Paras kaveri keskiviikkoisin

Category Archives: Seikkailut

Lankalauantai – miten täydellinen päivä lähteä retkelle lankakauppaan!

Tohkeissani otin kuvan vaan kaupan ovesta koko rakennuksen sijaan..

Tällä kertaa päädyin kotikulmiani vähän kauemmas, nimittäin Kotkan viereen Karhulaan, josta löytyi asutusalueen keskeltä vanhasta punatiilisestä teollisuusrakennuksesta mitä ihastuttavin pikku puoti, Lankakaappi nimeltään.

Olin bongannut kaupan Instagramin puolelta, eikä paikan päällä käyminenkään tuottanut pettymystä. Kaupassa oli vaikka mitä ihanaa! Vastaan tuli monia kokonaan uusia lankamerkkituttavuuksia, mutta ihan yliveto olivat paikan päällä käsinvärjättävät Kettu Yarnsin langat. Värit olivat niin herkullisia, että vaikeinta oli päättää, mitä haluaisin kotiin mukaan. En ole vielä laittanut mitään työtä alulle, mutta sormet syyhyävät jo kovasti. Pitäisi vaan ensin päättä minkälaisen huivin tekisin…

Miun ja parhaan äitin uusimmat aarteet. Saatiin vielä kaupan päälle suloiset silmukkamerkit lankalauantain kunniaksi.

Kaupasta vielä sen verran, että asiakaspalvelu oli tosi hyvää ja asiantuntevaa, ja lankavalikoima oikein kattava. Tosin käsinvärjätyt langat olivat aika loppu, vaikka torstaina oli vasta tullut täydennystä. Ilmeisesti Kettu Yarnsin värisävyt iskevät myös muihin kuin miuhun.

Eli ens kerralla, ku meet Karhulan ohi, ni käyppäs pyörähtämässä Lankakaapissa 😉

Rentouttavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!
Taidanpa iltapuhteena keriä uudet langat vyyhdeiltä keriksi.
– Elli

Kerroinko jo, että Lankakaapista löytyi myös kivoja kässäkortteja?

Mainokset

Yksi parhaimpia puolia täällä itärajan reunalla asuessa on vaatekauppatarjonta. Perinteisten suomalaiseen makuun suunnattujen vaatekauppojen lisäksi löytyy jotain vähän kimaltelevampaa ja värikkäämpääkin. Mahtava homma – varsinkin, jos lempiväri ei satu olemaan se säänmukainen harmaanharmaa.

Hiihtoloman kunniaksi teimme perhematkan Parhaan Iskän ja Äitin kanssa Vaalimaalle Zsar Outlet Villageen. Kylä on rakennettu Vaalimaalle, noin tunnin ajomatkan päähän Lappeenrannasta, joten matkalla voi vaikka poiketa Ylämaalle, jossei ole siellä tullut käytyä. Maantieltä päin alue näytti ennemmin teollisuushallien kompleksilta kuin ostoskeskukselta ja opaskyltitkin ilmestyivät näkyviin vasta aika myöhään. Perille kuitenkin päästiin ja suoraan sanottuna oltiin aika ihmeissämme kuinka täynnä parkkipaikka oli! Oltiin varauduttu siihen, että ollan ainoa suomalainen auto kaikkien itänaapurieden joukossa, mutta oikeastaan tilanne näyttikin aika päinvastaiselta.

Julkisivun puolella tehdashallien tunnelma hävisi ja taisin olla aika innoissani näkemään, mitä prameilevien porttien takaa löytyy. Mielestäni kylässä oli leppoisa tunnelma, tosin shoppailijoita olisi mahtunut paikalle enemmäinkin ja mahtavaa, että kaupat näyttivät kerrankin joltain muulta kuin harmailta lasi- ja teräskuutioilta. Maisema muistutti enemmänkin jotain vanhaa keskieurooppalaista kaupunkia monivärisine kaksikerroksisine rakennuksineen – kauppa alakerrassa, ilmastointiputket yläkerrassa.

Ja entäs sitten se pääasia eli kaupat?? Mie ainakin tykkäsin! Ei edes käyty kaikissa kaupoissa, mutta niissä, joissa käytiin kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Meille kaikille kolmelle löytyi jotakin. Iskä tosin epäili, että ilmaan oli suihkutettu jotain ostamiskaasua. Mutta oltiin kaikki tyytyväisiä hankintoihimme. Löysin itelleni uuet farkut, joissa on paljettipaikat polvissa, t-paidan 17 eurolla, kun lähtöhinta oli kuuskymppiä sekä pinkit lenkarit mintunvihreillä vaihtonauhoilla.

Miun suosikkikauppoja oli Liu Jo, josta löysin kohtuuhintaisia ja sopivankokoisia vaatteita ja sekä ihana laukkukauppa Braccialini, jossa nahkalaukkujen lisäksi oli persoonallisia tekonahkalaukkuja, jotka kuulemma sopivat esim vegaaneille 🙂 Kivoimmat laukut olivat vielä normaalihintaisia, eli menen kauppaan uudestaan viimeistään sitten, kun mallisto taas vaihtuu ja nyt normaalihintaiset laukut vaihtavat kaupan toiselle seinälle alennushyllyyn.

