Paras kaveri keskiviikkoisin

Author Archives: Elli

Tästä kaikki alkoi.

Yhden liikenteenjakajan ylitettyämme käänsimme Audin keulan kohti Savitaipaletta. Matkalla opiskelimme paikallistietoutta. Nyt on selvillä, että Kuukanniemi ja Merenlahti ovat eri paikkoja, ja toinen niistä sijaitsee Lemillä, joka on Lappeenrannan vieressä ei Savitaipaleen takana. Suuntana meillä oli jo kulttimaineeseen kohonnut (ainakin meijän perheessä) Katiska ja Krumeluuri.

Kaikkea kalastuksesta ja sisustuksesta kiinnostuneille. Sisustuspuoli saattaa olla  hieman suurempi.

Katiskaan tarttui tarroja, Kaunis-sarjan voiteita ja salaisia tuliaisia.

Seuraava etappi oli 25 kilometrin pituisen rallitaipaleen päässä Taipalsaaren kirkonkylän jätskikioskilla. Arvovaltainen raati totesi, että kioski säilyttää tänäkin kesänä ykkös paikan Suomen suurimmat pienet pallot -kategoriassa.

Irtojäätelökausi avattu.

Joutsenossa pidetyn tankkaus- ja lepotauon jälkeen jatkui kulttuurimatkamme Lappeenrannan lukittujen parkkihallien maailmaan. Oikeasti menimme kyllä teatteriin selvittämään kuka murhasi kenet klassikotrillerissä Hiirenloukku. Vastausta tähän kysymykseen ette saa koskaan tietää, ellette itse mene katsomaan näytelmää. Siskoilta lämmin suositus.

Ilta on aina hyvä päättää vessaselfieen.

Seuraavana päivänä oli luvassa lisää kultturia, kun tutustuimme purkutalonäyttelyyn Koti nimeltä Krimi. Näyttely oli tosi monipuolinen, hieno ja ajatuksia herättävä. Lähdön tunnelma oli läsnä. Yllättäen taidenäyttelystä tarttui mukaan myös sisustusinspiraatiota. Ehdottomasti näkemisen arvoinen näyttely, koska sanat eivät riitä kaiken näkemämme kuvailuun. Näyttely on auki vielä 27.5.2018 saakka.

Sulattelimme kulttuuripläjäystä maalaismaisemissa. Viikonlopun seikkailut päättyivät Joutsenon Aholaan 3-viikkoisen suomenhevosvarsan rapsutteluun.

Siskot kiittää ja kuittaa!

 

Mainokset

Mummon sanonnat muistiin.

Kun yhdistetään Ellin työharjoittelu ihanassa lankakaupassa ja meille on viime vuosina siunaantuneet milloinkin kenenkin isotädin ja muun sukulaisen lakanat, pyyhkeet ynnä muut vanhat tekstiilit lopputuloksena saattaa syntyä vaikka huoneentauluja. Ei niitä ihan perinteisimpiä, vaan semmoisia, joissa on sopivasti uutta ja vanhaa, kirjontaa ja virkkausta pientä kehysten tuunaustakaan unohtamatta.

Sitten asiaan: Miun mielestä, jos esimerkiksi pyyhkeessä on jo valmiiksi jonkun nimikirjaimet, kannattaa tekstiksi valita jotain nimikoijan sanomaa. Siispä päädyttiin Maikin kanssa muistelemaan, mitä kaikkea meijän ihana mummo (AM) tapasi sanoa.

Lopulta päädyttiin miettimään myös omia sanomisiamme, joista ehdoton suosikkimme pääsi myös Siskotauluihin. Parhaan Äitin kulahtanut puuvillapyyhe sai näin uuden elämän muunakin kuin lumppuna.

Kuvat puhukoon puolestaan:

Testailin ensin ruutupaperille minkä kokoinen käsiala olisi hyvä. Kannattaa käyttää poishaihtuvaa taikatussia kuvion piirtämisessä.
Tekstin kirjominen ketjupistoilla oli aika hidasta puuhaa, tikkipistoilla kirjaimet tulivat paljon nopeammin. Tein laakapistojen alle reunoille etupistoja (iso S-kirjain), että reunasta tuli napakampi.

