Valkeakuulas kukassa.
Tänään on siis taas maanantai ja ensimmäinen viikko ”kesälomaa” takana.
Viikko sitten sunnunataina muutin kahteen osoitteeseen. Voin sanoa, että näin useamman kerran muuttaneena, yhteen osoitteeseen muutaminen on helpompaa. Pakkaa vain kaikki tavarat ja lähtee menemään.
Koulun loppurutistuksen (oppimispäiväkirjoja voi kirjoittaa myös aamuyöllä) ja muuttourakan jälkeen tarkoituksenahan oli lomailla koko viikko eikä tehdä mitään. Päädyin kuitenkin puutarhahommiin mummolle, laskemaan lautoja leiriporttia varten, maalaamaan pation ristikkoa ja aina välillä myös lomailemaan (laiska töitään luettelee).
Viime viikon maanantaina kuitenkin lomailin ja hihkuin kotona yksin.
Etsin Pinterestistä (ylläripylläri) vähän käsityöinspistä nyt kun voi taas tehdä just niitä kässäjuttuja, joita huvittaa.
Hihkuin innosta, sillä löysinkin pari blogia, joista innostuin ihan kympillä (ei paremmuus- vaan tutustumisjärjestyksessä):
- Ellebellessä parhautta ovat kuvat. Kieltä en ymmärrä kovinkaan paljon, mutta tykkään väreistä! Ja kyllä osassa postauksia on myös enkkua. Sitä kautta sain idean myös ensimmäiseen kesälomakäsityöjuttuun, lasinalusiin.
- Made in K-town näyttää tällä hetkellä olevan tauolla, mutta löysin sieltä monta kivaa ohjetta, joista voi myös tehdä omia sovellutuksia. Ohje alla oleviin lasinalusiin löytyi kyseisestä blogista. Kokeilin niistä myös ripustuslenkittömiä versioita, mutta ne eivät näyttäneet niin hyviltä.
Vain lasit puuttuu!
Päättelyjä vaille valmiita.
Vielä vähän pinterestistä. Tässä linkki meidän pinterestsivulle. Pinterestharrastus a lá Paras sisko maailmassa on vielä aika alkutekijöissä, joten omia kuvia ei löydy sieltä vielä ollenkaan ja tähän mennessä pinnatut kuvat ovat lähinnä Ellin maun mukaisia. En myöskään osannut laittaa sitä linkkinappia vielä blogin etusivulle, but i’m working on it!
Nyt kuitenkin nauttimaan auringosta, hyvästä kirjasta ja nurmikosta paljaiden jalkojen alla!
Jaahas se alkaa kesä olla pikkuhiljaa lopuillaan. Joidenkin mielestä se ei päässyt vielä kunnolla alkamaankaan, itse olen varsin tyytyväinen ilmojen viilenemiseen ja hikoilun vähentymiseen.
Vajaa kuukausi sitten, tarkalleen ottaen heinäkuun kuudestoista päivä, harrastettiin kesälomamatkailua koko perheen voimin. Tai no itseasiassa Elli ja vanhemmat matkailivat itsensä Tampereelle jo edellisenä iltana, mutta maanantaina lähdettiin koko porukalla liikkeelle. Matkaa oli hurjat kahdeksan kilometriä, matkustusvälineenä TKLn sinivalkoinen bussi, määränpäänä Tampereen uusin kaupunginosan Vuores ja asuntomessut.
Aamu alkoi loistavasti. Heräsin aikaisin, kävin juoksemassa, jumppasin, söin aamupalan; jonka jälkeen otin vieraat vastaan ja tarjoilin aamupalaa myös heille. Sitten lähdettiin. Hillitön hiki koko ajan ja aurinko paistoi. Päivän pukeutumisteemana miulla oli em. syistä ’Mahdollisimman Vähän’, eikä äitiä lukuun ottamatta muillakaan kovin paksulti vaatteita ollut. Joten arvata saattaa, että jo menomatkalla alkoi hillitön kaatosade. Sateenvarjoja ei tietenkään ollut mukana, eli ensimmäinen puolituntinen(?) kului ”kuivatellessa” (ei ne mitään kuivuneet) likomärkiä hiuksia/vaatteita/kenkiä messualueen eteishallissa ja pohtiessa että mitähän tästä taas tulee.
Kesän tavoin kyseiset messutkin ovat piakkoin ohi, joten vaikka sen kunniaksi haluamme nyt jakaa siskojen tekemiä ammattimaisia huomioita ja mielipiteitä messualueelta:
Perisuomalaiseen lähiöön verrattuna värejä Vuoreksessa oli… käytetty. Ei voi sanoa, että runsaasti mutta luultavasti piristävään yleisilmeeseen lienee pyritty. Lopputuloksen väriskaala: Maaliroiskeita Asfaltilla.
