Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: neulomukset

Kuten muuallakin, myös kässämaailmassa on aina omat trendissä. Itsehän olen niissä joko muita edellä tai sitten pari vuotta jäljessä. Harvemmin kuitenkaan ihan siinä aallon harjalla.

Kross, eli Ruksi sekä ulko- että sisäkäyttöön.

Näin on myös islantilaisten villapaitojen kanssa. Kun muut neuloivat Riddareita ja Puun vuosia, päädyin Islantilaisia neuleita -kirjan Kross-malliin, jossa ei ole kirjoneuletta laisinkaan. Malli pohjautuu ennemminkin alkuperäiskansojen  käyttämään rastikuvioon, joka tehdään venytetyillä silmukoilla. Siitä kuitenkin tuli yksi lempivillapaidoistani, mistä rohkaistuneena päätin viime syksynä siirtyä varsinaisiin kirjoneulemalleihin.

Ongelma  näissä molemmissa neuleissa oli se, että meijän paikallisessa lankakaupassa myytiin tuolloin vaan Lettlopia, eikä sen paksumpia versioita, joten kirjan ohjeita piti sitten soveltaa oman näkemyksen mukaan. Toisaalta tykkään Lettlopista juurikin sen ohuuden takia, jolloin vaatteita voi sitten pitää sisätiloissakin.
EDIT: Viime kerralla lankakaupassa vieraillessa, sattui silmään myös paksumpaa Alafosslopia 🙂

Villapaita on oiva vaate myös hiihtoretkille, kun sinne mahtuu hyvin vaatetta alle.

Toisella kertaa malliksi valikoitui Gjöf (lahja). Koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, piti miettiä puikkokokoa ja neuletiheyttä jälleen. Tämä tietenkin vaati aika paljon testailuja, purkamista ja uudelleen aloittamista. Lopulta päädyin vain tekemään pari kokoa isomman paidan kuin mitä ohjeen mitoissa oli puikoilla nro 4 1/2 tai ehkä 5 mm . Silloin ei tarvinnut miettiä kuvioita ja kavennuksia uudestaan.  Väritkin valitsin oman mielen mukaan (tietty!), joten niistäkin piti kokeilla useampi variaatio (noin 5). No, ainakin pinna piteni taas muutaman tuuman.

Tykkään näissä islantilaisneuleissa siitä, miten nopeasti ne valmistuvat. Jos kaikkia purkamisia ei oteta huomioon, villatakki valmistui napituskaitaleita lukuun ottamatta noin viikossa. (Yhtä aikaa meneillään olleilla yleisurheilun MM-kisoilla saattaa olla osuutta asiaan.)

Tähän villatakkiin tuli myös ensimmäinen tekemäni steekkaus (eli ommellaan ompelukoneella suorat ompeleet 2 kertaa molemmin puolin etukappaleen keskikohtaa, joka sitten leikataan saksilla auki), joka onnistui mielestäni ihan hyvin, vaikka sen tekeminen jännittikin tosi paljon.

Ensimmäinen tekemäni steekkaus. Liekö aloittelijan tuuria, mutta se onnistui oikein hyvin!

Vaikeinta Gjöfin tekemisessä taisi olla nappien valinta. Lopulta päädyin puisiin ympyränmuotoisiin nappeihin, jotka näppäränä naisena ompelin paikoilleen ennen kuin muistin, että villatakki on vielä kostuttamatta. Hups. Onneksi ainakin tähän saakka muiden vaatteiden puunapit ovat kestäneet myös pesua, niin toivottavasti nämäkin.

Nyt vaan niitä pakkaspäiviä, että lämpimämmätkin vaatteet pääsevät käyttöön! 🙂


Lapasten pääväri on Opalin Ice Cream ja kontrastiväirinä on luonnonvalkoinen Sisu-lanka. Puikot ovat kokoa 2 mm - 2,5 mm.

Pääväri on Opalin Ice Creamia ja pikku nöttönen luonnonvalkoista lienee Sisua. Puikot kokoa 2 – 2,5 mm.

Tour de Ski + Keski-Euroopan mäkiviikko + mälsä keli ulkona = neulomista sohvan nurkassa. Ja varsinkin myöhästyneitten joululahjojen valmistamista viimeistelyä.

