Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: neulomukset

20140119_184519Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka etsii lähes koko ajan jotakin. Ei välttämättä sitä kuuluisaa elämän tarkoitusta, mutta vähintäänkin erilaisia esineitä tai vaatekappaleita. En etsi kaupasta uusia vaan etsin niitä, mitä miulla jo on, mutta joita en vaan löydä mistään. Mikään ei siis oikeesti ole kadonnut, kaikki tavarat ei vaan ole löydyksissä. Osittain syytän tästä viime vuosina useampaan otteeseen tapahtuneita muuttoja paikasta toiseen, sillä en tietenkään ole kirjoittanut mihinkään säkkiin tai laatikkoon, mitä missäkin on – Kesäkenkälaatikkoa lukuunottamatta. Toisaalta syytän vain itseäni. Tämmönen mie vaan oon.

Syksyn tullen huomasin kadottaneeni kaikki käsineet ja huivit. Lankoja sen sijaan löytyi useamman laatikon ja pussin verran, joten kauppasormikkaiden sijaan päätin neuloa itselleni uudet. Valitsin ensin langan (Hot Socks, New York, sellainen puna-viher-keltainen vaihtoehto) ja vasta sitten aloin etsimään sormikasohjetta netistä. Päädyin Novitan sormikasohjeeseen, jossa:

  • langan menekki: 100g (7 veljestä)
  • puikkokoko: 3 1/2 – 4 mm

Valitettavasti ohje on kadonnut Novitan nettisivuilta, joten linkki uupuu.

Oma versioni oli: Lankaa 50g, puikot nro 3 1/2 ja aloitin neulomaan miesten koon silmukkamäärällä, kun lanka oli sen verran ohuempaa SeiskaVeikkaan verrattuna. Kaikki meni varsin hyvin, sormien tekeminen oli luultua helpompaa ja oli hauska neuloa, kun työ edistyi niin nopeasti!

20140123_152035

Jäljellä olevat New York -langat

…Kunnes lanka loppui 7. sormen kohdalla. Kiersin kaikki lähiseudun lankakaupat läpi edes yhden kerän toivossa, mutta eihän sitä mistään enää löytynyt. Voi surku! Lopulta purin sormikkaat takaisin keriksi ja aloitin homman uudelleen….kahdesti. Isommat puikot, naisten koon silmukkamäärä ja mahdollisimman lyhyet langanpätkät päättelyyn ja homma alkoi toimia.

Viimeisin versio onnistui jo paremmin ja nyt ne ovat päättelyä vaille valmiit. Toiseen peukkuun tuli kyllä vaaleankeltaisempi kärki, mutta upotan sen vaikka kahviin tai kevään tulleen kuralammikkoon, niin värierot tasoittuvat. Sen lisäksi, että kadotan tavaroita melko lahjakkaasti, levittelen niitä myös vähän mihin sattuu, joten vaikka kuva sormikkaista olis kiva, niin sitä ei nyt ole saatavilla. Ne nimittäin majailevat väliaikaisesti Porissa, kun osa matkatavaroista oli jätettävä Anni-ystävälleni hoitoon (note to myself: ei kannata ostaa uutta takkia toiselta puolelta Suomea, jos matkatavararoita on muutenkin jo yhden joululoman ja kouluprojektin verran).

Mutta etsimisen makuun päästyäni loppuun vielä pari listaa.

Löydyksissä olevia juttuja:

  • 3 vuotta kadoksissa olleet varvassandaalit. Löytyivät, kun etsin talvivaatteita. Varsin kätevä varustus – 17 asteen pakkasilla.
  • Luonnollinen sarastusvalo = Aurinko ❤

20140121_100912

  • Suurin osa talvivaatteista. Jes! Eikä yhtään liian aikaisin…
  • Ystävät.
  • Inspiraatio tehdä 100 juttua yhtä aikaan. Tämä ei kylläkään koske kouluhommia.
  • Rohkeus kokeilla uutta. Viimeisimpinä boulderointi (muistin siellä seinällä keikkuessani, että poden korkean paikan kammoa) sekä street & dancehall.
  • Urheiluinnostus.

Olis kiva, jos myös nämä kaivautuisivat piiloistaan:

  • Opiskelumotivaatio. Koulussa on kivaa, mutta kotona ei huvittaisi opiskella.
  • Järnefeltin Kehtolaulun sellonuotti sormituksineen. Miulla on kyllä hyvä aavistus, missä se mahdollisesti on, mutta kyseinen kansio on myös kadoksissa. Biisi kuulostaa tältä.
  • Suurin osa kanava- ja parsineuloista. Neulatyynylläni on pohjaton vatsa.
  • Pakkaamistaito. Sitä ei kyllä koskaan taija olla ollutkaan.
  • Lumi. Mikä talvi tää tämmönen on? Haluisin jo hiihtämään!!

