Paras kaveri keskiviikkoisin

Category Archives: Askartelut

Tunnustan olevani aika mummo. Ainakin mitä tulee tekokukkien hamstraukseen. Ettei sisäinen mummoutumiseni näkyisi niin selvästi jemmailen tekokukkia milloin mihinkin kaappiin ja oottelen askarteluinspistä.

Suurimmat tekokukkaoksat on leikattu pienemmiksi.

Sarjassamme sohva-askarteluja osa xxx.

Tällä kertaa inspis iski jo viime syksynä, mutta nyt vasta oli aikaa toteuttaa idea. Koska pääsiäisen vietto virpomisineen on tänä vuonna vähän poikkeuksellinen yli-innokkaasta viruksesta johtuen, ajattelin panostaa koristeluun sitäkin enemmin. Esittelyssä siis ovikranssi teemalla Enemmän on enemmän ja mitä kaapista sattuu löytymään.

Tarvikkeet:

  • tekokukkia
  • metallirengas tms, johon kukat kiinnitetään
  • pihdit
  • rautalankaa
  • kukkateippiä
  • koristenauhoja
  • halutessa pikkupyykkipoikia ja muita koristehärpäkkeitä

Aloitin kranssin tekemisen keräämällä kaikki tekokukkavarastoni yhteen ja leikkaamalla isoimmat kukat pienempiin osiin.

Sitten vain kukat kiinni kranssin pohjaan. Tässä rautalanka oli hyvä apu. Ruusut punoin kiinni kranssin alareunasta ylöspäin ja hortensian ylhäältä alaspäin. Suunnalla ei siis ole kauheasti väliä. Ruusujen ympärille kieputin vielä vihreää kukkateippiä, kun rautalangat jäivät rumasti näkyviin.

Kukat on punottu kiinni metallirenkaaseen.

Hyvin hävisivät rautalangat näkyvistä 🙂

Lopuksi solmin alareunaan erilaisia koristenauhoja. Muutamasta nauhasta jäi jäljelle lisäksi pikkupätkä, jonka solmin kukkien sekaan.

Idea pyykkipoikien käyttöön tuli siitä, että osa nauhoista jäi tyhmästi taitoksille, niin pyykkipoikien paino sai nauhat suoristumaan. Lopuksin nipsautin vielä muutaman sulan pyykkipoikiin, niin kranssikin pukeutui teemaan kuuluvasti.

Mukavaa pääsiäisen aikaa ja tsemppiä poikkeusoloihin! Kyllä tästä selvitään ❤

 


Aikaisemmin tässä kuussa listasimme erilaisia joulukalentereita, joilla joulun odostusta voi helpottaa. Listasta kuitenkin jäi uupumaan se ehkäpä kaikkein hauskin, nimittäin elävä joulukalenteri!
Kaupunginosajoulukalentereita on järjestetty Suomessa viime vuosina useammassakin kaupingissa, ja tänä vuonna miekin pääsin osallistumaan sellaisen tekoon.

Tänä(kin) jouluna Järvensivun ja Iidesrannan alueella Tampereen keskustan kupeessa on toteutettu asukkaiden itsensä kokoamaan elävää joulukalenteria. Homma toimii niin, että jokainen halukas voi ennen joulukuuta varata itselleen päivän (eli luukun), ja kyseisenä päivänä sitten on järjestettävä jotain katsottavaa tai koettavaa, johon kuka tahansa voi halutessaan osallistua. Luukku voi olla auki vaikka vain tunnin ajan, koko päivän, tai siitä päivästä jouluun saakka.

Yhteisöllisen joulukalenterin tekeminen on matalan kynnyksen puuhaa, eli stressiä siitä ei kannata ottaa. Jos joku sitten haluaa paremman joulukalenterin, niin voi tehdä sellaisen ihan itse.
Alkuun suunnittelin tekeväni huikean hienon valoinstallaation, mutta joulun lähestyminen aiheutti laskusuhdanteen sekä inspiraatioon että jaksamiseen, ja päädyinkin toteuttamaan homman hiukan kevyemmin.

Ei tällä vielä ihan kehtais kutsua koko naapurustoa kylään.

Ensin hankin 24 metriä led-valonauhaa ja neljäkymmentä metriä voipaperia. Sitten tulin kotiin, ja mietin että mitäs hittoa näistä nyt sitten rakennetaan. Alkujaan ajattelin rakentaan jonkun valoa hohtavan lumikuningatarmallisen talvimummelin. Aika pian voipaperia rutistellessa kävi kuitenkin ilmi, ettei siitä oikein saisi kunnollisia käsiä tehtyä ilman suurempia tukirakenteita. Siispä talvimummelini muistuttaa enemmän isokokoista pehmistä, jolla on kruunu päässä.

Ihan hyvä siitä sitten tuli! Tää kuva on otettu iltapäivällä ennen kunnon hämärän tuloa, illalla valotötterö esiintyi hieman enemmän edukseen.


Joopa. Näin ei varmasti tapahdu Strömsössä, mutta Vanhan hautausmaan laidalla sitäkin useammin. Päivän tapahtumat menivät jotakuinkin näin:

Työt loppuivat jo puolilta päivin ja ajattelin, että tänään on hyvä kirjoittaa parvekkeen joulukuntoon saattamisesta. Nopeasti laitan pari arvosanaa ja hilpasen kotia ja kirjotan. Kahteen ensimmäiseen toimintoon meni noin 2 tuntia. Sitten vähän tsuumailin parveketta ja totesin kesäisen paperipillikranssin kaipaavan ”pientä ehostusta”.Siinä ehostusta tehdessäni unohtui, että on vuoden 4. pimein päivä. Ja niinpä se aurinko laski ja pimeys laskeutui, kun sudin vielä kalkkimaalia pilleihin. Hups.

Parveke jäi siis toiseen kertaan, mutta olkoon tämä teksti pieni sneak peak jo sinne päin.

Paperipillikranssi huhtikuussa 2018.

Paperipillit + auringon valo = varma haalistuminen. Näin kävi tämänkin kesän aikana, enkä vielä kukkien aikaan kiinnittänyt siihen kovinkaan paljon huomiota. Nyt se kuitenkin pisti silmään. Kuka haluaa katsella epämääräisen vaaleata kranssia epämääräisen vaalealla seinällä? Ei kiitos!

Paperipillikranssi joulukuussa 2018.

Ehostusmateriaaliksi valikoitui kalkkimaali, koska se kuivuu nopeasti ja uskon, ettei se rupea lohkeilemaan samalla tavalla kuin akryylimaali välillä tekee. Kävi tuuri, eikä mintunvihreä maalini ollut vielä kuivunut purkkiin, eli taas vältyttiin kauppareissulta.

Kranssi yhden kalkkimaalikerroksen jälkeen.

Maali toimi juuri niin hyvin kuin olin toivonutkin. Se kuivu nopeasti ja pinnasta tuli suht tasainen ja peittävä. Vain muutamia kohtia tarvitsi korjailla jälkikäteen. Aikaa maalamiseen vierähti reilu tunti, eli ei ihan suunnattomasti. Jotenkin lopputulos oli kuitenkin vähän mitään sanomaton, joten tuputtelin vielä sinne tänne helmiäismaalia kimmeltämään.

Enää odotellaan päivää, jolloin olisin valoisan aikaan kotona ja saisin kuvia parvekkeelta 🙂