Paras kaveri keskiviikkoisin

Author Archives: Elli

Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2 by Lumi Karmitsa

Sain joululahjan, joka ensin kauhistutti ja sitten ihastutti. Ajatuksen juoksu meni jotakuinkin näin:

Ooo! Ihania kuvia! – Mutta näähän on kirjoneuleita.. voi #/()%&”)”€! – Kuin hieno malli! Ja toinenkin! – Ehkä nyt kuitenkii yritän ja voihan Paras Äiti Maailmassa tehdä nää aina loppuun.

Huolimatta edellisestä kirjoneuleyritelmän jättämistä traumoista, kävelin ihanaan lankakauppaan, ostin langat (Sandnes Garnin Sisun pinkki ja valkoinen) ja lainasin puikot tuolta edellä mainitulta äitiltä. Malliksi valikoitui kirjasta Liinaharjat, koska 1. Niissä on heppa ja 2. Niihin ei käytetty kuin kahta väriä.

Ja ei kun neulomaan! Kävi ilmi, että teen kirjonauleesta paljon löysempää kuin tavallisesta, joten nro 3 puikoilla ensimmäisestä lapasesta tuli leipälapion kokoinen… Noh, kerrankin näin päin!

Ajattelin testata, että teen toisen käden lapasen 0,5 numeroa pienemmillä puikoilla. Jos lapasten kokoero ei ole kovin suuri, niin ei tarvitse purkaa ensimmäistä. Noh, siitä toisesta tuli sopiva ja ainakin 2 cm lyhyempi ja melkein yhtä paljon kapeampi kuin ensimmäisestä –> eka lapanen purkuun.

Mummo neuvoi, että kärkikavennukset pitää kiristää kunnolla. Ei vissiin ihan näin kovasti. Ihmettelinkin, kun paketissa oli 6 puikkoa, tulipahan nyt ne kaikki käyttöön!

Kolmannen varren valmistuttua huomasin, että hätähousu-Elli oli unohtanut edellisen lapasen alusta 5 kerroksen ketjukuvion kirjoneuleen alusta pois kokonaan, kun oli niin kiire neulomaan hevosta. Joten jätin sen pois tuosta kolmannestakin lapasesta. Muutamassa illassa valmistui sopivalle lapaselle sopiva pari ja onhan ne päässeet jo ulkoilemaankin!

Ellin Liinaharjat valmiina ja käteen sopivina 🙂

Joten, jos ajattelit tehdä uuden aluevaltauksen ja aloittaa kirjoneuleitten neulomisen, tässä pari vinkkiä yhden sukan ja kolme lapasta neuloneena.

  1. Valitse joku pieni työ, jossa ei ole useita värejä. (Se sukka oli miulle ihan liian vaikea.)
  2.  Lue ohje h u o l e l l a.
  3. Selvitä, mitä lankadominanssi tarkoittaa. Se on kerrottu esim. täällä.
  4. Höyrytys pelastaa monta juttua. (Ei kuitenkaan liian kireälle jätettyjä lankoja.)
  5. Älä lannistu, vaan yritä uudelleen 🙂 Vaikka sitten viiden vuoden päästä, tai jo aikaisemmin kirjoneuleen aiheuttaman trauman suuruudesta riippuen.
  6. Ole tyytyväinen neulomukseesi, vaikkei se vielä ihan täys kymppi olisikaan!
Mainokset

Viime viikkoinen kuume näyttää laantuneen sisustuskuumeeksi. Hyvä niin, paitsi että tuntuu kuin aivot höyryäisi koko ajan ja mitään ei ehdi tekemään, kun uusia ideoita tulee koko ajan lisää!
Olotilaa ei suinkaan helpottanut Selina Laken Kotoisa tyyli, joka tarttui mukaan pari viikkoa sitten Kirjatorilta:

Jos olet hulluna väreihin, kaikki käsintehty kolahtaa ja mieluummin maalaat kierrätyskeskuksesta löytyneen tuolin kuin ostat uuden, ihastut kotoisaan tyyliin.