Aurinkoisia pakkaspäiviä ja löytämisen iloja!
Tosin yleensä kaikki löytyy silloin, kun niitä ei edes yritä etsiä.

Mainokset

vihreetVälisukat, nuo helpot, nopeat ja antoisat käsityöt:

  • Niitä tehdään kun tarvitaan huilia ja rentoutumista virallisesti meneillään olevasta käsityöstä/-töistä.
  • Ne ovat työ, joka on helppo ottaa mukaan ja jonka tekemiseen ei tarvitse paljon materiaaleja tai välineitä.
  • Lopputulos miellyttää silmää sen verran, että sukkia kehtaa antaa muille. (Kukaan ei pysty kuluttamaan villasukkia aivan rajatonta määrää.)

Itse aloin neuloa välisukkia pari kesää sitten, kun sain työpaikalta läksiäislahjaksi matonkuteita ja sukkalankoja.  Hot Socksin 6-säikeinen meleerattu sukkalanka oikein hinkui päästä kerältä silmukoiksi ja upouudet bambupuikot halusivat myös päästä testikäyttöön!

lilat2Oma välisukkaohjeeni on Novitan sivuilta löytyneiden pitsisukkien ohje. Tosin kertaakaan en ole tehnyt aivan ohjeen mukaisia sukkia, mutta kuitenkin.. Kyseisten pitsisukkien ”kaava” on sen verran simppeli, että se jää helposti mieleen, eikä ohjetta tarvitse tavata koko ajan – aina ei edes sukkia aloittaessa. Kuitenkin ohjeessa on lisäyksineen ja kavennuksineen vaihtelua on sen verran, ettei neulomiseen kyllästy. Oman lisänsä tuovat koristelut ja yläreunaan virkattava pitsi. Toisin kuin ohjeessa neuvotaan, itse olen suosinut koristeluissa helmien sijaan lähinnä vain nauhoja ja nappeja. Toisaalta kirjava lanka sellaisenaankin on ihan kaunista ja sukat ilman ylimääräisiä härpäkkeitä ovat toki mukavamman tuntuiset kengissä.

napilliset

Olen jo vähän odotellut, milloin tästä aiheesta voisi kirjoittaa, kun tuo kesä vaan jatkuu ja jatkuu. Viime yönä oli kuitenkin jo satanut vettä,  mikä mielestäni on tähän aikaa vuodesta varma syksyn merkki. Vuodenaikaneulojatkin kaivanevat pian sukkapuikkoja esille.

Värikkäitä syyspäiviä ja hämyisiä iltoja kera käsitöiden ja kynttilöiden!


malliSe tunne, kun Luulee pystyvänsä ihan mihin tahansa. Pääsinhän sentään käsityöopettajakouluun kera tiskirättien ja muutenkin kaikki (lue kaikki käsityö- ja askartelujutut) tuntui menevän tosi hyvin. Olin siis oman käsityöelämäni valtias ja taidoiltani lähes voittamaton. Kunnes aloitin Kirjoneulesukan.


Elokuu 2012

Kyllästyin vihdoin vain katselemaan kuvia Upeista kirjoneulesukista ja päätin neuloa itsellenikin yhden ihanan parin. Koitin valita mahdollisimman simppelin ohjeen – ei helmineuleita, palmikoita tai muita hömpötyksiä – pelkästään eri värejä ja niitäkin vain kaksi erilaista per kerros. Kuulostaa helpolta ja näyttänee hienolta, eikö!? Siispä Pyöröpuikkoon lankaostoksille ja kysymään apua puikkojen koon valitsemisessa!

varsi

Parin päivän neulomisen aikaansaannos

Alunperin ajattelin saavani sukat valmiiksi viikossa tai kahdessa, mutta kaksi päivää neulottuani ja katsottuani olympialaisia alkoi jo epätoivo hiipiä takaraivoon. Mihin ne neulomistaidot ovat kadonneet…? Edelliset sukat (yksiväriset pitsisukat) sain valmiiksi kahdessa päivässä, nyt on vasta valmiina noin 5cm joustinneuletta. Puuh! Pystyinpä ainakin samaistumaan hyvin Usain Boltin, Michael Phelpsin yms urheiluponnisteluihin!
Ehkä yksi sukka valmistuu jouluun mennessä…