Asvaltista puheen ollen…
Terassit olivat isoja, monesti kaksikerroksisia. Pihat taas olivat pieniä, mutta laitettuja – tai eivät ainakaan enää mulloksella. Kasvit olivat vielä aika sinttejä ja olisikin kiva nähdä, millaisilta pihat näyttävät, kun puut ym. ovat täysikasvuisia. Luultavasti joissakin pihoissa voi päästä jopa viidakkotunnelmaan! Siirtonurmikkojen keskelle piristystä toivat ja varvikkomatot ja viherkatot. Lisäksi oli käytetty paljon kiveyksiä ja muita katemateriaaleja, minkä vuoksi monet kasveista kasvoivat erilaisissa altaissa eivätkä vapaasti maalla. Viihtyisimpiä (ja isoimpia) pihoja olivat ne, jotka rajoittuivat metsään.
Piha loppuu siihen mistä metsä alkaa.
Erään pihan koristuksena masentunut raparperi, uusi lempikasvini.
Pihat on niin pieniä, että luonnon pitää kiivetä katolle.
Kierrätysteemaa oli hyödynnetty useammassa kohteessa, tosin ainoastaan sisustuksessa eikä niinkään rakennusmateriaaleissa. Vielä ei taida ekologisuus olla ihan niin kovaa huutoa, että muotitietoiset ja varakkaat messutalon ostajat olisivat innoissaan saadessaa kierrätetyistä aaltopelleistä rakennetun design-kodin puolella miljoonalla…
Mieleen jäivät erityisesti lapsiperheelle suunnattu PikkuPuu, jonka kaikki huonekalut olivat Kontista lähtöisin sekä kaksikerroksinen rivitaloasunto (”jeesustalo”) Vuoreksen Welho, jossa käsittääkseni Hervannan seurakunnan väki oli uudistanut vanhoja huonekaluja todella kauniisti. Tästä asunnosta löytyi myös hiljentymishuone (liekö käytössä enää messujen jälkeen?), jossa ainut sisustuselementti oli koko lattian peittää, aaltoileva sininen pehmeä matto. Vähän niin kuin sänkyä huoneen täydeltä.
Erityislapsen huoneessa oli hieno toiminnalinen mobile, joka kelpaisi erityiselle aikuisellekin.
Tää on hieno!
Maalattuja akustiikkalevyjä.
Hieno leikekehys, siskot sekä mystinen mies peilissä.
Paluumatkan aikana myrsky yltyi entistä raivopäisemmäksi ja bussin hurjastellessa moottoritiellä oli näkymät samanlaiset kuin Tukkijoen viimeisessä äkkijyrkässä alamäessä. Yllättävän kuivina kuitenkin selvittiin.
Tämä merkintä on toteutettu kansainvälisenä (Suomi – Itävalta) siskoyhteistyönä Skypen välityksellä.
Nyt on täällä ruudun takana melkoisen innostunut nais-sonni! Seuraavassa esittelemme innostumisen syitä.
(Tässä kohtaa meni jo innostus miinuksen puolelle kun huomasin, ettei WordPressillä voi upottaa videoita näihin päivityksiin… Tai no tietty voi mutta siitä pitää ensin maksaa useampi kymppi. Aika noloa kun jollain kämäsellä bloggerillakin voi mutta tällä ei!)
Itseasiassa ei miulla oo kesälomaa, vaikka sen tavallaan pitikin tästä illasta alkaa. Tulessani töihin alkuviikosta sain ikäväkseni havaita, että kiinteistön putkiremppa on edennyt näyttelijälämpiöön saakka. Ja missä muuallakaan se pesukone nököttää kuin juurikin siellä. Homman piti olla perjantaihin mennessä ohi ja niin olikin PAITSI ilmeisesti just sen viemärin osalta, mihin pesuvedet laskee. Eli kahden (ja puolen) musikaalin esitysvaatteiden huolto siirtyi vähintään ensi viikkoon… No mutta ainaskin esityksistä on nyt lomaa lähes viisi viikkoa!
Uus tukka! Sama tukkamalli siis kuin vuonna oisko ollut 1993. Sanokaa mitä sanotte mutta hieno potta on! Oon ihan rakastunut tähän; helppo laittaa enkä enää näytä takaapäin MacGyveriltä.
Pole Academyn avajaiset ♥
Pole Academy avaa huomenna ovensa ja aloittaa maanantaina tunnit tuossa ihan kulman takana. Vanha tankotanssistudio meni nurin, mutta tuttuja opettajia on tuollakin ja se on vielä edellistäkin lähempänä. Tästä jos mistä olen todella innoissani.
Aloitin tankotanssin keväällä 2009 ja kävin tunneilla jokseenkin ahkerasti aina viime kesään saakka, jolloin innostus erinäisistä syistä lopahti. Kuluneen vuoden aikana työt (ja muut tanssitunnit) ovat vieneet käytännössä kaikki arki-iltani, joten tankoilu on jäänyt hävettävän vähälle, keväällä olemattomiin. Mutta nyt on taas uutta puhtia ja kaikin puolin parempi mieli! Tankotanssi on muihin harrastamiini tanssilajeihin verrattuna huomattavasti fyysisempää hommaa, joten kunnon (ja lihasten!!) kasvaminen on oikein tervetullutta.
Siinä niitä aiheita sitten olikin. Eiko eihän siinä ollutkaan vielä kaikki! Nimittäin huomenna saan myös jonkun mystisen yllätyksen, mitä Tomi on pitkin viikkoa lupaillut! Vähän jo meinaa jännittää.
Elli
Maikki
Paras sisko maailmassa 