Totta joka sana. Saatan myös olla katsonut muutaman jakson Grand Desingssia tuossa tautia potiessani…

Ihanaa kuitenkin, kun jonkun projektin saa loppuun ja vielä melko nopeasti – kokonaisuudessaan noin kolmessa illassa. Ja nyt puhun uudesta sisustuselementistäni 🙂 Idea syntyi, kun kävin viime kuussa Kenkäverossa ystäväni kanssa ja ihatuin siellä risuilla ja tilpehööreillä koristeltuihin kristallikruunuihin. Kypsyttelin ideaa työkaverini kanssa, joka keksi viinimarjapuskien oksien olevan sopivasti käppyräisiä tarkoitukseen. Koska huusholliini ei vielä ole kristallikruunua eksynyt, päädyin tekemään oksista vaakatasoisen kranssin, johon voi muutta koristelua aina vuodenajan ja fiiliksen mukaan. Laitoin kranssiin myös paristoilla toimivat valot, kun haluaisin olkkariini myös epäsuoran valaistusvaihtoehdon, että välillä voisi olla vähän hämärhyssyäkin.
Antaa kuvien puhua puolestaan:

1. ilta. Kävin verottamassa Maailman Parhaan Äitin marjapuskia ja sidoin oksat toisiinsa rautalangalla.

2. ilta ja kerros kalkkimaalia oksien päällä.

3. iltana Paras Iskä Maailmassa keksi, että oksat saa maalattua paremmin spreijaamalla -> lantrasimme kalkkimaalia vedellä ja sutsuttelimme menemään. Sekoitussuhteita pitää kuulemma vielä hioa…

4. ilta ja sain kranssin paikoilleen yhden koukun vääntymisen (ei kannata vetää kaikin voimin hökötystä alaspäin siimojen kireyksien tasaamiseksi, vaan tehdä mieluummin uudet solmut) ja tuolilta kaatumisen jälkeen.
Let it Light up my Living room!


Kaikki alkoi siitä, kun hyvä ystäväni Kartanonrouva kysyi, tiedänkö paikkaa nimeltä Kummakivi. Olin kyllä kuullut siitä, mutta en nähnyt, joten perjantaina pakattiin urheaan menopeliimme Audiin kumpparit ja eväät ja lähdettiin seikkailemaan. Retkipaikan ja miun näkemän mainoksen perusteella retkikohteemme laajenivat Kummakiven lisäksi Astuvalnsalmen kalliomaalauksilla ja Kenkäveron Paapiin pop-up -myymälällä.

Seikkailumme oli päättyä jo alkumetreillä Imatran Cittarin pihalle, kun Audin seikkailumieli meinasi pettää, eikä se oikein suostunut käynnistymään… Onneksi pieni taivuttelu (kaasuttelu) sai sen mielen muuttumaan ja keula kääntyi kohti Ruokolahtea ja Hauklapin ralliteitä.

Tällä kertaa kivi oli naista vahvempi, eikä suostunut liikahtamaan.

Vinkkinä sanottakoon, että Kummakivelle mentäessä kannattaa katsoa kartasta mahdollisimman tarkat koordinaatit Kummakiven parkkipaikalle ennen Hauklapin risteystä. Niillä teillä kokeneemmillekin karttureille voi tulla paha olo, kun on mutkaa ja mäkeä toisensa perään. Kivi oli kuitenkin näkemisen arvoinen, eikä kumpikaan meistä ollut ajatellut, että se olisi niin ISO. Siinä alkoi omat ongelmat tuntumaan aika pieniltä, kun katseli silokallion päällä tasapainottelevaa siirtolohkaretta, joka on möllötellyt keskellä metsää jo 10 000 vuotta ja möllötellee vielä useamman tuhat vuotta lisää.

