Joulumarkkinat. Paikka, josta löytyy vaikka mitä ja jossa vuorovuosin on joko loskakeli ja räntäsadetta tai sitten paukkupakkanen. Tosin tänä modernina aikakautena pidetäänhän niitä myös sisällä.
Elli suoritti maakuntamatkailua, ja päätyi joulumarkkinoille Pohjois-Karjalaan. Samalla kertaa tuli testattua sekä markkinat hallissa että Taitokorttelin joulutori. Molemmat olivat kivoja omalla tavallaan. Taitokorttelissa oli tunnelmaa, mutta myös pakkasta. Sisämarkkinoilla sen sijaan oli enemmin tarjontaa. Yksi parhaimpia juttuja joulumarkkinoilla on ihmiset. Välillä voi ruveta jutulle sekä myyjien että muiden asiakkaiden kanssa jos hyvin käy. Eräskin pappa oisi lupautunut apuvoimiksi erään Joululahjan käyttöönopastuksessa, jos olisin viettänyt joulua vähän lähempänä.
Tänä vuonna tulin joulumarkkinoilla erityisen iloiselle mielelle. Löytyi juttuja pukin konttiin, mutta yllättävän paljon myös omaksi iloksi.
Kerrotaanpa vielä, että Sarustiikka on Joensuun Taitokorttelissa oleva sisustus- ja vähän askartelukauppakin, joka ainakin Ellin mielestä on joka kerta yksi ehdottomasti visiitin ansaitsevista putiikeista. Kaupan nettisivut löytyvät tästä, mutta verkkokauppaa heillä ei taida olla. Myös pakettipostauksen lahjapaperi on Sarustiikasta hankittua.
Viime joulusta asti, kun sain ompelukoneen joululahjaksi, olen säilyttänyt paininjalkoja, puolia ja muita ompelutarvikkeita sikin sokin kirjoitus(ompelu)pöydälläni. Ihme, että kaikki on edelleen tallessa! Tai no, en ehkä edes huomaisi, jos joku paininjaloista puuttuisi, kun en (vielä) tiedä, mihin niitä kaikkia käytetäänkään…
Lienee kuitenkin parempi, että tämänkin tulevaisuuden mestariompelijan tarvikkeet pysyvät tallessa, vaikka niitä tarvittaisiin vasta kymmenen tai 20 vuoden päästä, joten päätin tehdä ompelurasian, kun innostuin taas vaihteeksi koristelemaan käytettyjä pahvi- ja kartonkirasioita.
Ellin ompelurasia
Alunperin harmaa pahvirasia kuului cd-soittimen kuulokkeille, mutta sai nyt uudistetun ulkonäön, kun päällystin sen vaaleanpunaisella pallokoristepaperilla (semmoisella, jota voisi käyttää esim. scrapbook-hommiin). Paperi tarttui pahvin pintaan helposti ihan tavallisella puikkoliimalla. Piti vain painaa paperia jonkin aikaa pahviin, että se liimautui kunnolla myös taitosten kohdalta. Vasta sen jälkeen pystyi liimaamaan eri suuntiin taipuvat osat. Liimaamista helpotti myös, jos taitteli paperinpalat valmiiksi oikean muotoisiksi.
Tein rasian sivuun koristeeksi nimikyltin ja liimasin kanteen lapun, josta käy ilmi, mitä ompelurasiani sisältää. Tietysti piti vielä laittaa myös muutama nappi ja pala kangasta koristukseksi!
Olin jo ihan tyytyväinen lopputulokseen, kunnes huomasin ompelukoneeni vieressä lojuvat kangastilkut. Niissä kun vielä oli aiheeseen sopivia kuviakin! Siispä rasian sisäpuolen kimppuun.
Ensimmäinen muistilappu omalla paikallaan (:
Aloitin sisäpuolen koristamisen leikkaamalla kankaasta pohjankokoisen palan. Tietenkin unohdin jättää tilkkuun tarpeeksi isot saumavarat reunoihin, kun halusin tehdä palan reunoille pienet ”tikkausraidat”… No, kyllä se silti ainakin jotenkin onnistui. Vahingosta viisastuneena (muistan ne saumavarajutut oikeastaan aika harvoin) jätin sitten kunnon saumavarat, 2,5cm, rasian reunapaloihin, vaikka alareunaa ei tarvinnutkaan ommella, kun se jäi pohjakankaan alle piiloon. Ompelin ensin reunapalat yhdeksi pötköksi, jonka jälkeen taitoin ja ompelin yläreunan ja toisen sivuista. Rasian sisäpuolen yläosaa en päällystänyt kankaalla ollenkaan, koska se on varattu erilaisille muistilapuille.
Kiinnitin kangaspalat rasiaan erikeeper-vesi -sekoituksella. Rasian seinissä sekoitussuhde oli ihan ok (silmämääräisesti kunhan mittailin), mutta pohja meni vähän pieleen. Liimasta tuli ihan liian vetistä. Päätin, että levitän sitä sitten kankaan päällekin, kun luulin, että kyllähän se siitä imeytyy läpi… No, ei se ihan imeytynytkään, tai ei ainakaan siten, kuin luulin, joten pohja on nyt ihan korppu eikä ollenkaan tunnu kankaalta, kuten reunat, joihin levitin liima-vesijuttua vain rasian puolelle. Onneksi pohja jää suurimmaksi osaksi tavaroiden peittoon, niin ei se ”korppuisuus” niin paljon haittaa. Vähän kuitenkin.
Pohjan ja reunojen koristelut
Työn ehkä pitkästyttävin vaihe tuli aivan lopussa, kun piti odotella vettyneen pohjan kuivumista….Plaah! Onneksi hiustenkuivaaja vähän juodutti kuivumista ja odottelua, samoin se, että tuli muita hommia tilalle. Tavarat muutivat rasiaan jo parin päivän kuluttua, joten nyt pitäisi pysyä puolat, paininjalat ja muut tarvikkeet hyvässä tallessa siihen saakka, kun niille tulee käyttöä.
Elli
Maikki
Paras sisko maailmassa 