Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: käsityökaupat

Lankalauantai – miten täydellinen päivä lähteä retkelle lankakauppaan!

Tohkeissani otin kuvan vaan kaupan ovesta koko rakennuksen sijaan..

Tällä kertaa päädyin kotikulmiani vähän kauemmas, nimittäin Kotkan viereen Karhulaan, josta löytyi asutusalueen keskeltä vanhasta punatiilisestä teollisuusrakennuksesta mitä ihastuttavin pikku puoti, Lankakaappi nimeltään.

Olin bongannut kaupan Instagramin puolelta, eikä paikan päällä käyminenkään tuottanut pettymystä. Kaupassa oli vaikka mitä ihanaa! Vastaan tuli monia kokonaan uusia lankamerkkituttavuuksia, mutta ihan yliveto olivat paikan päällä käsinvärjättävät Kettu Yarnsin langat. Värit olivat niin herkullisia, että vaikeinta oli päättää, mitä haluaisin kotiin mukaan. En ole vielä laittanut mitään työtä alulle, mutta sormet syyhyävät jo kovasti. Pitäisi vaan ensin päättä minkälaisen huivin tekisin…

Miun ja parhaan äitin uusimmat aarteet. Saatiin vielä kaupan päälle suloiset silmukkamerkit lankalauantain kunniaksi.

Kaupasta vielä sen verran, että asiakaspalvelu oli tosi hyvää ja asiantuntevaa, ja lankavalikoima oikein kattava. Tosin käsinvärjätyt langat olivat aika loppu, vaikka torstaina oli vasta tullut täydennystä. Ilmeisesti Kettu Yarnsin värisävyt iskevät myös muihin kuin miuhun.

Eli ens kerralla, ku meet Karhulan ohi, ni käyppäs pyörähtämässä Lankakaapissa 😉

Rentouttavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!
Taidanpa iltapuhteena keriä uudet langat vyyhdeiltä keriksi.
– Elli

Kerroinko jo, että Lankakaapista löytyi myös kivoja kässäkortteja?

Mainokset

Kaikki alkoi siitä, kun hyvä ystäväni Kartanonrouva kysyi, tiedänkö paikkaa nimeltä Kummakivi. Olin kyllä kuullut siitä, mutta en nähnyt, joten perjantaina pakattiin urheaan menopeliimme Audiin kumpparit ja eväät ja lähdettiin seikkailemaan. Retkipaikan ja miun näkemän mainoksen perusteella retkikohteemme laajenivat Kummakiven lisäksi Astuvalnsalmen kalliomaalauksilla ja Kenkäveron Paapiin pop-up -myymälällä.

Seikkailumme oli päättyä jo alkumetreillä Imatran Cittarin pihalle, kun Audin seikkailumieli meinasi pettää, eikä se oikein suostunut käynnistymään… Onneksi pieni taivuttelu (kaasuttelu) sai sen mielen muuttumaan ja keula kääntyi kohti Ruokolahtea ja Hauklapin ralliteitä.

Tällä kertaa kivi oli naista vahvempi, eikä suostunut liikahtamaan.

Vinkkinä sanottakoon, että Kummakivelle mentäessä kannattaa katsoa kartasta mahdollisimman tarkat koordinaatit Kummakiven parkkipaikalle ennen Hauklapin risteystä. Niillä teillä kokeneemmillekin karttureille voi tulla paha olo, kun on mutkaa ja mäkeä toisensa perään. Kivi oli kuitenkin näkemisen arvoinen, eikä kumpikaan meistä ollut ajatellut, että se olisi niin ISO. Siinä alkoi omat ongelmat tuntumaan aika pieniltä, kun katseli silokallion päällä tasapainottelevaa siirtolohkaretta, joka on möllötellyt keskellä metsää jo 10 000 vuotta ja möllötellee vielä useamman tuhat vuotta lisää.

Lasikaupan muut hankinnat selvinnevät joulun aikaan, jos lahjottavat ovat olleet kilttejä 😉

Ruokolahdelta suuntasimme kätevästi matkan varrelle sattuneeseen Puumalaan, koska kartturille tuli huutava nälkä ja koska halusin käydän setäni mainostamassa lasimyymälässä. Lasiruusu osoittautui niin ihanaksi, että sinne on päästävä uudestaankin. Vaikeinta oli päättää, mitä sieltä ostaisi, kun oli niin paljon kaikkea ihanaa. Kannattaa ehdottomasti käydä, kun siellä suunnalla liikkuu! Kauppa on ihan satamassa heti sillan alla. Turistikauden ulkopuolella kylällä ei vaikuttanut olevan yksikään ravintola auki, joten marssimme lasimyymälää olleelle Teboilille lounastamaan. Sekin yllätti positiivisesti: Saatiin itsetehtyjä lihapullia ja perunamuussia ja superystävällistä palvelua. Kiitos ja nam!

