Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: kosmetiikka

Viime kuukaudet on eletty tiukan säännöstelyn aikaa. Nimittäin kasvorasvan säännöstelyn. Miun täydellinen rasva loppuu ihan justiinsa, ja sitä ei saa enää mistään, kun sen tuotanto on lopetettu. Ihan tyhmää, sanon mie!

Se täydellinen kasvorasvahan on (ollut) Ole Hyvän Mama mango vartalovoi. Levittyy ihanasti, tuoksuu ihan pikkiriikkisen ja sopii miun iholle nii hyvin, että finnit pysyy poissa ja iho ei rasvotu. Ja sitä on voinu käyttää muutenkii hyvillä mielin, koska se on ollu Reilun Kaupan tuote. Täällä ehkä vähän asiantuntevampi arvio kyseisestä tuotteesta.

Rasvatörpäköitä joka lähtöön.

Rasvatörpäköitä joka lähtöön.

Eilen ei kuitenkaan auttanut muu kuin lähteä kasvorasvaostoksille. Luotin Savonlinnan Sokoksen valikoimaan, koska aattelin sen olevan kattavin tällä suunnalla. Haahuilin ympäriinsä ja tuoksuttelin eri rasvoja. Mietin jotain ekokosmetiikkajuttua, mutta oikeesti tartteisin aina konsultin (=Maikki) mukaan, ku meen tekemään jotain tämmösiä ostoksia.

Lopulta yksi myyjä tuli auttamaan miuta, mutta sillä ei kauheesti ollu tietoa siitä Mamasta ja että mimmosta se on ollu, koska lopulta kävelin kaupasta ulos mansikan tuoksusen vartalovoin kanssa. Testasin sitä tänä aamuna, ja kyllä se vaikutti ihan ookoolta. Mutta ei se samanlaine oo ku Mama. Taijan kirjottaa sinne Ole Hyvälle jahka ne vois alottaa uuestaan sen valmistuksen.

Mama ja Maman korvausvaihtoehto nro 1: Beauticologyn mansikka vartalovoi.

Mama ja Maman korvausvaihtoehto nro 1: Beauticologyn mansikka vartalovoi.

Mimmosia kasvorasvoja työ käytätte? Onko joku merkki ihan ylitse muiden? Ja: millon pitää ruveta käyttämään niitä ryppyrasvoja? Sitte ku itestä tuntuu ryppyseltä vaiko jo ennen sitä?

Mainokset

Hiphei ja hienoa tätä vuotta kaikille!
Tänään herätessä päässäni soi tämä laulu ja tiesin sen tarkoittavan vain yhtä asiaa. Tänään on PAKKO palata blogin pariin muutenkin kuin ajatuksen tasolla. Jo oli aikakin.

Miun syksy ja alkutalvi menivät yhessä vilauksessa. Viuh — ja se on ohi. Keskityin lähinnä töiden tekemiseen jopa siinä määrin, että tulevana keväänä olen mieluummin rahaton, kuin jatkuvasti tekemässä rahaa. Aika näyttää mihin suuntaan tästä lähdetään, mutta stressiä kieltäydyn ottamasta! Asioiden luonteesen kuuluu järjestyminen ja jos niin ei tapahdu, on tilanteella selvästi jotakin opetettavaa.

Joulun vietin tuttuun tapaan Joutsenossa perheen parissa. Taisi olla tämä joululoma (vähän reilu viikko) pisin siellä viettämäni aika sen jälken, kuin nelisen vuotta sitten Tampereelle muutin. Loma tuli tarpeeseen ja Joutsenossa oli hyvä olla. Syömisestä aiheutuvan vyötärönympäryksen kasvun lisäksi lomalla oli havaittavissa ehkä pientä henkistäkin kasvamista, sillä koko viikko sujui sulassa sovussa ilman pienintäkään riitaa tai edes toispuoleista suutahtamista.
Olemme pohtinee ystäväni kanssa tätä asiaa melko usein. Että mikä ihme siinä on, kun omassa kodissaan ja elämässään on toisinaan olevinaan niin kypsä aikuinen, mutta vanhempien kanssa sisältä kuoriutuu piilossa majaillut ärhäkkä esiteini, joka saa riidan aikaan pienimmästäkin asiasta, eikä oman suun sanomisiin tunnu olevan mitään kontrollia. Onneksi tältä tosiaan säästyttiin eli rauha maas ja ihmisillä hyvä tahto.

