Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: loma

Tätä päivää on ootettu! Töissäkin on toki kivaa, mutta loma on aina LOMA. Seuraavat kaksi viikkoa saan nukkua melkein joka aamu niin pitkään kuin nukuttaa, ja se vasta onkin ihanaa. Koko syksy meni yhdessä hujauksessa, joten nyt on aika huilata, rauhoittua ja ihan vaan olla – ja ehkä vähän hiihtää, jos kunnon latuja saa jo tehtyä.

Ihan heti aamusta ei vielä päässyt loman viettoon – kello soi 6.10, että ehdin koululle joulujuhliin (sama sisältö 2 kertaa). Parasta oli katsella pikkuoppilaiden taskulampulla valaistuja heiluvia joulukuusia, tanssiesityksiä, joissa yleisö oli mukana ensi tahdeista lähtien. Lopuksi laulettiin vielä Maa on niin kaunis, ja niinhän se tänään on ollutkin! Ihan joulusää jo aatonaatonaattona, kun lunta on tuprutellut hiljalleen koko päivän puitten oksille.

Viimeisin hankintani -karvajakku – Joutsenon ihanasta Helkkä Dreamsista pääsi tänään ekaa kertaa ulkoilemaan joulujuhlassa. Hyvin toimi!

Juhlistin loman alkua käymällä pitsalla ystävän kanssa. Tunnustettakoon, että alun perin meijän piti mennä lenkille, mutta herkut vei tällä kertaa voiton. Seura oli mitä hauskinta, ruoka oli hyvää ja epäterveellistä, siispä kuva unohtui.

Loppuaika ensimmäisestä lomapäivästä kului melko tarkalleen Westworldin ja kirjoneulelapasten parissa, että ne valmistuisivat ajallaan pukin konttiin. Päivän urheilusuoritus liittyi myös lapasiin, kun  juoksin lankakauppaan 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa… Hilkulle meni, mutta onneksi ehdin. Oisi jäänyt muuten toinen lapanen peukalotta.

Päättelyä ja höyrytystä vaille valmiina pakettiin.

SPOILER ALERT: Westworldin tokasta kaudesta sanottakoon, että pääsin ohjelmasta kartalle ehkä viidennessä jaksossa, mutta oletan että tämä ollee samanlainen sekasotku kuin ensimmäinen tuokkarikin ja vasta viimeisessä jaksossa paljastetaan koko kuvio. Lapasten teossa oli onneksi vähän paremmin kartalla.

Nyt unille ja aamulla paketoinnin pariin!

 


Joulukuun Martta-lehdessä oli otsikolla ”Näistä en luovu” listattuna erilaisia joulutunnelmaa luovia asioita. Listalla oli mainittu muun muassa joulukuusi, kinkku, joulupukki, lumi ja joulurauhan julistus. Ihan perushommia siis.

Tämä pohjalta aloin miettimään omaa jouluani, ja mitkä asiat miulle on tärkeitä joulun vietossa. En välitä jouluruuista juuri laisinkaan, telkkarin jouluhömpät ja ei-hömpät eivät kiinnosta; joululauluista nyt puhumattakaan (synkkä ei).

Mikä miun joulutunnelman sitten luo?

Joutseno
Vaikka pitkin vuotta aikataulut heittelee, eikä mihinkään meinaa ehtiä, niin ainakin jouluna palaan kotopuoleen. Siellä on sopivan hiljaista ja useimmiten enemmän lunta ja pakkasta kuin meillä Tampereella. Ulkona on pimeämpää ja tähdetkin näkyy paremmin. Joutsenossa hiljaisuus laskeutuu.

Yhdessä oleminen
Edelliseen liittyen; koska vietän joulun perheen luona, on silloin aina ihmisiä lähellä. Joulomalla on myös useampi vapaa, jolloin ehtii nähdä läheisiä pitempään kuin viikonloppureissuilla. Ihanaa, kun voi antaa kunnolla aikaa toisille (vaikka lopulta aina kiire tuleekin). Tämän seurauksena jouluun usein liittyy myös oman tilan ja rauhan kaipuuta. Sen takia lopulta paluu arkeenkin tuntuu taas hyvältä.

Lepo
Jouluna en muuten sitten tee yhtään mitään mitä en halua. Kolme päivää huilailee putkeen ihan heittämällä, neljäntenä saattaa alkaa jo vähän kaivata tekemistä. Kahden viikon breikki olisi optimaalinen, mutta viikollakin jo pärjää. (Miusta muuten tuntuu, että joululoma tulee vielä enemmän tarpeeseen kuin kesälomat. Ehkä se johtuu pimeydestä.)

Ellin jouluintoilu
Askartelut, viimehetken paketoinnit ja pyytämättä raikuvat joululaulut ovat varma merkki siitä, että vuoden ruokaisin aika on käsillä. Sisko on useimmiten ihana, mutta jouluna myös ihan vähän kamala ❤

Karkin syöminen
No need to explain.


