Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: pitsi

Sisustus- ja virkkausinnostuskombinaatio jatkuu edelleen!
Oon pohtinu viimeset kaks kuukautta, että mihin ois hyvä ripustaa miun rautatieläiskello, jossa on kellotaulu molemmilla puolilla. Pohdintojen lopputulos: ei mihinkään. Missään tässä asunnossa ei oo semmosta kohtaa, missä molemmista kellotauluista ois hyötyä ja ne näkyis kunnolla. Aloin siis kallistua tavallisen yksipuoleisen seinäkellon suuntaan.

Ettei vaan iskis tekemisen pula, päätin tehhä kellon itse. …Luulin keksineeni jotain uutta, kun virkkaan pöytäliinan ja tärkkään sen littanaksi. Kävi ilmi, että oon vaan pari vuotta muoti-ilmiöistä jälessä….

Vaikkei tää juttu nyt ollukkaan iha viimesintä muotia, ni rupesin kuitekin tuumasta toimeen.
Löysin ohjeen liinaan Pinterestin kautta, mutta muokkasin sitä lopussa vähän, että sain kellotauluun lisään ryhdikkyyttä. Toki tässä voisi käyttää valmistakin liinaa, mutta ei tuossa virkkaamisessa kauaa nokka tuhissut! Lankana miulla oli Schachenmayrin Catania Fine, semmonen turkoosin sävynen ja koukku kokoa 2 mm.

20150912_134206

20150917_194151Innoissani kävin ostamassa kellokoneiston  jo ennen liinan valmistumista. Kattelin ekana paikalliseen askartelukauppaan verrattuna yli puolet halvempia kellokoneistoja Matin Kullan sivuilta, (sekin ennen paikallinen yritys) mutten ymmärtäny niistä tuon taivaallista, kun en tiennyt, mitä milläkin mitoilla tarkoitettiin…
Päädyin siis sinne askartelukauppaan, jossa myyjä ei vaikuttanut kauheen innostuneelta miun projektista.  (Se voi myös johtua, että menin sinne intoa ja sen myötä myös puheripulia puhkuen.) Tulipahan nyt jonkunlainen koneisto hankittua!

Tällä määrällä pääsi vasta alkuun...

Tällä määrällä pääsi vasta alkuun!

Liinan valmistuttua koitti projektin hermoja koettelevin vaihe. Nimittäin Tärkkäys ja sen kuivuminen.Sain kässäkaupasta vinkkiä, että kellotaulu kannattaa tärkätä erikeeperillä, mutta mitat selvitin itte. Laitoin liimaa noin 2/3 ja loput vettä. Tärkki tosin loppui kesken aika alkumetreillä ja sitten vaan pursotin liimaa ja lisäsin vettä muovipussiin ja hieroin ja pyörittelin liinaa siinä parhaani mukaan.

Koitin ekana levittää tärkkiliuosta maalauspensselillä, mutta huomattavasti vaivattomammin toimi liinan laittaminen muovipussiin ja sen rutistelu siellä. Sitten vaan työ kelmutetun leikkuualustan päälle kuivumaan asettelun jälkeen. Koska tuo oli eka tärkkäyskokeilu liimalla, en tiiä kauanko nuo työt yleensä kuivuu, mutta miun kellotaulu kuivu 2 päivää… Se oli kuulkaa pitkä aika oottaa siinä kohtaa!

20150914_213251

Yksi päivä mennyt ja reunat vasta kuivat

Yksi päivä mennyt ja reunat vasta kuivat…

Työn kuivuttua pääsin kokoamaan kelloa, jes!!
20150917_200117En oikein hahmottanut mikä osa tuli mihinkin väliin, joten tässä myös teille hyvät  Sinellin ohjeet.
Sitten kävikin ilmi, että olin mitannut liinan keskustan koon väärin… Askartelukaupan myyjä oli puhunu miulle vaan tapin paksuudesta, että liinan pitää mahtua siihen, mutta oikeesti liinan keskustan pitikin kultasen kiinnitysosan läpi (ohjeessa osa C). Joopa…
Venytin ekana keskustaa värikynällä ja sitte sillä kiinnitysosalla. Lopulta taivuttelin keskustan paikoilleen ruuvimeisselillä. Onneks Paras Iskä Maailmassa on opettanu jotain kirvesmiesjuttuja lapsilleenkin 😉
Muut osat olikin helppo saaha sen jälkeen paikoilleen ja kello seinälle. Lopuksi vielä patteri paikoilleen ja jo alko sekuntiviisari raksuttamaan.

