Paras kaveri keskiviikkoisin

Author Archives: Elli

Oottelin, että päästään blogissa lukuun 100, koska tää oli nii kiva työ, että ansaitsee kunnon jämäkän numeron. Sain toissa jouluna lahjaksi Parhaan Iskän tekemän kudontakehyksen, joka huuteli kovasti melkein vuoden verran, että pääsisi käyttöön jo muutenkin kuin harjoituksia varten.

Viime jouluna en kyennyt kovinkaan moneen käsintehtyyn joululahjaan, mutta tästä tuli yksi semmoinen: nimittäin eka ikinä tekemäni ryijy. Se meni joululahjaksi Parhaalle Siskolle Maikille, joten värivalinnat oli tosi helppo tehdä: kaikkea hempeetä eikä mitään liian sinistä.

Harvapiikkisellä kammalla sai hyvin paineltua kuteet tasaisesti.

Harvapiikkisellä kammalla sai hyvin paineltua kuteet tasaisesti.

Pitsinauhoja sai myös kudottua mukaan.

Pitsien ja lenkkien testailua.

Työssä oli kivaa kokeilla erilaisten nauhojen ja lankojen käyttöä kuteena ja muistuttelin kutoessani mieleen myös ryijysolmut, hapsut ja muut kommervenkit.

Alun perin suunnittelin laittavani yläreunan ripustusriman(?) läpi ryijyn loimilenkeistä, mutta ne jäivät toisesta kohdasta liian löysälle ja toisesta taas liian tiukalle, niin lopulta vedin lenkit ryijyn läpi ja laitoin yläreunaan nahkaiset lenkit, joihin pujotin riman. Tosin nyt ryijy toimii myös ilman ripustusrimaa.

Ryijyyn voi myös kiinnittää pompuloita

Pari pompulaakin mahtui mukaan.

Näitä haluaisin tehä lisääkin, koska kehyskudonta oli tosi hauskaa ja vain mielikuvitus on rajana siinä, mitä kaikkea pikkuryijyihin voi laittaa. Kunhan saan kouluhommat pakettiin, tai ainakin paketimpaan, niin se on jälleen loimien virittelyn aika!

Pääsiäisterkuin Elli

Lopuksi vielä Maikin käyttäjäkommentit: TÄYDELLINEN. Ensimmäinen taideasia mitä seinälleni ripustin 🙂 Sen katsomisesta tulee aina nii hyvä mieli.

Valmis ryijy

Ryijy 23.12.2019 klo 1.07 paketoimista vaille valmiina.

 

 


Tunnustan olevani aika mummo. Ainakin mitä tulee tekokukkien hamstraukseen. Ettei sisäinen mummoutumiseni näkyisi niin selvästi jemmailen tekokukkia milloin mihinkin kaappiin ja oottelen askarteluinspistä.

Suurimmat tekokukkaoksat on leikattu pienemmiksi.

Sarjassamme sohva-askarteluja osa xxx.

Tällä kertaa inspis iski jo viime syksynä, mutta nyt vasta oli aikaa toteuttaa idea. Koska pääsiäisen vietto virpomisineen on tänä vuonna vähän poikkeuksellinen yli-innokkaasta viruksesta johtuen, ajattelin panostaa koristeluun sitäkin enemmin. Esittelyssä siis ovikranssi teemalla Enemmän on enemmän ja mitä kaapista sattuu löytymään.

Tarvikkeet:

  • tekokukkia
  • metallirengas tms, johon kukat kiinnitetään
  • pihdit
  • rautalankaa
  • kukkateippiä
  • koristenauhoja
  • halutessa pikkupyykkipoikia ja muita koristehärpäkkeitä

Aloitin kranssin tekemisen keräämällä kaikki tekokukkavarastoni yhteen ja leikkaamalla isoimmat kukat pienempiin osiin.

Sitten vain kukat kiinni kranssin pohjaan. Tässä rautalanka oli hyvä apu. Ruusut punoin kiinni kranssin alareunasta ylöspäin ja hortensian ylhäältä alaspäin. Suunnalla ei siis ole kauheasti väliä. Ruusujen ympärille kieputin vielä vihreää kukkateippiä, kun rautalangat jäivät rumasti näkyviin.

Kukat on punottu kiinni metallirenkaaseen.

