Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: kankaat

Kaikki alkoi siitä, kun hyvä ystäväni Kartanonrouva kysyi, tiedänkö paikkaa nimeltä Kummakivi. Olin kyllä kuullut siitä, mutta en nähnyt, joten perjantaina pakattiin urheaan menopeliimme Audiin kumpparit ja eväät ja lähdettiin seikkailemaan. Retkipaikan ja miun näkemän mainoksen perusteella retkikohteemme laajenivat Kummakiven lisäksi Astuvalnsalmen kalliomaalauksilla ja Kenkäveron Paapiin pop-up -myymälällä.

Seikkailumme oli päättyä jo alkumetreillä Imatran Cittarin pihalle, kun Audin seikkailumieli meinasi pettää, eikä se oikein suostunut käynnistymään… Onneksi pieni taivuttelu (kaasuttelu) sai sen mielen muuttumaan ja keula kääntyi kohti Ruokolahtea ja Hauklapin ralliteitä.

Tällä kertaa kivi oli naista vahvempi, eikä suostunut liikahtamaan.

Vinkkinä sanottakoon, että Kummakivelle mentäessä kannattaa katsoa kartasta mahdollisimman tarkat koordinaatit Kummakiven parkkipaikalle ennen Hauklapin risteystä. Niillä teillä kokeneemmillekin karttureille voi tulla paha olo, kun on mutkaa ja mäkeä toisensa perään. Kivi oli kuitenkin näkemisen arvoinen, eikä kumpikaan meistä ollut ajatellut, että se olisi niin ISO. Siinä alkoi omat ongelmat tuntumaan aika pieniltä, kun katseli silokallion päällä tasapainottelevaa siirtolohkaretta, joka on möllötellyt keskellä metsää jo 10 000 vuotta ja möllötellee vielä useamman tuhat vuotta lisää.

Lasikaupan muut hankinnat selvinnevät joulun aikaan, jos lahjottavat ovat olleet kilttejä 😉

Ruokolahdelta suuntasimme kätevästi matkan varrelle sattuneeseen Puumalaan, koska kartturille tuli huutava nälkä ja koska halusin käydän setäni mainostamassa lasimyymälässä. Lasiruusu osoittautui niin ihanaksi, että sinne on päästävä uudestaankin. Vaikeinta oli päättää, mitä sieltä ostaisi, kun oli niin paljon kaikkea ihanaa. Kannattaa ehdottomasti käydä, kun siellä suunnalla liikkuu! Kauppa on ihan satamassa heti sillan alla. Turistikauden ulkopuolella kylällä ei vaikuttanut olevan yksikään ravintola auki, joten marssimme lasimyymälää olleelle Teboilille lounastamaan. Sekin yllätti positiivisesti: Saatiin itsetehtyjä lihapullia ja perunamuussia ja superystävällistä palvelua. Kiitos ja nam!

Arvoimme seuraavaksi ajaako ensin kalliomaalauksille, vaiko Mikkeliin, mutta lopulta päädyimme ensin jälkimmäiseen. Auringonlaskun jälkeen ei vielä ihan heti tule pimeää, mutta kauppa sulkee ovensa minuutilleen ilmoitettuna aikana. Mikkeliin siis.

Olisipa Taitoshopilla ja käsityökeskuksella samanlaiset tilat Lappeenrannassa kuin Taito Itä-Savolla on Mikkelissä! Myymälästä löytyi niin paljon kaikkea Globehopen bombereista valmiisiin lapaslankapaketteihin ja Kenkäveron oman leipomon leivonnaisiin ja leipiin. Eniten minua kuitenkin kiinnosti Paapiin pop-up, jossa iski jälleen valinnan vaikeus – varsinkin, kun ei ollut etukäteen mielessä mitään valmista kaavaa, jota varten olisin kankaita tarvinnut. Se oli vähän harmi, ettei tarjolla ollut muuta kuin trikookankaita ja resoreita määrämittaisina paloina, kun olisin tarvinnut myös joustocollegea, mutta ihania löytöjä tein sieltä silti.

Kävimme vielä Kenkäverossa pappilan puolella hakemassa inspiraatiota kodinsisustukseen ja herkuttelemassa tuoreilla päiväkahvipullilla.

Nyt vaan surauttelemaan!

Joskus kuva kertoo enemmin kuin tuhat sanaa, mutta nämä ja muut seinän kuvat kannattaa käydä myös ite tsekkaamassa.

