Paras kaveri keskiviikkoisin

Luku 90, jossa virkataan yhdessä.

Hauskaa, kun viime vuosina on tullut erilaisia yhteisöllisiä neulomis- ja virkkausprojekteja, lyhyesti sanottuna kaleja. (KAL=knit along ja CAL=crochet along). Yleensä niiden jujuna on se, että ohje paljastuu pieninä paloina ruutu tai kuvio kerrallaan aikavälin vaihdellessa suunnilleen viikosta päiviin. Lisäksi facebookissa on usein niihin liittyviä sivustoja, joilla voi kysyä apua ja vinkkejä ja nähdä muiden tekemiä valmiita ja keskeneräisiä töitä.

Miun ensimmäinen cal oli Kalevala CAL, johon törmäsin sattumalta Facebookissa noin viikko ennen projektin alkua –> Ehti hyvin vielä lankaostoksille 😉  Se oli myös pelasti viime jouluna joululahjan keksimisen vaivalta Parhaille Vanhemmille. Myönnettäköön, että he saattoivat saada peiton irtopaloina, jotka kyllä joulujen välipäivinä virkkautuivat yhteen peitoksi.

Kalevala-projektia oli hauska tehdä ja siinä oppi samalla itsekin erilaisten virkkauskuvioiden lisäksi myös sitä, miten hyvä ohje kirjoitetaan sekä millaiset kuvat ja videot ovat havainnollisimpia. Välillä meinasi iskeä epätoivo, kun ohjeitten laatijat pitivät ensimmäisenä silmukkana milloin mitäkin silmukkaa ja nirkot virkattiin milloin mitenkin. Kuitenkin selvisin loppuun saakka, ja päällimmäisenä mieleen jäi ilo kaikesta uudesta opitusta 🙂

Keväällä harjoittelussa ollessani törmäsin toiseen caliin. Innostuin siitä jo pelkän nimen perusteella – Adalmiinan helmi. Sopivasti tuorein kummilapseni teki tuolloin tuloaan ja tarkoitus oli saada hänelle peitto lämmikkeeksi asap. Kuitenkin jossain vaiheessa kyllästyin virkkaukseen aika pahasti, kun joka ruutu ei ollutkaan erilainen ja väriä olisi pitänyt vaihtaa miltei joka kerroksella. Ja sitten vielä reunoihin tehtiin aina monta kerrosta kiertäen virkattuja pylväitä. Hohhoijaa!

Peitto kuitenkin valmistui ja olen lopputulokseenkin tyytyväinen. Kiinnitin palat toisiinsa Kalevala-peiton siksakvirkkausta mukailleen pienemmillä silmukkamäärillä ja ei-tasatuilla ulkoreunoilla. Halusin tehdä peittoon ohjetta leveämmän reunuksen, joten ainoastaan keltainen pompularivi on alkuperäisen ohjeen mukainen. Muut kerrokset ovat omaa sovellusta á la Elli. Alun perin olin ajatellut tehdä peiton kulmiin hapsupompulat, mutta valkoista lankaa jäi viimeisen kerroksen jälkeen noin 30 cm, joten hapsut jäivät seuraavan kertaan.
Vaikka Adalmiinan helmen virkkaus alkoikin vähän takkuilemaan, oli se siinä mielessä hyvä työ, että sain kokeilla ja kehitellä aiemmin oppimiani juttuja siihen sopivaan muotoon. Myös erilaisia väriyhdistelmiä oli hauska kokeilla kaikesta lankojen päättelystä huolimatta.  Toivottavasti pikkuprinsessa tykkää pastellisesta sateenkaaripeitosta röyhelöreunuksella yhtä paljon kuin kummitätinsäkin!

Kalevala-CAL ja Adalmiinan helmi made by Elli

 

 

Mainokset

Luku 89, jossa valmistaudutaan syksyyn.

Törmäsin Instagramissa kuvaan, jossa oli lankakerämytty ja vieressä teksti: ”Pura pois, jos mietityttää.” Olen itse päätynyt samaan lopputulokseen. Jos valmis neule/ virkkaustyö ei miellytä, on parempi:
A) purkaa se kokonaan alkutekijöihin tai
B) antaa se lahjaksi sellaiselle, joka saattaisi tykätä siitä.