Hyvin hävisivät rautalangat näkyvistä 🙂

Lopuksi solmin alareunaan erilaisia koristenauhoja. Muutamasta nauhasta jäi jäljelle lisäksi pikkupätkä, jonka solmin kukkien sekaan.

Idea pyykkipoikien käyttöön tuli siitä, että osa nauhoista jäi tyhmästi taitoksille, niin pyykkipoikien paino sai nauhat suoristumaan. Lopuksin nipsautin vielä muutaman sulan pyykkipoikiin, niin kranssikin pukeutui teemaan kuuluvasti.

Mukavaa pääsiäisen aikaa ja tsemppiä poikkeusoloihin! Kyllä tästä selvitään ❤

 


Kuten muuallakin, myös kässämaailmassa on aina omat trendissä. Itsehän olen niissä joko muita edellä tai sitten pari vuotta jäljessä. Harvemmin kuitenkaan ihan siinä aallon harjalla.

Kross, eli Ruksi sekä ulko- että sisäkäyttöön.

Näin on myös islantilaisten villapaitojen kanssa. Kun muut neuloivat Riddareita ja Puun vuosia, päädyin Islantilaisia neuleita -kirjan Kross-malliin, jossa ei ole kirjoneuletta laisinkaan. Malli pohjautuu ennemminkin alkuperäiskansojen  käyttämään rastikuvioon, joka tehdään venytetyillä silmukoilla. Siitä kuitenkin tuli yksi lempivillapaidoistani, mistä rohkaistuneena päätin viime syksynä siirtyä varsinaisiin kirjoneulemalleihin.

Ongelma  näissä molemmissa neuleissa oli se, että meijän paikallisessa lankakaupassa myytiin tuolloin vaan Lettlopia, eikä sen paksumpia versioita, joten kirjan ohjeita piti sitten soveltaa oman näkemyksen mukaan. Toisaalta tykkään Lettlopista juurikin sen ohuuden takia, jolloin vaatteita voi sitten pitää sisätiloissakin.
EDIT: Viime kerralla lankakaupassa vieraillessa, sattui silmään myös paksumpaa Alafosslopia 🙂

Villapaita on oiva vaate myös hiihtoretkille, kun sinne mahtuu hyvin vaatetta alle.

Toisella kertaa malliksi valikoitui Gjöf (lahja). Koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, piti miettiä puikkokokoa ja neuletiheyttä jälleen. Tämä tietenkin vaati aika paljon testailuja, purkamista ja uudelleen aloittamista. Lopulta päädyin vain tekemään pari kokoa isomman paidan kuin mitä ohjeen mitoissa oli puikoilla nro 4 1/2 tai ehkä 5 mm . Silloin ei tarvinnut miettiä kuvioita ja kavennuksia uudestaan.  Väritkin valitsin oman mielen mukaan (tietty!), joten niistäkin piti kokeilla useampi variaatio (noin 5). No, ainakin pinna piteni taas muutaman tuuman.

Tykkään näissä islantilaisneuleissa siitä, miten nopeasti ne valmistuvat. Jos kaikkia purkamisia ei oteta huomioon, villatakki valmistui napituskaitaleita lukuun ottamatta noin viikossa. (Yhtä aikaa meneillään olleilla yleisurheilun MM-kisoilla saattaa olla osuutta asiaan.)

Tähän villatakkiin tuli myös ensimmäinen tekemäni steekkaus (eli ommellaan ompelukoneella suorat ompeleet 2 kertaa molemmin puolin etukappaleen keskikohtaa, joka sitten leikataan saksilla auki), joka onnistui mielestäni ihan hyvin, vaikka sen tekeminen jännittikin tosi paljon.

Ensimmäinen tekemäni steekkaus. Liekö aloittelijan tuuria, mutta se onnistui oikein hyvin!

Vaikeinta Gjöfin tekemisessä taisi olla nappien valinta. Lopulta päädyin puisiin ympyränmuotoisiin nappeihin, jotka näppäränä naisena ompelin paikoilleen ennen kuin muistin, että villatakki on vielä kostuttamatta. Hups. Onneksi ainakin tähän saakka muiden vaatteiden puunapit ovat kestäneet myös pesua, niin toivottavasti nämäkin.

Nyt vaan niitä pakkaspäiviä, että lämpimämmätkin vaatteet pääsevät käyttöön! 🙂