Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: jäätelö

lauantai

Kuvassa puolet Duo Nolifestä sekä mie ahtautuneena takapenkille lavatangon ja koirankopan kera. Otos ei varsinaisesti tee oikeutta sille tilanpuutteelle, jota tuon lyhyen automatkan ajan koin.

Suunnitelmissa oli viettää ihan tavallinen, laiska-ja-turvallisen-tylsä lauantai mutta toisin kävi.
Kävin aamulla viemässä loppusilauksen saaneet tanssipuvut Duo Nolifen tytöille ja jäin katsomaan viimehetken treenejä Pole Academylle. Tarkoitus oli sen jälkeen lähteä kiltisti jokalauantaiselle balettitunnille, mutta – koska elämässä pitää olla muisteltavaa – jätinkin baletit odottamaan maanantaita ja hyppäsin Lielahteen suuntaavaan bussiin. Tytöillä oli keikka uuden kauppakeskuksen avaisissa ja mie sain kunnian toimia esityksen kuvaajana (enkä muuten kuvannut omaa sormeani ko ihan vähäsen). Esityksen jälkeen ahtauduttiin autoon kera keikkatangon ja hurautettiin keskustaan jätskille. Olin haaveillut kesän ekasta tötteröjäätelöstä mutta eipä toi neljän sortin sorbetti kulhossta yhtään huono valinta ollut. Ajatella, mie saan tehdä tätä työkseni!
-Maikki

 

tuoli

Kevään ja kesän aamuissa parasta on se, kun herää auringon paisteeseen. Ja parhaus senkun lisääntyy, jos saa nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Kuten tänään.

Jatkoin lauantaina samassa seurassa, missä olin ollut edellisenäkin iltana, eli Siljan kanssa. Meillä on hyvä tsemppaustiimi – varsinkin sillon, kun kouluhommien deadlinet lähestyvät. Tänään teemana oli tehdä tuolien päällysiä, jotka pitäisi saada valmiiksi tiistaihin mennessä. O-ou! Tarkoitus ei suinkaan ollut kuitenkaan ahkeroida kotona, vaan kässäjutut pyörän tarakalle mukaan ja ulos aurinkoon!!
Päivään mahtui tuolihommien lisäksi jumppaa (olis kivaa käydä Balancessa pitkästä aikaa!) ja piirrettyjä. Maa aikojen alussa on aika jännittävä vielä näin vähän vanhempanakin… Ja ootteko muuten huomanneet, että Lumikki on ihan pin-up -tytön näkönen??
-Elli


Joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Sunnuntai mitä parhaimmassa seurassa

Sunnuntai mitä parhaimmassa seurassa

Varvas-Maikki

Varvas-Maikki

Kaikki, mitä matkaeväästä on jäljellä kilometrin kävelyn jälkeen.

Matkaevästä mökille


Eilen oli ihan parasta! Oli nimittäin ensimmäinen päivä Kesää.
Aamulla näytti vielä aika epätoivoiselta, kun oli niin pilvistä, mutta puolen päivän aikaan oli pakko lähteä kesken aamupalan parvekkeelle tarkistamaan, että paistaako se aurinko oikeasti, vai näenkö vain harhoja. Ja kyllähän se paistoi!

Yksi kesän parhaimpia asioita on minun mielestäni kaikki ne päivät, kun ei palella. Ja eilen ei kyllä paleltanut. Tarkeni hyvin pelkissä shortseissa ja t-paidassa – siis muuallakin kuin vain meidän nykivässä autossa, jossa tuuletin puhaltaa lämmintä ilmaa kesälläkin ihan vain varmuuden vuoksi, ettei vaan tule liian kylmää kyytiä…

Auringonpaisteen myötä myös suunnitelmat sisäpäivästä muuttuivat suunnitelmiin mökkipäivästä. Uikkarit ja vaihtovaatteet reppuun ja nenä kohti mökkiä! Kenties koko päivän merkittävin hetki sattui jo menomatkalla, kun pysähdyimme suosikkikioskilleni, Taipalsaaren kirkonkylän pikkukopille, ostamaan tämän kesän Ensimmäiset Irtojäätelöt. Jäätelöhiirille tiedoksi saatettakoon, että kesän uutuusmaku, mansikka-valkosuklaa, oli erittäin herkullista!

Jäätelötankkauksen jälkeen jaksoikin hyvin haravoida ja siirtää kompostia,  joka ei suinkaan ollut maatunut mullaksi, vaan muuttunut juurakoksi. Kun ei ollut talikkoa tai hankoa, jäi kompostiurakka aika alkutekijöihin rautalapion kanssa, mutta Mummoa lainaten: ”Näkkööp ainakii, et on alotettu.”

Kuten arvata saattaa, kuului kunnon mökkipäivä päättää grillailun ohella saunomiseen ja uimiseen. Talviturkki tuli siis heitettyä, ja ellei meidän vauvakylpymittari näytä aivan puutaheinää, vesi oli jo +17 asteista! Näitä päiviä lisää ja kohta tarkenee polskia jo pitempäänkin.
Lopulta ajelimme takaisin kotiin (nykivällä autolla) kuin kolme pientä ja tyytyväistä poosasta.

 

P.s. I Voisin silitellä omaa päätäni koko ajan, kun olin jo unohtanut, kuinka pehmeiksi hiukset tulevat, kun ne pesee järvivedellä.

P.s. II On jokseenkin ärsyttävää, kun sormessa on kärpäsen kokoinen mustetäplä. Sitä koittaa aina huitoa ja hätistellä, ennen kuin tajuaa, että se onkin vain se täplä eikä oikea kärpänen….