Arvoimme seuraavaksi ajaako ensin kalliomaalauksille, vaiko Mikkeliin, mutta lopulta päädyimme ensin jälkimmäiseen. Auringonlaskun jälkeen ei vielä ihan heti tule pimeää, mutta kauppa sulkee ovensa minuutilleen ilmoitettuna aikana. Mikkeliin siis.

Olisipa Taitoshopilla ja käsityökeskuksella samanlaiset tilat Lappeenrannassa kuin Taito Itä-Savolla on Mikkelissä! Myymälästä löytyi niin paljon kaikkea Globehopen bombereista valmiisiin lapaslankapaketteihin ja Kenkäveron oman leipomon leivonnaisiin ja leipiin. Eniten minua kuitenkin kiinnosti Paapiin pop-up, jossa iski jälleen valinnan vaikeus – varsinkin, kun ei ollut etukäteen mielessä mitään valmista kaavaa, jota varten olisin kankaita tarvinnut. Se oli vähän harmi, ettei tarjolla ollut muuta kuin trikookankaita ja resoreita määrämittaisina paloina, kun olisin tarvinnut myös joustocollegea, mutta ihania löytöjä tein sieltä silti.

Kävimme vielä Kenkäverossa pappilan puolella hakemassa inspiraatiota kodinsisustukseen ja herkuttelemassa tuoreilla päiväkahvipullilla.

Nyt vaan surauttelemaan!

Joskus kuva kertoo enemmin kuin tuhat sanaa, mutta nämä ja muut seinän kuvat kannattaa käydä myös ite tsekkaamassa.

Tuntia myöhemmin totesimme puuskutuksen lomassa, että pullat olivat tulleet ihan tarpeeseen, kun kiipeilimme metsäpoluilla kohti kalliomaalauksia. Mie näin välillä jo kangastuksenkin laiturista, mikä lähempänä osoittautui vaan vaaleaksi kallioksi, kun vesi on nyt normaalia alempana. Pöh. Lopulta pääsimme kuitenkin ihan oikeasti perille ja maalaukset olivat paljon hienompia ja selkeämpiä kuin olin odottanut. 2,5 km:n matka vaihtelevassa maastossa oli todellakin vaivan arvoinen. Eikä se oikeasti niin kovin paha ollut, en ehkä kuitenkaan suosittelisi kellekään polvi- tai sydänvikaiselle ainakaan noin rivakkaan tahtiin kuljettuna. Ehdimme autolle takaisin juuri kun auringon viimeiset säteet katosivat ja jäljellä oli enää rallin yötäival tuntemattomilla hiekkateillä Puumalaan ja siitä vähän suorempaa tietä kotia.

Tällaisia perjantaita voisi harrastaa useamminkin!

Ralli-Elli ja Kartanonrouva-Kartturi kuittaavat.


Pakko kirjoittaa nyt heti, kun olen vielä ihan täpinöissäni!
Kävin nimittäin Kulmilla… Ai missä? No yhdessä niistä Imatran keskustoista.
Kävin juhlistamassa Yhden Kaupan 20-vuotissynttäreillä. Ai minkä Yhden Kaupan? No Tämän

En ollut koskaan ennen käynyt Virkkukoukkusessa, vaikka minulla on jo niiden kassi, magneetti, muutama kortti jne. Olen saanut kaikki esineeni lahjaksi tai ostanut jostakin toisesta putiikista. Sen sijaanVerkkokoukkusen sivuille tulee eksyttyä melko usein.

Tänään kuitenkin pääsin itse putiikkiin ensimmäistä kertaa paikan päälle. I h a n a a! Juuri sellaisia esineitä, värejä ja kuoseja, joista tykkään. Ja kaikkea paljon. Ei liikaa, mutta kuitenkin varsin riittävästi. Taisin tulla vähän höpsöksi, mutta ostoskelijoiden määrästä päätellen en ollut ainoa.

Synttäripäivän kunniaksi pääsimme alakertaan katsomaan työnäytöstä, eli kuinka kuvat ja tekstit syntyvät kankaille. Käsinhän ne tehdään, vau!  Muutenkin työtila teki minuun vaikutuksen, sillä missä muualla pyöreiden kattovalojen ympärille on maalattu kukkien terälehtiä? Ei ollut ollenkaan tunkkaista tai harmaata, kuten yleensä olen ajatellut työtilojen olevan. Valitettavasti en tajunnut ottaa kameraa mukaan, joten nyt on vain uskominen, kun sanon, että kauppa ja työtilat olivat yhtä ihaniaa (ellei ihanempiakin) kuin nettisivut.

Vähän saatoin sen ihastelun lomassa tehdä myös ostoksia (osa saaliista kuuluu kyllä Parhaalle Äitille Maailmassa)…

ostokset

Ompas kiva viikonloppu menossa, ehkä kohta saan jonkin ihanuusmyrkytyksen.
Iloista ja aurinkoista viikonlopun jatkoa!