Heippa täältä Tampereelta!
Vihdoin myös pikkusisko ilmoittelee itsestään. Mukana on tällä kertaa myös muutama kaveri, sillä jokunen viikko sitten tänne Itsenäisyydenkadun residenssiin saapui pari kunnianarvoisaa vierasta viettämään kesälomaa.

Oma kesälomani alkoi epävirallisesti tämän viikon maanantaina, vaikka itseasiassa tänään on ensimmäisen päivä tällä viikolla, kun en ole käynyt työpaikallani ollenkaan. Seuraavat kaksi viikkoa on sitten taas hommia ja juhannuksesta alkaa kuukauden paussi. Mitään Oikeaa lomaa minulla ei ole, vaan olen vapaalla aina silloin, kun teatterilla ei ole esityksiä tai niihin liittyviä asioita hoidettavana. Tuon kuukauden tauon ajaksi toivon saavani edes pari satunnaista ompeluhommaa, ettei loppuisi rahat ihan kesken. Omaa yritystäkin tässä on vähän kaavailtu mutta nimenomaan vaan ajatuksen tasolla; tekoihin siirtyminen meinaa hirvittää.

Lomalaiset paistattelemassa päivää

Kisut tulivat meille ystäväni ystävältä, joka kaipasi tyypeille hoitopaikkaa muutamaksi kuukaudeksi. Arvatenkin tämä sopi miulle, koska olen pitkään halunnut omaa kisua sitä kuitenkaan syystä tai toisesta saamatta. Viimevuosina esteinä ovat olleet niin pitkät työpäivät kuin poikaystävän vastustus. Onneksi herra tällä kertaa heltyi sen verran, että nämä söpöliinit saivat väliaikaisen kodin. Lainakissojen myötä voin itsekin totutella ajatukseen omasta kissasta ja pääsen kokeilemaan, millaista sellaisen kanssa on elää. Tähän mennessä miulla on ollut lemmikkeinä ainoastaan ala-asteella yksi kala, joka nälkälakkoili itsensä hengiltä ja joitain vuosia sitten edesmenneet gerbiilipojat Nuutti Ironhide ja Toor Megatron. Ja sitten oli Joutsenossa myös Hese-pupu, joka ei kylläkään sisällä viihtynyt vaan oli kesät pihalla ja talvet varastossa.

Mutta ketkä meillä nyt sitten oikein on kylässä?
Meillä on pikkuinen karvaton rääpäle nimeltä Lusina (eli rusina), sekä hellyyttävä pallero Tiikeri. Ja kyllä, Lusinan kuuluukin olla karvaton, en ole testaillut siihen olemattomia parturintaitojani.

Tiikeri!

Lusina!

Lusina on luonteeltaan erikoisin koskaan tapaamistani kissoista ja muistuttaa paljon enemmän koiranpentua kuin kissaa. Pikkuinen stressasi meillä ensimmäisen viikon itsensä ihan kipeäksi mutta on nyt jo alkanut relaamaan, ja tykkää leikkimisen ohessa nukkua pitkiä päiväunia sohvan ja viltin välissä. Työpaikaltani tuttu käsite puhuva sohva on meidän taloudessamme nykyään maukuva sohva.

Tiikeri taas on niin klassinen kissa kun vaan olla voi. Tikru on Lusinaa reilusti vanhempi ja käyttäytyykin sen mukaan; ainut asia, mikä saa Tiikerin vaistot hyrräämään on ruokakupin kilahdus, vaikka toisinaan pelkkä askelkin keittiöön päin riittää. Siinä missä Lusinalta puuttuu karvat, Tiikeriltä puuttuu korvat. Tai no korvien päät, jotka ovat jäätyneet talvipakkasessa pois ennen kuin löytäjä on saapunut.

 

Näiden pikkukavereiden lisäksi meillä kävi vieraana viime viikonloppuna kukas muukaan kuin isosisko-Elli! Paras siskoni matkusti toiselta puolelta Suomea katsomaan, kun meikäläinen heiluu muutaman hassun minuutin lavalla. Kyseessä oli Baletti- ja Tanssistudio Teija Suovan kevätjuhla Tampereen Teatterilla, jossa olin mukana kokonaista yhdessä tanssissa. Ensi lukuvuonna toivottavasti vähän useammassa, jos aikataulu antaa myöten. (Mielestäni on mitä parhain suunnitelma vähentää töitä harrastusten takia!) Selvisin omasta osuudestani hyvin, vaikka siitä on kuusi vuotta aikaa, kun viimeeksi olin Oikealla tanssilla Oikean tanssiryhmän mukana esiintymässä. Tähän väliin on mahtunut tankotanssikoulun show-ryhmän keikkoja, mutta ei niitä jotenkin osaa ajatella samalla tavalla. Ja itseasiassa niistäkin alkaa olla jo kohta pari vuotta, eli jo oli korkea aikakin!

Tansseista kirjottelen varmasti vielä monta kertaa, sillä nyt kesä(loma)n aikana puhaltavat taas uudet tuulet suunnasta jos toisestakin. Loppuun vielä pari kuvaa.

Elli silittää kahta kissaa

Elli silittää yhtä kissaa