Vanhojen pyyhekeitten huonona puolena on niiden hauraus… Ohuella tukikankaalla selvittiin ongelmasta.

Ellin kankaanpingotusnäytteet.

Näin meillä on alkanut Maikin kanssa suurin osa puheluista viimeiset 10 vuotta ❤

Kirjontailoa sata kiloa!
terkuin Elli

P.S. Jos kirjontainspis iskee, muttet keksi kivaa tekstiä tai kuviota, niin keräsin meijän Pinterestiin aiheeseen liittyvän taulun. Koska allekirjoittanut jäi jonkinmoiseen kirjontakoukkuun, taulu päivittyy edelleen 🙂

P.S.2. Kuvia erilaisista kirjontapistoista löytyy esim Tästä ja Tuosta.

P.S.3.

Hepan harja on kieputeltu kiinni sekä pykäpistoihin että työn taakse. Ensin harja on tehty pitkistä lenkeistä, jotka on lopuksi leikattu alareunasta auki.


Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2 by Lumi Karmitsa

Sain joululahjan, joka ensin kauhistutti ja sitten ihastutti. Ajatuksen juoksu meni jotakuinkin näin:

Ooo! Ihania kuvia! – Mutta näähän on kirjoneuleita.. voi #/()%&”)”€! – Kuin hieno malli! Ja toinenkin! – Ehkä nyt kuitenkii yritän ja voihan Paras Äiti Maailmassa tehdä nää aina loppuun.

Huolimatta edellisestä kirjoneuleyritelmän jättämistä traumoista, kävelin ihanaan lankakauppaan, ostin langat (Sandnes Garnin Sisun pinkki ja valkoinen) ja lainasin puikot tuolta edellä mainitulta äitiltä. Malliksi valikoitui kirjasta Liinaharjat, koska 1. Niissä on heppa ja 2. Niihin ei käytetty kuin kahta väriä.

Ja ei kun neulomaan! Kävi ilmi, että teen kirjonauleesta paljon löysempää kuin tavallisesta, joten nro 3 puikoilla ensimmäisestä lapasesta tuli leipälapion kokoinen… Noh, kerrankin näin päin!

Ajattelin testata, että teen toisen käden lapasen 0,5 numeroa pienemmillä puikoilla. Jos lapasten kokoero ei ole kovin suuri, niin ei tarvitse purkaa ensimmäistä. Noh, siitä toisesta tuli sopiva ja ainakin 2 cm lyhyempi ja melkein yhtä paljon kapeampi kuin ensimmäisestä –> eka lapanen purkuun.

Mummo neuvoi, että kärkikavennukset pitää kiristää kunnolla. Ei vissiin ihan näin kovasti. Ihmettelinkin, kun paketissa oli 6 puikkoa, tulipahan nyt ne kaikki käyttöön!

Kolmannen varren valmistuttua huomasin, että hätähousu-Elli oli unohtanut edellisen lapasen alusta 5 kerroksen ketjukuvion kirjoneuleen alusta pois kokonaan, kun oli niin kiire neulomaan hevosta. Joten jätin sen pois tuosta kolmannestakin lapasesta. Muutamassa illassa valmistui sopivalle lapaselle sopiva pari ja onhan ne päässeet jo ulkoilemaankin!

Ellin Liinaharjat valmiina ja käteen sopivina 🙂

Joten, jos ajattelit tehdä uuden aluevaltauksen ja aloittaa kirjoneuleitten neulomisen, tässä pari vinkkiä yhden sukan ja kolme lapasta neuloneena.

  1. Valitse joku pieni työ, jossa ei ole useita värejä. (Se sukka oli miulle ihan liian vaikea.)
  2.  Lue ohje h u o l e l l a.
  3. Selvitä, mitä lankadominanssi tarkoittaa. Se on kerrottu esim. täällä.
  4. Höyrytys pelastaa monta juttua. (Ei kuitenkaan liian kireälle jätettyjä lankoja.)
  5. Älä lannistu, vaan yritä uudelleen 🙂 Vaikka sitten viiden vuoden päästä, tai jo aikaisemmin kirjoneuleen aiheuttaman trauman suuruudesta riippuen.
  6. Ole tyytyväinen neulomukseesi, vaikkei se vielä ihan täys kymppi olisikaan!