Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: jännitys

Onko joululahjat jo hankittu? …siis muillekin kun siulle itsellesi?

Osuvien joululahjojen miettiminen saattaa toisinaan olla pientä tuskailua. Ei haluaisi antaa mitään turhaa, tai mitään mitä toisella jo on, eikä mitään hirvittävän kallista, ehkä jotain itse tehtyä, vaan entä jos ei itse osaakaan tehdä mitään. Lahjaideoita ja valmiita toivelistoja on netti pullollaan, ja samaan soppaan ajateltiin myökin upottaa lusikkamme tämän päivän luukussa.

Jännittäviä joululahjoja

Tandemhyppy
Mikäs sen jännittävämpää kuin tippua taivaalta. (Yllättäen tätä ehdotti listalle Paras Äiti Maailmassa.)

Lintuperspeksiiviä.

Lintuperspekstiiviä Islannin ilmatilasta. Toki kotimaan maisematkin käyvät tähän hyvin.

Pakohuonepeli
Pulmanratkomishuoneita on viime vuosien aikana ilmaantunut ympäri Suomea, ja isommista kaupungeista pakohuonepelejä löytyy useita erilaisia. Ongelmien ratkominen aikaa vastaan on taatusti jännittävää, ja huoneita löytyy eritasoisille ratkaisijoille. Tätä lahjaa antaessa kannattaa ottaa huomioon, että pulmahuoneeseen tarvitsee mukaan vähintään yhden kaverin, mutta parhaiten se sopii pienelle (tai jossain tapauksissa isommallekin) kaveri-/harrastus-/työporukalle.

Ratsastustunti
Hyvä idea kenelle vaan paitsi pahasti hevoskammoisille! Jos perusratsastus tuntuu tylsältä tai nössöltä vaihtoehdosta, niin tarjolla on esimerkiksi myös lännenratsastusta, vikellystä ja islanninhevoratsastusta.

Ihhahhaa!

Ihhahhaa!

Tanssikurssi
Jännittävä lahja varsinkin henkilölle, joka ei normaalisti juurikaan tanssi. Tanssitunteja voi monilta kouluilta ja seuroilta varata myös yksityisesti, jolloin opetukseen pääsee osallistumaan ihan omalla porukalla vaikka kaverin kanssa kaksin tai miksei yksinkin.

Eksoottinen hedelmä
Sopii pienemmällekin budjetille. Valitse vain kaupasta erikoisimman näköinen hedelmä mitä löydät ja varmista, että se on kypsä/kypsymässä.

hedelma

Maikki tutustuu pitaijaan/pitahayaan.

Itse toteutettu tyylikonsultointi
Vapauta sisäinen stylistisi valloilleen! Ehdottaisin tätä lahjaksi läheiselle ystävälle, joka on avoin uusille näkökulmille ja kärsii usein vaatekriiseistä. Jos oma tyylitaju on hakusessa, niin toki aina voi varata ajan myös ihan oikealle tyylikonsultille tai pukeutumisneuvojalle.

Makumaistelukierros
Järjestä lahjan saajalle matka makujen maailmaan vaikka omassa keittiössäsi. Maisteltavat voivat olla suolaisia tai makeita tai vaikka kokonainen illallismenu. Jos koemaistelija haluaa lisää jännitystä elämään, niin maistatuksen voi suorittaa myös silmät sidottuna. Vinkki: Mikäli ison makupala-arsenaalin kokoaminen tuntuu työläältä, niin lahjaksi voi yksinkertaisesti antaa mitä tahansa itse leivottua. Lahjan saaja ei voi ennalta tietää, jos se vaikka onkin pahaa, ja sepä vasta jännittääkin!

Retki vieraaseen lähiöön/naapurikaupunkiin
Aina parempi, mikäli kohteeseen pääsee bussilla. Miun mielestä paikallisliikenne on ihan aliarvostettua; bussin kyydissä näkee jos ei nyt aina ihan huikeita maisemia, niin ainakin uusia asuinalueita. Perillä voi vaikka syödä eväitä ja mennä pulkkamäkeen (ainaskin liukuria kehtaa kuljettaa mukana julkisissakin liikennevälineissä) jos ei muuta keksi.

suokumaa

Siskot maaseutumatkalla viime kesänä.


maanantai

Pahoittelen heikkoa kuvanlaatua, otin tän sillä vanhemmalla puhelimellani.

Olihan se balettitunnille tänään mentävä kun lauantaina jätin väliin. Hetken arvoin tätäkin, kun samaan aikaan olis ollut ystävä tekemässä mielen taikkuutta Kahvillassa. Onneks kuitenkin lähdin, baletissa ei ne toistot mene ikinä hukkaan. Kabanov Tanssitehdas sijaitsee miun lempparipaikassa elikkäs Kehräsaaressa ja tanssisalin ikkunoista näkyy mm. Takon tehtaan seinää. Miusta se on just tunnelmallinen näkymä, jonkun toisen mielestä ehkä tylsä.

