Paras kaveri keskiviikkoisin

Category Archives: Seikkailut

Tästä kaikki alkoi.

Yhden liikenteenjakajan ylitettyämme käänsimme Audin keulan kohti Savitaipaletta. Matkalla opiskelimme paikallistietoutta. Nyt on selvillä, että Kuukanniemi ja Merenlahti ovat eri paikkoja, ja toinen niistä sijaitsee Lemillä, joka on Lappeenrannan vieressä ei Savitaipaleen takana. Suuntana meillä oli jo kulttimaineeseen kohonnut (ainakin meijän perheessä) Katiska ja Krumeluuri.

Kaikkea kalastuksesta ja sisustuksesta kiinnostuneille. Sisustuspuoli saattaa olla  hieman suurempi.

Katiskaan tarttui tarroja, Kaunis-sarjan voiteita ja salaisia tuliaisia.

Seuraava etappi oli 25 kilometrin pituisen rallitaipaleen päässä Taipalsaaren kirkonkylän jätskikioskilla. Arvovaltainen raati totesi, että kioski säilyttää tänäkin kesänä ykkös paikan Suomen suurimmat pienet pallot -kategoriassa.

Irtojäätelökausi avattu.

Joutsenossa pidetyn tankkaus- ja lepotauon jälkeen jatkui kulttuurimatkamme Lappeenrannan lukittujen parkkihallien maailmaan. Oikeasti menimme kyllä teatteriin selvittämään kuka murhasi kenet klassikotrillerissä Hiirenloukku. Vastausta tähän kysymykseen ette saa koskaan tietää, ellette itse mene katsomaan näytelmää. Siskoilta lämmin suositus.

Ilta on aina hyvä päättää vessaselfieen.

Seuraavana päivänä oli luvassa lisää kultturia, kun tutustuimme purkutalonäyttelyyn Koti nimeltä Krimi. Näyttely oli tosi monipuolinen, hieno ja ajatuksia herättävä. Lähdön tunnelma oli läsnä. Yllättäen taidenäyttelystä tarttui mukaan myös sisustusinspiraatiota. Ehdottomasti näkemisen arvoinen näyttely, koska sanat eivät riitä kaiken näkemämme kuvailuun. Näyttely on auki vielä 27.5.2018 saakka.

Sulattelimme kulttuuripläjäystä maalaismaisemissa. Viikonlopun seikkailut päättyivät Joutsenon Aholaan 3-viikkoisen suomenhevosvarsan rapsutteluun.

Siskot kiittää ja kuittaa!

 

Mainokset

Kaikki alkoi siitä, kun hyvä ystäväni Kartanonrouva kysyi, tiedänkö paikkaa nimeltä Kummakivi. Olin kyllä kuullut siitä, mutta en nähnyt, joten perjantaina pakattiin urheaan menopeliimme Audiin kumpparit ja eväät ja lähdettiin seikkailemaan. Retkipaikan ja miun näkemän mainoksen perusteella retkikohteemme laajenivat Kummakiven lisäksi Astuvalnsalmen kalliomaalauksilla ja Kenkäveron Paapiin pop-up -myymälällä.

Seikkailumme oli päättyä jo alkumetreillä Imatran Cittarin pihalle, kun Audin seikkailumieli meinasi pettää, eikä se oikein suostunut käynnistymään… Onneksi pieni taivuttelu (kaasuttelu) sai sen mielen muuttumaan ja keula kääntyi kohti Ruokolahtea ja Hauklapin ralliteitä.

Tällä kertaa kivi oli naista vahvempi, eikä suostunut liikahtamaan.

Vinkkinä sanottakoon, että Kummakivelle mentäessä kannattaa katsoa kartasta mahdollisimman tarkat koordinaatit Kummakiven parkkipaikalle ennen Hauklapin risteystä. Niillä teillä kokeneemmillekin karttureille voi tulla paha olo, kun on mutkaa ja mäkeä toisensa perään. Kivi oli kuitenkin näkemisen arvoinen, eikä kumpikaan meistä ollut ajatellut, että se olisi niin ISO. Siinä alkoi omat ongelmat tuntumaan aika pieniltä, kun katseli silokallion päällä tasapainottelevaa siirtolohkaretta, joka on möllötellyt keskellä metsää jo 10 000 vuotta ja möllötellee vielä useamman tuhat vuotta lisää.

Lasikaupan muut hankinnat selvinnevät joulun aikaan, jos lahjottavat ovat olleet kilttejä 😉

Ruokolahdelta suuntasimme kätevästi matkan varrelle sattuneeseen Puumalaan, koska kartturille tuli huutava nälkä ja koska halusin käydän setäni mainostamassa lasimyymälässä. Lasiruusu osoittautui niin ihanaksi, että sinne on päästävä uudestaankin. Vaikeinta oli päättää, mitä sieltä ostaisi, kun oli niin paljon kaikkea ihanaa. Kannattaa ehdottomasti käydä, kun siellä suunnalla liikkuu! Kauppa on ihan satamassa heti sillan alla. Turistikauden ulkopuolella kylällä ei vaikuttanut olevan yksikään ravintola auki, joten marssimme lasimyymälää olleelle Teboilille lounastamaan. Sekin yllätti positiivisesti: Saatiin itsetehtyjä lihapullia ja perunamuussia ja superystävällistä palvelua. Kiitos ja nam!

Arvoimme seuraavaksi ajaako ensin kalliomaalauksille, vaiko Mikkeliin, mutta lopulta päädyimme ensin jälkimmäiseen. Auringonlaskun jälkeen ei vielä ihan heti tule pimeää, mutta kauppa sulkee ovensa minuutilleen ilmoitettuna aikana. Mikkeliin siis.