Onneksi neulominen helpottui ja nopeutui joustinneuleen jälkeen, joten epätoivokin laantui, ainakin hetkeksi. Huomasin, että on huomattavasti sukkelampaa tehdä vain oikeita silmukoita kahdella eri värillä kuin sekä nurjia että oikeita ja vaihdella vielä niitä lankojakin. Loppuviikolla olin jo tehnyt varren kavennukset loppuun ja huomannut virheen kirjassa – tai sitten luetunymmärtämistaidoissani, mutta silmukoita oli joka tapauksessa ainakin 4 liikaa. Sovitin sukkaa jalkaan, että näkisin miten pitkät varret niihin oikein tulisi, mutta SE EI SOPINUTKAAN. Sukka jäi jumiin kantapään kohdalle. Voi surku! Koko viikon työ meni ihan hukkaan. No, tällaista se urheilukin kai on.

Jälleen alkutekijöissä...

Jälleen alkutekijöissä…

Päivän harmiteltuani purin koko varren ja aloitin uudestaan. Tällä kertaa en kuljettanut kahta lankaa yhtä aikaa sormen päällä ja koitin joka puikollisen jälkeen ”venyttää” silmukoita, ettei takalanka jäisi liian kireälle. En ollut ollut ihan tyytyväinen ensimmäisen varren väreihin, joten vaihtelin niitä tällä kertaa vähän oman mielen mukaan. Minusta tästä varresta tulikin paljon hienompi, kun kuviot erottuvat kunnolla! Sain myös tällä kertaa kavennettua oikean määrän silmukoita, kun jaoin kavennukset hieman tiiviimpään kuin mitä ohjeessa sanottiin, ts. kirjassa oli virhe. Kun kerran innostuin värien vaihtelusta muutenkin, tein kantapäänkin vähän omalla tavalla. Ruutujen sijaan valitsin kuvioksi vinoraidat.


Syyskuun loppu 2012

Neulomisintoni laantui kantapään teon jälkeen, kun kantapään reunasilmukat näyttivät normaalimpaa rumemmilta puikoille poimittaessa. Tein siis taas yhdet välisukat (semmoiset pitsiset). Ehkä innostumisen laantumiseen vaikutti myös se, ettei tämäkään sukka mahtunut jalkaan, vaikka langat eivät työn nurjalla puolella kiristäneetkään. Korkeasta jalkapöydästä ja kummallisesta ohjeesta kärsii koko neuloja. Höh.

kollaasi3

Kuitenkin välisukkien jälkeen päätin, että nyt tehdään sukat loppuun. Varsinkin, kun olin jo miettinyt, että tämä yritys saa jäädä yhteen sukkaan. Sitä paitsi Maikki antoi minulle niin erinomaisen idean, etten voinut vastustaa sitä: Sukka pääsee kehyksiin!

Ei mennyt ihan kuin Srtömsössä...

Ei mennyt ihan kuin Strömsössä…

Kantapään jälkeen sukan neulominen oli yllättävän vaivatonta, eivätkä hermotkaan kiristyneet. Kuviot menivät vähän kummallisesti kiila- ja kärkikavennusten kohdalla, mutta mitäs pienistä. Ehkä suurin ylpeydenaihe olin se, että opin vihdoin silmukoimaan. Tosin onneksi kärkeen tuli tummempaa lankaa, joten työn jälki ei näy kunnolla. En oikein usko, että esim. meidän paras Mummo maailmassa kelpuuttaisi sitä… No, pääasia, että Epäonnen Sukka tuli vihdoin valmiiksi. Ja kyllähän se näyttää ihan hienolta, vaikkei jalkaan mahdukaan.


Joulukuun loppupäivinä 2012

Sukka on edelleen samalla mallilla kuin syyskuun lopullakin, joten niitä kehyksiä odotellessa… Näen jo silmissäni vaaleanvihreät kehykset pienillä kultamaalisipaisuilla. Se on sitten niitä tulevan vuoden projekteja, kun huomenna ei varmaankaan kerkeä ostamaan listoja tai muitakaan kehystysjuttuja, vaikka maalit ovatkin jo valmiina.

jalka

Kuitenkin, nyt pari kuukautta Epäonnen Sukan valmistumisen jälkeen, kirjoneulominen ei enää muistukaan mieleen niin tuskallisena. Ehkä keväällä lähtee käyntiin jo yritys numero 3
… tai saatan sittenkin keskittyä enemmän virkkaamiseen.