt jo mietin, mitä kaikkia variaatioita haluan kokeilla!

Ompelu sujui yllättävän vaivattomasti, ja peruskaavan mukana tulleet ompeluohjeet olivat selkeät tällaiselle tiipustajallekin. Kaksoisneulan kanssa meillä on tosin kriisi menossa. Tai ehkä ennemminkin tämä on kolmiodraama, koska purppuraisella Husqvarnallani on myös oma lusikkansa sopassa… No, ei kaikki voi aina onnistua, vaikka mitä temppuja yrittäisi. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin – kaksoisneulaompeleita lukuunottamatta.

Ainiin! Tein vielä solmupannan mätsäämään tunikan kanssa. Ohje löytyy Sormustin-blogista, mutta taitoin lopuksi päät vielä kaksinkerroin ja ompelin uudestaan saumurilla, että sain kankaat enemmin solmuun.

Mukavaa viikon alkua!

-Elli


Yksi parhaimpia puolia täällä itärajan reunalla asuessa on vaatekauppatarjonta. Perinteisten suomalaiseen makuun suunnattujen vaatekauppojen lisäksi löytyy jotain vähän kimaltelevampaa ja värikkäämpääkin. Mahtava homma – varsinkin, jos lempiväri ei satu olemaan se säänmukainen harmaanharmaa.

Hiihtoloman kunniaksi teimme perhematkan Parhaan Iskän ja Äitin kanssa Vaalimaalle Zsar Outlet Villageen. Kylä on rakennettu Vaalimaalle, noin tunnin ajomatkan päähän Lappeenrannasta, joten matkalla voi vaikka poiketa Ylämaalle, jossei ole siellä tullut käytyä. Maantieltä päin alue näytti ennemmin teollisuushallien kompleksilta kuin ostoskeskukselta ja opaskyltitkin ilmestyivät näkyviin vasta aika myöhään. Perille kuitenkin päästiin ja suoraan sanottuna oltiin aika ihmeissämme kuinka täynnä parkkipaikka oli! Oltiin varauduttu siihen, että ollan ainoa suomalainen auto kaikkien itänaapurieden joukossa, mutta oikeastaan tilanne näyttikin aika päinvastaiselta.

Julkisivun puolella tehdashallien tunnelma hävisi ja taisin olla aika innoissani näkemään, mitä prameilevien porttien takaa löytyy. Mielestäni kylässä oli leppoisa tunnelma, tosin shoppailijoita olisi mahtunut paikalle enemmäinkin ja mahtavaa, että kaupat näyttivät kerrankin joltain muulta kuin harmailta lasi- ja teräskuutioilta. Maisema muistutti enemmänkin jotain vanhaa keskieurooppalaista kaupunkia monivärisine kaksikerroksisine rakennuksineen – kauppa alakerrassa, ilmastointiputket yläkerrassa.

Ja entäs sitten se pääasia eli kaupat?? Mie ainakin tykkäsin! Ei edes käyty kaikissa kaupoissa, mutta niissä, joissa käytiin kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Meille kaikille kolmelle löytyi jotakin. Iskä tosin epäili, että ilmaan oli suihkutettu jotain ostamiskaasua. Mutta oltiin kaikki tyytyväisiä hankintoihimme. Löysin itelleni uuet farkut, joissa on paljettipaikat polvissa, t-paidan 17 eurolla, kun lähtöhinta oli kuuskymppiä sekä pinkit lenkarit mintunvihreillä vaihtonauhoilla.

Miun suosikkikauppoja oli Liu Jo, josta löysin kohtuuhintaisia ja sopivankokoisia vaatteita ja sekä ihana laukkukauppa Braccialini, jossa nahkalaukkujen lisäksi oli persoonallisia tekonahkalaukkuja, jotka kuulemma sopivat esim vegaaneille 🙂 Kivoimmat laukut olivat vielä normaalihintaisia, eli menen kauppaan uudestaan viimeistään sitten, kun mallisto taas vaihtuu ja nyt normaalihintaiset laukut vaihtavat kaupan toiselle seinälle alennushyllyyn.

Tänne uuestaan!

Tää ei ole maksettu mainos, mutta jos hiihtelyssä haluaa jo pitää välipäivän tai muuten vaan on tekemisen puutetta, niin menkääpä käymään Zsarissa. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Eikä sovituskoppeihin tarvinnut ainakaan toistaseksi jonottaa.