Elli on tämän kevättä toiminut Taito Etelä-Suomen taitolähettiläänä. Tehtävään haettiin innokkaita jo viime kesänä, ja osa toimikin lähettiläinä syyslukukauden ja osa nyt kevätlukukaudella. Taitolähettiläänä pääsen osallistumaan kursseille edullisemmin ja vastineeksi teen kursseista sisältöä meijän Paras Sisko Maailmassa instagram-tilille.
Valitsin tälle keväälle sellaisia kursseja, joilla käytettäisiin miulle kokonaan uusia tekniikoita ja myös semmosia, jotka ei esim. opiskelujen aikaan niin kovasti inspiroineet tai muuten tuntui, että tarvitsisin lisää oppia tai kunnon kertauksen aiheesta.
Tähän mennessä käymäni kurssit:
- Huiskat ja sudit (Nämä oli miulle kokonaan uusi juttu, niin tekniikan kuin materiaalienkin osalta!)
- Purkkivärjäys (Langat on vielä värjäytymässä, mutta koulusta jäänyt värjäyskammo on jo olennaisesti helpottanut.)
- Korukurssi Upcycle with Jing (tästä jäi aika paljon kotitehtävää, mutta oli ihanaa päästä kurssille, kun oon ihaillut Jingin koruja jo monta vuotta. Omatkin korut valmistuvat heti, kunhan löytyy aikaa askarrella ne loppuun. Muovipulllovaraston perusteella sanoisin, että tiedän mitä saat ensi jouluna lahjaksi 😉 )
Vielä tulossa:
- Maton kutominen (Tätä odotan innolla, koska meillä jäi mummon kanssa aikanaan projekti kesken ja nyt pääsen viemään sen loppuun ❤ )
- Rottinkivarjostin/ -lyhty (Kävin viime keväänä rottinkikorikurssilla, ja innostuin tekniikasta tosi paljon, joten nyt lisää punomista!)
Miulle tämä taitolähettilyys on ollut tosi kivaa tekemistä, koska osallistun yleensä muutenkin parille Taito-kurssille vuodessa ja otan projekteista kuviakin, nyt oon vaan kursseillut vähän enemmin. Muutenkin tykkään tehdä käsitöitä ja askarteluja porukassa, koska silloin voi oppia uutta myös toisilta! Kirsikkana kakun päälle saa ammattitaitoista ohjausta, on tarvittavat työvälineet heti käytössä ja pääsee vielä kokeilemaan sellaisia materiaaleja, joita itse olisi hankalampi hankkia ja säilyttää.
Tunnustan olevani aika mummo. Ainakin mitä tulee tekokukkien hamstraukseen. Ettei sisäinen mummoutumiseni näkyisi niin selvästi jemmailen tekokukkia milloin mihinkin kaappiin ja oottelen askarteluinspistä.
Sarjassamme sohva-askarteluja osa xxx.
Tällä kertaa inspis iski jo viime syksynä, mutta nyt vasta oli aikaa toteuttaa idea. Koska pääsiäisen vietto virpomisineen on tänä vuonna vähän poikkeuksellinen yli-innokkaasta viruksesta johtuen, ajattelin panostaa koristeluun sitäkin enemmin. Esittelyssä siis ovikranssi teemalla Enemmän on enemmän ja mitä kaapista sattuu löytymään.
Tarvikkeet:
- tekokukkia
- metallirengas tms, johon kukat kiinnitetään
- pihdit
- rautalankaa
- kukkateippiä
- koristenauhoja
- halutessa pikkupyykkipoikia ja muita koristehärpäkkeitä
Aloitin kranssin tekemisen keräämällä kaikki tekokukkavarastoni yhteen ja leikkaamalla isoimmat kukat pienempiin osiin.
Sitten vain kukat kiinni kranssin pohjaan. Tässä rautalanka oli hyvä apu. Ruusut punoin kiinni kranssin alareunasta ylöspäin ja hortensian ylhäältä alaspäin. Suunnalla ei siis ole kauheasti väliä. Ruusujen ympärille kieputin vielä vihreää kukkateippiä, kun rautalangat jäivät rumasti näkyviin.
Hyvin hävisivät rautalangat näkyvistä 🙂
Lopuksi solmin alareunaan erilaisia koristenauhoja. Muutamasta nauhasta jäi jäljelle lisäksi pikkupätkä, jonka solmin kukkien sekaan.
Idea pyykkipoikien käyttöön tuli siitä, että osa nauhoista jäi tyhmästi taitoksille, niin pyykkipoikien paino sai nauhat suoristumaan. Lopuksin nipsautin vielä muutaman sulan pyykkipoikiin, niin kranssikin pukeutui teemaan kuuluvasti.
Mukavaa pääsiäisen aikaa ja tsemppiä poikkeusoloihin! Kyllä tästä selvitään ❤
Aikaisemmin tässä kuussa listasimme erilaisia joulukalentereita, joilla joulun odostusta voi helpottaa. Listasta kuitenkin jäi uupumaan se ehkäpä kaikkein hauskin, nimittäin elävä joulukalenteri!
Kaupunginosajoulukalentereita on järjestetty Suomessa viime vuosina useammassakin kaupingissa, ja tänä vuonna miekin pääsin osallistumaan sellaisen tekoon.
Tänä(kin) jouluna Järvensivun ja Iidesrannan alueella Tampereen keskustan kupeessa on toteutettu asukkaiden itsensä kokoamaan elävää joulukalenteria. Homma toimii niin, että jokainen halukas voi ennen joulukuuta varata itselleen päivän (eli luukun), ja kyseisenä päivänä sitten on järjestettävä jotain katsottavaa tai koettavaa, johon kuka tahansa voi halutessaan osallistua. Luukku voi olla auki vaikka vain tunnin ajan, koko päivän, tai siitä päivästä jouluun saakka.
Yhteisöllisen joulukalenterin tekeminen on matalan kynnyksen puuhaa, eli stressiä siitä ei kannata ottaa. Jos joku sitten haluaa paremman joulukalenterin, niin voi tehdä sellaisen ihan itse.
Alkuun suunnittelin tekeväni huikean hienon valoinstallaation, mutta joulun lähestyminen aiheutti laskusuhdanteen sekä inspiraatioon että jaksamiseen, ja päädyinkin toteuttamaan homman hiukan kevyemmin.
Ensin hankin 24 metriä led-valonauhaa ja neljäkymmentä metriä voipaperia. Sitten tulin kotiin, ja mietin että mitäs hittoa näistä nyt sitten rakennetaan. Alkujaan ajattelin rakentaan jonkun valoa hohtavan lumikuningatarmallisen talvimummelin. Aika pian voipaperia rutistellessa kävi kuitenkin ilmi, ettei siitä oikein saisi kunnollisia käsiä tehtyä ilman suurempia tukirakenteita. Siispä talvimummelini muistuttaa enemmän isokokoista pehmistä, jolla on kruunu päässä.
Ihan hyvä siitä sitten tuli! Tää kuva on otettu iltapäivällä ennen kunnon hämärän tuloa, illalla valotötterö esiintyi hieman enemmän edukseen.
Elli
Maikki
Paras sisko maailmassa 