Sen sijaan kroppani ei selvinnyt joulusta yhtä rauhaisana…
Maikki esittää: Ihon imperiumin vastaisku.
(Varoitus! Seuraavat kuvat saattavat järkyttää/ällöttää herkimpiä lukijoitamme.)

ihokuvat

Mielestäni en edes syönyt NIIN paljon herkkuja tänä jouluna (ainakaan moneen muuhun verrattuna… *köhELLIköh*). Mutta nähtävästi ihan riittävästi. Naaman lisäksi sokeri puski epäpuhtauksien muodossa ulos myös selkäpuolelta ja rintakehästä. Päänahasta puhumattakaan. Auts. Syytän äitiä, sillä sen aikaansaannos on leivoksista petollisin: Mustikkapulla. Pehmeää pullaa, jossa on keskellä mustikkakasa. Mustikat rauhoittavat mahaa juuri sopivasti niin, että pullaa voi syödä kolme kiloa yhden illan aikana eikä tunnu missään.
Ihon pelastukseksi osoittautui hyväksi havaittu ja testattu Ihana Talvinaamio, jonka ohje on poimittu Mari Kiistalan kirjasta Ruusuvettä ja koivunlehtiä. Tutustuin kirjaan muistaakseni viime syksynä, kun innostuin enemmän itsetehdystä kosmetiikasta. Alkuun lainailin kirjastosta, kunnes satuin törmäämään siihen kirpparilla ja sain parilla eurolla omakseni. Tässä on ohje kokonaisuudessaan sellaisena, kuin se kirjassa esitetään:

Talvinaamio
pehmentää ja puhdistaa ärtyneen, karhean ihon
Viaporin komentajarouvan talvisen ahavaihon hoide

2rkl rasvatonta maitoa
3rkl pellavansiemeniä

Kuumenna maitotilkkanen kiehuvaksi, lisää joukkoon rouhitut pellavansiemenet ja sekoita tahnaksi. Levitä tahna kasvoille ja kaulalle lämpimänä. Anna vaikuttaa 20 minuuttia, huuhtele kasvot lämpimällä vedellä.

Oman versioni naamiosta teen kauramaitoon, sillä en käytä eläinperäisiä tuotteita. En ruuassa enkä naamalla. Käytän myös pääsääntöisesti kokonaisia pellavansiemeniä, sillä meidän yltäkylläisestä huushollista puuttuu pienten siementen rouhimiseen sopivat työkalut. Suosittelen tekemään puolikkaan annoksen ellei naamasi ole vappupallon kokoluokkaa. Tätä tulee meinaan aika paljon ja ainakin miun versiota naamiosta on vaikeaa saada pysymään naamalla ellei sitten makaa liikkumatta selällään. Koko homman saa tehtyä pienessä mukissa ja maito on paljon järkevämpää kuumentaa mikrossa, kuin kattilassa. Kannattaa antaa litkun hiukan tekeytyä ja varsinkin jäähtyä aineiden yhdistämisen jälkeen. Lisäksi poispestessä kannattaa laittaa lavuaariin tulppa, mutta ei ihan kiinni vaan niin, että vesi kuitenkin valuu pois mutta hitaasti. Nimittäin silloin pellavansiemenet jäävät lavuaariin ja ne saa talouspaperilla siivottua biojätteeseen.

Lopuksi tärkein: KOKEILE!!! Naamioiden ja muun kosmetiikan tekeminen itse ei tosiaankaan ole vaikeaa eikä vie aikaa, ellet sitten sitä halua. Ei ylimääräistä jätettä, ei liian isoja pakkauskokoja, joita ei saa ikinä käytettyä loppuun, eikä viimeisiä käyttöpäiviä. Lisäksi oma järki sanoo aika hyvin, mitä siihen naaman kannattaa tunkea ja mitä ei. Itse tekemällä tietää tasan tarkkaan, mitä iholleen lykkää toisin kuin valmiita tököttejä ostaessa (ellei sitten satu olevaan valveutunut ja perillä kaikista kemianteollisuuden lyhenteistä tai tarkista netistä).
Jos aihe kiinnostaa, niin tuosta edellämainitusta kirjasta on hyvä aloittaa. Se on nimenomaan suomalaisille suunnattu, joten raaka-aineet ovat helposti saatavissa ruokakaupoista ja apteekeista. Miulla on tällä hetkellä kiikarissa hiljattain ilmestynyt Karen Gilbertin kirjoittama Luonnollista kauneutta, jossa on myös valmistusohjeita sekä ehkä vähän perusteellisemmin tietoa raaka-aineista.

Otan mielelläni vastaan aiheeseen liittyviä kommentteja, kokemuksia ja ohjeita! Kysymyksiäkin saa esittää, en tosin takaa osaavani kaikeen vastata mutta yritän ainakin 🙂