Tänne uuestaan!

Tää ei ole maksettu mainos, mutta jos hiihtelyssä haluaa jo pitää välipäivän tai muuten vaan on tekemisen puutetta, niin menkääpä käymään Zsarissa. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Eikä sovituskoppeihin tarvinnut ainakaan toistaseksi jonottaa.

 


Instagramin puolella on tässä loppuvuodesta trendannut #bestnine, jossa jaetaan yhdeksän vuoden aikana eniten tykkäyksiä saanutta kuvaa. Sen innoittamana myökin pohdittiin kulunutta vuotta, ja ajateltin jakaa omia lemppariasioita vuodelta 2018.

Maikin lempparit:

  • Uudet työtilat! Miun pieni yritys muutti nyt loppuvuodesta uusiin isoihin tiloihin, jossa riittää valoa ja lääniä. Ihanaa, kun näkee ikkunasta ulos, ihanaa että ylipäätän on ikkunat!
  • Kesämatkat! Kävin Turun saaristossa, Turussa (pariinkin otteeseen) ja Visbyn/Tallinnan matkalla Parhaan Siskon ja Parhaan Äitin kanssa. Vietin aikaa Helsingissä ystävien luona ja Etelä-Karjalassa perheen tykönä. Ensimmäistä kertaa reissaaminen alkoi tuntua kivalta.
  • Esiintyminen! Alkusyksystä sain olla mukana draamallisen akrobatiaesityksen kasaamisessa. Sain harjoitella ammattimuusikoiden kanssa, ulkopuolisen ohjaajan avustuksella ja samalla viettää aikaa ystävien kanssa. Just parasta!
  • Sosiaalisuus! Tänä vuonna oon juhlinut ystävien kanssa enemmän kuin ikinä, ja siinä samalla saanut paljon uusia tuttavuuksia. Pitkästä aikaa miulla on jonkinlainen kaveripiiri, johon kuuluu enemmän kuin muutama ihmistä.
  • Kirjoittaminen! Vuosi sitten kirjoitin unelmasivulleni, että tulevana vuonna haluan kirjoittamisen takaisin osaksi elämääni. Sitä kohti oon pienenpienin askelin pyrkinyt, ja suunta tuntuu oikeelta.

Ellin lempparit:

  • Koulun eteneminen! Olin keväällä ihanassa lankakaupassa harjoittelussa. Otin lomaa oikeasta työstä ja tuntui kuin oisin lomalla ollutkin. Kaksi viikkoa neuvoin asiakkaita lankojen valitsemisessa, tutustuin bambu-, koivu- ja alumiinipuikkojen maailmaan ja neuloin ja kirjoin sieluni kyllyydestä. Syksyllä alkoi gradun kirjoittaminen.
  • Muutosten tuulet! Niin kuin Pienessä Suklaapuodissa, myös oikeassa elämässä on välillä muutosten aika. Miun elämässä tuulet puhaltavat noin kolmen vuoden välein. Yleensä aluksi (keväällä) ei ole hajuakaan, mikäköhän se muutos voisi olla, mutta kesän loppuessa uudet asiat olivat jo asettuneet raiteilleen. Senpä takia olen nyt syksyn aikana tutustunut käsityöopettajan työhön, mikä on ollut tosi kivaa.
  • Kesäloma! Mahtavat kolme viikkoa alkoi Ilosaarirokista ja päättyi uuteen työpaikkaan. Väliin mahtui ystäviä, laiskottelua, kesälomamatka Maikin ja Parhaan Äitin kanssa sekä veneilyä Saimaalla Parhaan Iskän kanssa.
  • Matkustelu! Kesälomamatka Parhaan Siskon ja Äitin kanssa Visbyhyn ja Tallinnaan oli tosi kiva! Lämmintä riitti, Visby fossiilikivineen oli kaunis ja Tallinnasta löytyi vanhojen suosikkikauppojen lisäksi uusia suosikkeja. Syksyllä kävin vielä Wienissä ystäväni kanssa moikkaamassa toista ystävää. Sekin oli ihana reissu, jolle lähtisin milloin vain uudestaan.
  • Musiikki! Ja varsinkin soittaminen! Aloitin syksyllä soittamaan selloa aikuisharrastelijoitten jousiorkesterissa. Alun paniikki vaihtui vähitellen soittamisen iloksi, kun sormet löysivät oikeille sävelille. Joulukuussa meillä oli pieni konserttikin 🙂 Innostuin myös pitkästä aikaa tekemään omia kappaleita – en sentään sellolla, vaan pianolla.
Hyvä vuosi takana siis! Taustalla oleva äiti liittyy olennaisesti tapahtumiin, henkilö ovella ei liity.