Hei tää oli muuten viimenen päivä tätä kuvajuttua! Vähän surullistakin, just kun pääsin eroon tyhjän sivun ahdistuksesta ja kehitin hyvän rutiinin. No ehkä palataan pian muissa merkeissä! En tiijä vielä missä, mutta pääasia että palataan.
-Maikki

Pahoittelen roskia lattialla. En oo ehtiny imuroimaan.

Pahoittelen roskia lattialla. En oo ehtiny imuroimaan.

”Otan vaa nää jauhot täältä toisesta laatikosta. Eiköhän noi kananmunat kestä tossa pöyvällä.”
Ymmärrän kyllä, että kanoista on kivempaa munia pyöreitä munia, mutta ne ei aina toimi miun keittiössä.
Vaikka eile nii hehkutin leipovani, niin se kuitekii jäi tälle päivälle. Meillä oli illalla luokan kevätjuhlanyyttärikekkerit. Oli kyllä kivaa nähhä kaikkii tyttöjä koulun ulkopuolellakii ja miettiä parhaimpia lapsuusleikkejä ja -leluja. Ja tietty herkutella maha killillään!

Muutenkii oli aika jännittävä päivä: ekana piti jännittää laulutenttiä ja omaa lauludebyyttiä muitten musaryhmäläisten eessä. Laulut meni kyllä ihan hyvin. En lopulta ees jännittäny nii paljo, ku etukätee aattelin.  Kuuli myös huhua, että saatoin päästä ens vuodekskii lukemaa musiikkia ja sitä myötä valmistumaa oikeeks musaopeks. Mutta en usko enne ku saan vahvistus s-postin asiasta… Pijän kyllä peukkuja itelleni, koska haluisin sinne nii kovasti.

Tää viikon kuvajuttu meni kyllä tosi nopsasti. Miutaki vähä harmittaa, että tää loppuu jo nyt, just ku pääsin vasta vauhtii. No, pitää keksii ja kirjotella tänne seuraavaks muita juttuja.
Heippahei, Elli


Olli, meidän perheen uusi tulokas.  Ei, se ei ole vauva tai mikään muukaan ihminen, vaan heppa, josta puhutaan miltei joka päivä ja ainakin joka siskopuhelun yhteydessä. Ei se kyllä tarkalleen ottaen  meidän koko perheen oma ole, mutta iskän ainakin. Eli onhan se silloin vähän meidän siskojen ja äitinkin, eikö?!

Meijän Olli

Tarkemmin sanoen Olli (virallisissa papereissa  Ariman) on 6-vuotias suomenhevosruuna, josta koitetaan tehdä ravuria. Kyllä sillä voi ratsastaakin, en vain ole vielä kokeillut. Olli on kiltti ja näyttää upealta ja on myös hmmmm…. melkoisen kookas. Jostain kumman syystä sen ravuriura alkoi laihdutuskuurilla. No, hyvin se kuitenkin jaksaa juosta, vaikka sitä massaakin riittää.

Parin kuukauden reenailun jälkeen Olli oli valmiina koelähtöön Lappeenrannan lounasraveissa – uusi kokemus sekin, kun syödään muutakin kuin vain makkaraa ja lähtöjäkin oli vain muutama. Koelähtö onnistuikin tosi hyvin (35,9) ja sen myötä saatiin lupa osallistua myös oikeisiin ravilähtöihin. Jee!! Viikkoa myöhemmin pakkautuivat omistaja- ja kannustusjoukot (yhteensä 4 hlö) punaiseen toimivaan Audiin ja suuntasi kohti tätä:

Olli juoksi ensimmäisessä lähdössään numerolla 5 ja voi sitä jännityksen määrää!! Heppa näytti kyllä ottavan ihan rauhallisesti, mutta tämä tyttö ei tiennyt, että miten päin olisi. Oli nimittäin paljon jännittävämpää, kun olin ”oma” hevonen juoksemassa kuin vain jännittää jonkun totokupongin numeroiden takia. Lähtökin jouduttiin ottaamaan kolmesti uudelleen, joten oli siinä kyllä kannustajalla kestämistä!

Ensin voltataan… ja sitten juostaan!

Onneksi vihdoin päästiin matkaan, mutta kaikki ei mennytkään ihan käsikirjoituksen mukaan (ajattelin, että kyllähän se meidän Olli pesee koko porukan…). Lopulta suosikkihepomme jäi kuuden parhaan ulkopuolelle, mutta ei se mitään. Huomasi jo juoksun aikana, että jokin ei ollut ihan kohdallaan. Myöhemmin onneksi selvisi, ettei mitään sen vakavampaa ollut sattunut – jalat vain olivat kipeytyneet, kun oli yhtäkkiä ruvettu reenaamaan niin paljon.

Nyt heppamme on huilaillut aitauksessa viikon verran ja kohta jo pääsee ajoreissuillekin. Katsotaan sitten, että milloin taas jännitetään raviradan vierellä.

Menossa mukana ravireportteri Elli

Valitettavasti kunnon valokuvaa ilman valjaita ja muita härpätyksiä tulokkaastamme ei vielä ole olemassa, koska malli hamuaa mieluummin valokuvaajan hiuksia ja kameran nauhoja kuin seisoo hienosti paikallaan…