Lasikaupan muut hankinnat selvinnevät joulun aikaan, jos lahjottavat ovat olleet kilttejä 😉

Ruokolahdelta suuntasimme kätevästi matkan varrelle sattuneeseen Puumalaan, koska kartturille tuli huutava nälkä ja koska halusin käydän setäni mainostamassa lasimyymälässä. Lasiruusu osoittautui niin ihanaksi, että sinne on päästävä uudestaankin. Vaikeinta oli päättää, mitä sieltä ostaisi, kun oli niin paljon kaikkea ihanaa. Kannattaa ehdottomasti käydä, kun siellä suunnalla liikkuu! Kauppa on ihan satamassa heti sillan alla. Turistikauden ulkopuolella kylällä ei vaikuttanut olevan yksikään ravintola auki, joten marssimme lasimyymälää olleelle Teboilille lounastamaan. Sekin yllätti positiivisesti: Saatiin itsetehtyjä lihapullia ja perunamuussia ja superystävällistä palvelua. Kiitos ja nam!

Arvoimme seuraavaksi ajaako ensin kalliomaalauksille, vaiko Mikkeliin, mutta lopulta päädyimme ensin jälkimmäiseen. Auringonlaskun jälkeen ei vielä ihan heti tule pimeää, mutta kauppa sulkee ovensa minuutilleen ilmoitettuna aikana. Mikkeliin siis.

Olisipa Taitoshopilla ja käsityökeskuksella samanlaiset tilat Lappeenrannassa kuin Taito Itä-Savolla on Mikkelissä! Myymälästä löytyi niin paljon kaikkea Globehopen bombereista valmiisiin lapaslankapaketteihin ja Kenkäveron oman leipomon leivonnaisiin ja leipiin. Eniten minua kuitenkin kiinnosti Paapiin pop-up, jossa iski jälleen valinnan vaikeus – varsinkin, kun ei ollut etukäteen mielessä mitään valmista kaavaa, jota varten olisin kankaita tarvinnut. Se oli vähän harmi, ettei tarjolla ollut muuta kuin trikookankaita ja resoreita määrämittaisina paloina, kun olisin tarvinnut myös joustocollegea, mutta ihania löytöjä tein sieltä silti.

Kävimme vielä Kenkäverossa pappilan puolella hakemassa inspiraatiota kodinsisustukseen ja herkuttelemassa tuoreilla päiväkahvipullilla.

Nyt vaan surauttelemaan!

Joskus kuva kertoo enemmin kuin tuhat sanaa, mutta nämä ja muut seinän kuvat kannattaa käydä myös ite tsekkaamassa.

Tuntia myöhemmin totesimme puuskutuksen lomassa, että pullat olivat tulleet ihan tarpeeseen, kun kiipeilimme metsäpoluilla kohti kalliomaalauksia. Mie näin välillä jo kangastuksenkin laiturista, mikä lähempänä osoittautui vaan vaaleaksi kallioksi, kun vesi on nyt normaalia alempana. Pöh. Lopulta pääsimme kuitenkin ihan oikeasti perille ja maalaukset olivat paljon hienompia ja selkeämpiä kuin olin odottanut. 2,5 km:n matka vaihtelevassa maastossa oli todellakin vaivan arvoinen. Eikä se oikeasti niin kovin paha ollut, en ehkä kuitenkaan suosittelisi kellekään polvi- tai sydänvikaiselle ainakaan noin rivakkaan tahtiin kuljettuna. Ehdimme autolle takaisin juuri kun auringon viimeiset säteet katosivat ja jäljellä oli enää rallin yötäival tuntemattomilla hiekkateillä Puumalaan ja siitä vähän suorempaa tietä kotia.

Tällaisia perjantaita voisi harrastaa useamminkin!

Ralli-Elli ja Kartanonrouva-Kartturi kuittaavat.