20151004_121115


Nyt kun kattelen tuota kelloa vähän pitemmästä matkasta, niin ehkä vähemmän koukeroiset viisarit ois ollu parempi vaihtoehto, kun nyt ne erottuu aika huonosti. Mietin myös vielä, että pitäiskö tuohon laittaa jotkut numerot. Mutta ehkä tuo on semmon suuunnilleenkello, koska sen omistajakin käy toisinaan ihan omalla aikavyöhykkeellä.

Mainokset

Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin…Mutta entä jos edes se kuvastin ei hivele katsojan silmää?

Henkilökohtaisesti en oikein tykkää paloista kootuista peileistä. Varsinkaan, jos ne on koottu sillei, ettei niistä oo ihan kauheesti hyötyä. Esim. että kun peilailee, niin jalkoja ei näy ollenkaan, mutta kuitenkin sivuilla on puol metriä tyhjää tilaa. Koska vuokra-asunnoissa ei aina voi sisutuksesta määrätä, on vaa opittava kestämään myös palapeilejä. Mutta niitä voi kyllä yrittää saaha mukavamman näkösiksi erinäisin keinoin!

Miulla on tällä hetkellä virkkausinnostusmenossa, joten peili sai siitä myös osansa. Tosin on tunnustettava, etten nyt virkannut itse, vaan hyödynsin jonkun toisen tekemisiä.

Sakset ja pitsiliina. Aina hyvä yhdistelmä.

Sakset ja pitsiliina. Aina hyvä yhdistelmä.

20150912_165612

…10 minuuttia myöhemmin.

Koitin leikata kuviot irti toisistaan mahdollisimman tarkasti, ettei virkkaukset lähtisi purkaantumaan kovin paljon ja voisin hyödyntää kaikki kuviot.

Nää on ihania!

Nää on ihania!

Lopuksi vielä silitin irtokukkaset ennen kiinnittämistä, ettei ne käpristelleet miten sattuu. En tiedä olisiko liinan voinut silittää aluksi kokonaisena, mutta ehkä se sitten olisi rypistynyt uudelleen leikkausvaiheessa? No, ei tuossa nyt kovin iso homma ollut.

Note to self: kasaa ensin silityslauta ja iske vasta sitten rauta seinään. Selviää huonekasvitkin vähemmillä vaurioilla.

Note to self: kasaa ensin silityslauta ja iske vasta sitten rauta seinään. Selviää huonekasvitkin vähemmillä vaurioilla.

Sitten vaan kaksipuoleista teippiä kukkien nurjalle puolelle ja asettelemaan niitä paikoilleen.
Lappeenrannan kirpputorien pitsiliinavalikoimat eivät olleet ihan niin kattavat kuin olin aatellut (varsinkin kun 2 kirppiksistä, joissa ajattelin käydä, oli lopettanut), joten alareuna jäi vielä koristeita vaille, samoin puolet toisesta sivusta. Projekti siis jatkunee joskus!

Valmis!

Tällä erää valmis!


Muutama viikko sitten mieleeni tuli lause ”Tuunaa tiskirätti!” En oikein ole keittiöihmisiä, ja mietin, että viihtyisin siellä varmasti paremmin, jos siellä näyttäisi kivemmalta. Onhan minulla jo erivärisiä patalappuja ja -kintaita sekä kukkatiskiharja… Mutta kyllä tyttö hienon tiskirätinkin tarvitsee!

