Se tunne, kun luulee saaneensa jotain valmiiksi, mutta mitä enemmän lopputulosta tarkastelee, sitä sitä enemmän se rupee vaivaamaan. Ei tuossa kellossa nyt mitää suurempaa vikaa oo ollut.. paitsi että minuuttiviisari jumiutuu suunnilleen joka toisella kierroksella johonkin seiskan ja kasin väliseen lenkkiin/ruttuun, eikä ne viisarit ees näy juuri mihinkään. Mut siis muuten ihan hyvä kello!
Güterman liimaa, kaiken. Myös seitsemän sormea kymmenestä.
Eksyin pitkästä aikaa Accordin to Mattin sivuille ja sain sieltä kellotutoriaalista vähän inspiraatiota omankin kellon tuunailuun. Ehtihän se jo viikon seinällä tikitellä!
Alotin maalaamalla viisarit kynsilakalla tummanvioleteiksi. Eihän ne alkuperäsestä mustasta kauheesti eroa, mutta jos kattoo oikein läheltä, ni ne on mustikan väriset. Lisäks keskeltä hävisi se kultanen rinkula, jes!
Keräsin koristeet siitä mitä ympäriltä kätevästi löyty. Nappipussia piti kyllä vähän haeskella, mutta oli se sen arvosta. Olennaisimmat numerot leikkasin huovasta, mutta muitten numeroitten kohalle laitoin koristekukan tai napin. Sitten vaan Gütermannit kehiin ja liimauspuuhiin!
Huopanumerot koitin laittaa tasan kohalleen, muut vähän sinnepäin missä oli tartuntapintaa.
Viisareitten taustalle laitoin vielä vaaleen kartongin, että ne erottuis paremmin taustasta.
Voila!
Tiktak tiktak.
Sisustus- ja virkkausinnostuskombinaatio jatkuu edelleen!
Oon pohtinu viimeset kaks kuukautta, että mihin ois hyvä ripustaa miun rautatieläiskello, jossa on kellotaulu molemmilla puolilla. Pohdintojen lopputulos: ei mihinkään. Missään tässä asunnossa ei oo semmosta kohtaa, missä molemmista kellotauluista ois hyötyä ja ne näkyis kunnolla. Aloin siis kallistua tavallisen yksipuoleisen seinäkellon suuntaan.
Ettei vaan iskis tekemisen pula, päätin tehhä kellon itse. …Luulin keksineeni jotain uutta, kun virkkaan pöytäliinan ja tärkkään sen littanaksi. Kävi ilmi, että oon vaan pari vuotta muoti-ilmiöistä jälessä….
Vaikkei tää juttu nyt ollukkaan iha viimesintä muotia, ni rupesin kuitekin tuumasta toimeen.
Löysin ohjeen liinaan Pinterestin kautta, mutta muokkasin sitä lopussa vähän, että sain kellotauluun lisään ryhdikkyyttä. Toki tässä voisi käyttää valmistakin liinaa, mutta ei tuossa virkkaamisessa kauaa nokka tuhissut! Lankana miulla oli Schachenmayrin Catania Fine, semmonen turkoosin sävynen ja koukku kokoa 2 mm.
Innoissani kävin ostamassa kellokoneiston jo ennen liinan valmistumista. Kattelin ekana paikalliseen askartelukauppaan verrattuna yli puolet halvempia kellokoneistoja Matin Kullan sivuilta, (sekin ennen paikallinen yritys) mutten ymmärtäny niistä tuon taivaallista, kun en tiennyt, mitä milläkin mitoilla tarkoitettiin…
Päädyin siis sinne askartelukauppaan, jossa myyjä ei vaikuttanut kauheen innostuneelta miun projektista. (Se voi myös johtua, että menin sinne intoa ja sen myötä myös puheripulia puhkuen.) Tulipahan nyt jonkunlainen koneisto hankittua!
Tällä määrällä pääsi vasta alkuun!
Liinan valmistuttua koitti projektin hermoja koettelevin vaihe. Nimittäin Tärkkäys ja sen kuivuminen.Sain kässäkaupasta vinkkiä, että kellotaulu kannattaa tärkätä erikeeperillä, mutta mitat selvitin itte. Laitoin liimaa noin 2/3 ja loput vettä. Tärkki tosin loppui kesken aika alkumetreillä ja sitten vaan pursotin liimaa ja lisäsin vettä muovipussiin ja hieroin ja pyörittelin liinaa siinä parhaani mukaan.
Koitin ekana levittää tärkkiliuosta maalauspensselillä, mutta huomattavasti vaivattomammin toimi liinan laittaminen muovipussiin ja sen rutistelu siellä. Sitten vaan työ kelmutetun leikkuualustan päälle kuivumaan asettelun jälkeen. Koska tuo oli eka tärkkäyskokeilu liimalla, en tiiä kauanko nuo työt yleensä kuivuu, mutta miun kellotaulu kuivu 2 päivää… Se oli kuulkaa pitkä aika oottaa siinä kohtaa!
Yksi päivä mennyt ja reunat vasta kuivat…
Työn kuivuttua pääsin kokoamaan kelloa, jes!!
En oikein hahmottanut mikä osa tuli mihinkin väliin, joten tässä myös teille hyvät Sinellin ohjeet.
Sitten kävikin ilmi, että olin mitannut liinan keskustan koon väärin… Askartelukaupan myyjä oli puhunu miulle vaan tapin paksuudesta, että liinan pitää mahtua siihen, mutta oikeesti liinan keskustan pitikin kultasen kiinnitysosan läpi (ohjeessa osa C). Joopa…
Venytin ekana keskustaa värikynällä ja sitte sillä kiinnitysosalla. Lopulta taivuttelin keskustan paikoilleen ruuvimeisselillä. Onneks Paras Iskä Maailmassa on opettanu jotain kirvesmiesjuttuja lapsilleenkin 😉
Muut osat olikin helppo saaha sen jälkeen paikoilleen ja kello seinälle. Lopuksi vielä patteri paikoilleen ja jo alko sekuntiviisari raksuttamaan.
—
Nyt kun kattelen tuota kelloa vähän pitemmästä matkasta, niin ehkä vähemmän koukeroiset viisarit ois ollu parempi vaihtoehto, kun nyt ne erottuu aika huonosti. Mietin myös vielä, että pitäiskö tuohon laittaa jotkut numerot. Mutta ehkä tuo on semmon suuunnilleenkello, koska sen omistajakin käy toisinaan ihan omalla aikavyöhykkeellä.
Elli
Maikki
Paras sisko maailmassa 