Vaikka Paras Äiti Maailmassa ilmoittikin, että voisi käyttää Nurmilintu-huiviani, johon en itse ollut tyytyväinen (Ei siinä muuta vikaa ollut kuin sen pieni koko), otin kuitenkin langanpäästä kiinni ja purin koko huivin pois. Halusin nimittäin huivin, joka olisi

  1. Kolmionmuotoinen ja riittävän iso sekä
  2. Kiva neuloa, eli kuviossa olisi vaihtelua. Kuitenkin vaan sen verran, ettei koko ajan tarvitse laskea, vaan samalla voi katsoa telkkaa tai leffoja.

Kuvio, joka näyttä hyvältä sekä oikeelta että nurjalta puolelta.

Lopulta päädyin Pinterestin kautta Ravelryyn Melanie Bergin Ingwer-huivin sivuille. En tiiä vaikuttiko ohjeen kuvissa olevan huivin väri, mutta tajusin, että se oli just se, mitä halusin! Tosin luulin, että siinä vuorottelisi enemmin kuin 2 eri kuviota, mutta ei se lopulta haitannut. Sitä oli tosi kiva neuloa ja ohje oli tosi helppo ja hyvä, kunhan eka ymmärsi kaikki lyhenteet – englanniksi 🙂 Tykkäsin myös siitä, että huivia aloitettiin neulomaan toisesta reunasta, jolloin siitä tuli epäsymmetrinen.

Valmis huivi on miusta tosi ihana ja aion pitää sitä sekä sisällä että ulkona. Lankana on okran värinen ja superpehmee Malabrigo Sock ja neuloin huivin 3 1/2 pyöröpuikolla.

Syksy voi tulla!

 

 

P.S. Meijät löytää Ravelrystä nimellä parhaatsiskot, jos haluutte seurata 😉

Luku 88, jossa maantie on kuuma.

Tästä kaikki alkoi.

Yhden liikenteenjakajan ylitettyämme käänsimme Audin keulan kohti Savitaipaletta. Matkalla opiskelimme paikallistietoutta. Nyt on selvillä, että Kuukanniemi ja Merenlahti ovat eri paikkoja, ja toinen niistä sijaitsee Lemillä, joka on Lappeenrannan vieressä ei Savitaipaleen takana. Suuntana meillä oli jo kulttimaineeseen kohonnut (ainakin meijän perheessä) Katiska ja Krumeluuri.

Kaikkea kalastuksesta ja sisustuksesta kiinnostuneille. Sisustuspuoli saattaa olla  hieman suurempi.

Katiskaan tarttui tarroja, Kaunis-sarjan voiteita ja salaisia tuliaisia.

Seuraava etappi oli 25 kilometrin pituisen rallitaipaleen päässä Taipalsaaren kirkonkylän jätskikioskilla. Arvovaltainen raati totesi, että kioski säilyttää tänäkin kesänä ykkös paikan Suomen suurimmat pienet pallot -kategoriassa.

Irtojäätelökausi avattu.

Joutsenossa pidetyn tankkaus- ja lepotauon jälkeen jatkui kulttuurimatkamme Lappeenrannan lukittujen parkkihallien maailmaan. Oikeasti menimme kyllä teatteriin selvittämään kuka murhasi kenet klassikotrillerissä Hiirenloukku. Vastausta tähän kysymykseen ette saa koskaan tietää, ellette itse mene katsomaan näytelmää. Siskoilta lämmin suositus.

Ilta on aina hyvä päättää vessaselfieen.

Seuraavana päivänä oli luvassa lisää kultturia, kun tutustuimme purkutalonäyttelyyn Koti nimeltä Krimi. Näyttely oli tosi monipuolinen, hieno ja ajatuksia herättävä. Lähdön tunnelma oli läsnä. Yllättäen taidenäyttelystä tarttui mukaan myös sisustusinspiraatiota. Ehdottomasti näkemisen arvoinen näyttely, koska sanat eivät riitä kaiken näkemämme kuvailuun. Näyttely on auki vielä 27.5.2018 saakka.

Sulattelimme kulttuuripläjäystä maalaismaisemissa. Viikonlopun seikkailut päättyivät Joutsenon Aholaan 3-viikkoisen suomenhevosvarsan rapsutteluun.

Siskot kiittää ja kuittaa!