Aluksi ajattelin koko homman olevan ajan hukkaa, koska rättiä käytetään vain vähän aikaa ja sitten se heitetään pois (tosin joissakin paketeissa sanotaan, että rätin voi pestä astianpesukoneessa). Parin päivän pohdiskelujen jälkeen, päätin kuitenkin ruveta toimeen, koska ajatus oli niin houkuttava.
Siispä virkkuukoukku esiin, käyttämättömät tiskirätit kainaloon ja vähän hopea- ja kultalankoja kehiin!

Ensimmäinen rätti

Kahvikuppi

Aloitin koristelun virkkaamalla kierroksen kiinteitä silmukoita rätin reunaan. Viiden silmukan jälkeen huomasin, että ensimmäisellä kerroksella kannattaa tehdä aika isoja silmukoita ja vähän eri syvyksiin reunaan nähden. Muuten rätin reuna alkaa repeytymään. Ensimmäisen kerroksen päälle sai sitten helpommin virkattua pitsin. Reunojen koristelun jälkeen ajattelin kokeilla kirjontaa, kun rätti näytti niin tyhjältä. Neulan kanssa oli sama juttu kuin virkkuukoukunkin: ei pistoja liian tiuhaan tai tulee kuvion muotoinen reikä rättiin.
Jes! Ensimmäinen rätti valmis! Päätin antaa sen Äitille äitienpäivälahjaksi, kun viimevuotinen lahja (mosaiikkipöytä) ei vieläkään ole valmistunut…

Toinen rätti

Aurinko

Kevään ja kesän merkiksi halusin tehdä toisesta rätistä auringon. Piirsin ensin haluamani muodot rättiin ja leikkasin sitten aukot pitsikuvioiden kohdalle. Olin kyllä mittailussa ja leikkaamisessa aikamoinen hannu hanhi, sillä aukoista tuli juuri sen kokoisia kuin olin halunnutkin. Sitten vaan taas kiinteitä silmukoita yksi kerros ja sen päällepylväitä, verkkoja ja muita kuvioita koristukseksi. Kiinnitin ulomman rätin osan virkkauskuvioon ompelemalla, koska ainakin jämäkkään tiskirättiin oli vaikea tehdä virkkausta molempiin reunoihin.

Kahden viikon pelkuruustauko

Vaikka insinööri olenkin, tajusin vasta muutama päivä rättien valmistumisen jälkeen, että tiskirätin ”koostumushan” muuttuu, kun sen kastelee. Silloin aloitin pelkuruustauon, joka kesti huomattavasti kauemmin kuin itse rättien koristeleminen. Keräsin viimein rohkeuteni ja laitoin vesihanan auki. Sittenkin uskalsin kastella vain Auringon. Lopputulos ei ihan ollut sitä, mitä olisin halunnut, mutta ei se mitään. Aurinko on nyt sitten vähän kolmiulotteisempi Aurinko – tai lettu…

Ruttu-Aurinko

Kolmas rätti toden sanoo… vai sanooko sittenkään?

Kolmannen rätin piti olla varsinainen mestariteos. Ostin kaupasta pehmeämpiä rättejä, kastelin sen ennen koristelua ja kuivatin sen vaakatasossa. Joko uunini ritilä ei ole tasainen tai sitten kaikilla tiskiräteillä on taipumus kipristyä kuivuessaan… Pienet rutut ja rypyt eivät kuitenkaan lannistaneet, vaan virkkasin muutaman isoäidinneliön ja pylväsympyrän koristeeksi. Kuvioiden valmistuttua leikkasin rättiin sopivan kokoiset aukot, joiden sisälle ompelin virkkaukset kiinni. Lopuksi tein vielä ripustuslenkin. Valmista tuli!

Tilkkutäkki

Pienistä rutuista ja kurtuista huolimatta totesin rättien koristelun olevan sen verran mukavaa, että taidan tehdä näitä lisää jos vain inspiraatiota riittää.  Ehkä nyt on kuitenkin aika keskittyä vaihteeksi muihin puuhiin…