Vähänhän tässä alkaa jo mökkihöperöityä, kun kökkäilee päivät pitkät sisällä telkan ääressä, mutta toisaalta nää välipäivät on ihania. En edes tiiä mikä viikonpäivä on tällä hetkellä menossa, koska oon lomalla, nukun pitkään, valvon myöhään, herkuttelen ja nään kavereita. Huomenna aion kyllä myös urheilla!

Yksi välipäivien valmistuneista neulomuksista on Ailin lapaset. Päädyin malliin, kun olin kokeillut useampia erilaisia yksivärisiä malleja. Ne eivät kuitenkaan miellyttäneet silmää, koska sinettävässä langassa oli valmiita raitoja. Noin viiden erilaisen kokeilun jälkeen totesin oletuksen meleeratusta langasta olleen väärä… Mutta tämähän vain kasvattaa kärsivällisyyttä, vai miten se meni…

Tutustuin Aili-neulemalliin viime lukuvuonna, kun olin koulussa töissä. Toisin sanoen malli on helppo ja silti näyttävä ja onnistuu helposti myös vähän kokemattomammalta neulojalta 🙂 Tässä linkki ohjeeseen.

Vähän muuttelin ohjetta, koska miulla oli ohuempi lanka ja kapeammat puikot. Miulla oli kämmenosassa silmukoita 52 ja peukalossa 20, että luvut on 4:llä jaollisia. Omaan käteen lapaset on vähän tiukat –  varsinkin peukalot – mutta oletan niitten olevan lahjan saajalle sopivat, koska hänellä on pienemmät kädet. Mallia oli mukava neuloa, siispä taijan tehhä näitä sillon tällön jatkossakin!Valmiit sinivalkoiset lapaset.

Mukavia välipäiviä itse kullekin!

-Elli


Tätä päivää on ootettu! Töissäkin on toki kivaa, mutta loma on aina LOMA. Seuraavat kaksi viikkoa saan nukkua melkein joka aamu niin pitkään kuin nukuttaa, ja se vasta onkin ihanaa. Koko syksy meni yhdessä hujauksessa, joten nyt on aika huilata, rauhoittua ja ihan vaan olla – ja ehkä vähän hiihtää, jos kunnon latuja saa jo tehtyä.

Ihan heti aamusta ei vielä päässyt loman viettoon – kello soi 6.10, että ehdin koululle joulujuhliin (sama sisältö 2 kertaa). Parasta oli katsella pikkuoppilaiden taskulampulla valaistuja heiluvia joulukuusia, tanssiesityksiä, joissa yleisö oli mukana ensi tahdeista lähtien. Lopuksi laulettiin vielä Maa on niin kaunis, ja niinhän se tänään on ollutkin! Ihan joulusää jo aatonaatonaattona, kun lunta on tuprutellut hiljalleen koko päivän puitten oksille.

Viimeisin hankintani -karvajakku – Joutsenon ihanasta Helkkä Dreamsista pääsi tänään ekaa kertaa ulkoilemaan joulujuhlassa. Hyvin toimi!

Juhlistin loman alkua käymällä pitsalla ystävän kanssa. Tunnustettakoon, että alun perin meijän piti mennä lenkille, mutta herkut vei tällä kertaa voiton. Seura oli mitä hauskinta, ruoka oli hyvää ja epäterveellistä, siispä kuva unohtui.

Loppuaika ensimmäisestä lomapäivästä kului melko tarkalleen Westworldin ja kirjoneulelapasten parissa, että ne valmistuisivat ajallaan pukin konttiin. Päivän urheilusuoritus liittyi myös lapasiin, kun  juoksin lankakauppaan 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa… Hilkulle meni, mutta onneksi ehdin. Oisi jäänyt muuten toinen lapanen peukalotta.

Päättelyä ja höyrytystä vaille valmiina pakettiin.

SPOILER ALERT: Westworldin tokasta kaudesta sanottakoon, että pääsin ohjelmasta kartalle ehkä viidennessä jaksossa, mutta oletan että tämä ollee samanlainen sekasotku kuin ensimmäinen tuokkarikin ja vasta viimeisessä jaksossa paljastetaan koko kuvio. Lapasten teossa oli onneksi vähän paremmin kartalla.

Nyt unille ja aamulla paketoinnin pariin!