Olisipa Taitoshopilla ja käsityökeskuksella samanlaiset tilat Lappeenrannassa kuin Taito Itä-Savolla on Mikkelissä! Myymälästä löytyi niin paljon kaikkea Globehopen bombereista valmiisiin lapaslankapaketteihin ja Kenkäveron oman leipomon leivonnaisiin ja leipiin. Eniten minua kuitenkin kiinnosti Paapiin pop-up, jossa iski jälleen valinnan vaikeus – varsinkin, kun ei ollut etukäteen mielessä mitään valmista kaavaa, jota varten olisin kankaita tarvinnut. Se oli vähän harmi, ettei tarjolla ollut muuta kuin trikookankaita ja resoreita määrämittaisina paloina, kun olisin tarvinnut myös joustocollegea, mutta ihania löytöjä tein sieltä silti.

Kävimme vielä Kenkäverossa pappilan puolella hakemassa inspiraatiota kodinsisustukseen ja herkuttelemassa tuoreilla päiväkahvipullilla.

Nyt vaan surauttelemaan!

Joskus kuva kertoo enemmin kuin tuhat sanaa, mutta nämä ja muut seinän kuvat kannattaa käydä myös ite tsekkaamassa.

Tuntia myöhemmin totesimme puuskutuksen lomassa, että pullat olivat tulleet ihan tarpeeseen, kun kiipeilimme metsäpoluilla kohti kalliomaalauksia. Mie näin välillä jo kangastuksenkin laiturista, mikä lähempänä osoittautui vaan vaaleaksi kallioksi, kun vesi on nyt normaalia alempana. Pöh. Lopulta pääsimme kuitenkin ihan oikeasti perille ja maalaukset olivat paljon hienompia ja selkeämpiä kuin olin odottanut. 2,5 km:n matka vaihtelevassa maastossa oli todellakin vaivan arvoinen. Eikä se oikeasti niin kovin paha ollut, en ehkä kuitenkaan suosittelisi kellekään polvi- tai sydänvikaiselle ainakaan noin rivakkaan tahtiin kuljettuna. Ehdimme autolle takaisin juuri kun auringon viimeiset säteet katosivat ja jäljellä oli enää rallin yötäival tuntemattomilla hiekkateillä Puumalaan ja siitä vähän suorempaa tietä kotia.

Tällaisia perjantaita voisi harrastaa useamminkin!

Ralli-Elli ja Kartanonrouva-Kartturi kuittaavat.


”Taatto taatto lähti innoissaan,
joulukuusen, kuusen hankintaan…”

Hähää, ei tänään olekaan vielä viikon joululaulun vuoro, vaan tällä kertaa mietitään viherkasvin – aka joulukuusen – hankintaa.

Joulukuusen hankinta on aina yhtä hankalaa. Onko joku tuttu, kenen metsästä voisi omin kätösin käydä kuusen kaatamassa?  Entä missä on paras hinta-laatu -suhde, jos päätyy ostokuuseen? Ostaanko oikea kuusi vaiko muovikuusi? Ja entäs sitten ostaako oikean kuusen vaiko pihdan, jossa on pehmeämmät neulaset ja joka on yleensä tuuheampi? Muovikuusien kohdalla sen sijaan täytyy miettiä väriä. Tämän vuoden hitti näyttää olevan valkoinen joulukuusi, jota saa myös ainakin sinisen vivahteilla, vai tyytyäkö sittenkin siihen perusvihreään?

Joulukuusimarkkinoiden toinen hittituote tänä vuonna: Huonekuusi. Jäin miettimään saisiko siitä kesällä parvekekasvin..?

Joulukuusimarkkinoiden toinen hittituote tänä vuonna: Huonekuusi.
Jäin miettimään saisiko siitä kesällä parvekekasvin..?

Siskojen jouluun on kuulunut perinteinen joulukuusi. Vielä joskus haettiin kuusi ihan metästä saakka Parhaan iskän kanssa, mutta nyttemmin ollaan tyydytty torikauppiaiden tarjontaan. Tänä vuonna kuusi on kuulemma jo hankittu?!?!

Yleensä meidän joulukuusen hankinta sujuu jotakuinkin näin:
1. Elli ja Paras Iskä Maailmassa huomaavat, että on jo 22. tai 23. päivä joulukuuta –> kiire iskee.
2. Ajetaan kiireellä Joutsenon torille, josta kaikki hyvät kuuset on jo mennyt. Jatketaan matkaa lähikaupunkiin.
3. Kierrellään tarkastamassa useammassa paikassa, missä hinta ja laatu ovat eniten kohdillaan.
4. Ostetaan kuusi juuri 10 min ennen kaupan sulkeutumista.
5. Kuusi on niin iso, ettei kyytiin mahdu muita kuin kuljettaja ja kuusi –> Elli jää pyörimään automarkettien pihalle kuusen kotiinkuljetuksen ajaksi.
6. Paras Iskä maailmassa vie kuusen kotia ja tulee tekemään uuden keikan lähikaupunkiin. Paleleva tytär hyppää kyytiin ja ajetaan Joutsenoon ihastelemaan pesuhuoneessa sulavaa kuusta. Kaikki hyvin, loppu hyvin.

Ellin pikkukuusi...tai ainakin hollantilainen havu.

Ellin pikkukuusi…tai ainakin hollantilainen havu.

Rauhaisaa joulunaikaa ja onnea kuusen metsästykseen!