Tuntia myöhemmin totesimme puuskutuksen lomassa, että pullat olivat tulleet ihan tarpeeseen, kun kiipeilimme metsäpoluilla kohti kalliomaalauksia. Mie näin välillä jo kangastuksenkin laiturista, mikä lähempänä osoittautui vaan vaaleaksi kallioksi, kun vesi on nyt normaalia alempana. Pöh. Lopulta pääsimme kuitenkin ihan oikeasti perille ja maalaukset olivat paljon hienompia ja selkeämpiä kuin olin odottanut. 2,5 km:n matka vaihtelevassa maastossa oli todellakin vaivan arvoinen. Eikä se oikeasti niin kovin paha ollut, en ehkä kuitenkaan suosittelisi kellekään polvi- tai sydänvikaiselle ainakaan noin rivakkaan tahtiin kuljettuna. Ehdimme autolle takaisin juuri kun auringon viimeiset säteet katosivat ja jäljellä oli enää rallin yötäival tuntemattomilla hiekkateillä Puumalaan ja siitä vähän suorempaa tietä kotia.

Tällaisia perjantaita voisi harrastaa useamminkin!

Ralli-Elli ja Kartanonrouva-Kartturi kuittaavat.

Mainokset

Auringonpaisteella on kyllä ihmeellinen vaikutus. Heti saa itestään enemmän irti, on paremmalla tuulella ja jaksaa vaikka mitä. Varsinkin, kun koulussa väheni tunnit alle puoleen entisestä just aurinkoisten päivien aikaan. Vaikka ilmojen herrat tarjoaakin taas tuota ankeaa harmautta, tässä vähän väriläiskiä päivään:

taskuKesäkassi. Alunperin tarkotuksena oli tehdä kassi koulua varten. Semmoinen, mihin mahtuu nuottikansio ja luentolehtiö kunnolla ja jonka kanssa olis helppo käydä syömässä (=niin pitkät kahvat, että saa hyvin olalle). Lopputulos ei  ihan ole se mitä piti, mutta eipä se tätä käyttäjää haittaa. Nyt mahtuu mukaan myös rantapyyhe ja eväät ja kirja ja biksut ja villapaita jne. Tein kassin vanhasta verhosta ja lakanasta. En piirtänyt mitään erillisiä kaavoja ja mittailinkin vaan suurin piirtein sinnepäin. Vuori saattaa olla vähän päällikangasta isompi ja taskun vetoketjun luona ompelukset menee vähän mihin sattuu, mut ne on vaan pikkuvikoja. Parasta työssä oli tekemisen ilo!

kassi
malliDonitsit. Ei ne syötävät, vaan hiusjutut. Näistä innostuin jo viime kesänä, mutta vasta nyt sain ommeltua. Olin päättänyt osan kankaistakin jo kuukausia sitten, joten voitte vaan kuvitella kuin innoissani mie oon näistä! Vetää visuaalisessa herkullisuudessaan vertoja Arnoldsin syötäville donitseille. Otin mallia meijän hoitotätin Salmen miulle tekemästä donitsista, kun olin ala-asteella, mutta muuttelin vähän mittoja sen mukaan kuin paljon kangasta oli tarjolla.

 

valmiitLopuksi mainittakoon, että kaikki tämä saatiin aikaisiksi nollabudjetilla. Mitään ei tarvinnut ostaa näitä ompeluksia varten, joten tekeminen sujui sutjakasti, kunhan vaan vähän penkoi kangasvarastoja.
Ompeluinspis ei vieläkään ole helpottanu, mutta tämä harmaa sää on aiheuttanu sen, että olen vaihteeks ruvennut neulomaan villasukkia ja jättänyt ompeluideat hautumaan.

 

Iloista pääsiäistä kaikille!


pussiTodettakoon heti alkuun, että meistä siskoista Maikki on ehdottomasti se, jolla on yrittäjyyteen tarvittavaa ammattitaitoa (sisältää matikkahommat), tahtoa ja energiaa. Itse olen enemmin sellainen projekti-ihminen. Tekemistä pitää olla, mutten ole kovin hyvä hahmottamaan, mitä kannattaa tehdä ja mihin hintaan/ kuinka paljon työtunteja kuluu.

Keväällä innostuin koneella applikoinnista. Luulin sen olevan tosi vaikeaa, mutta itse asiassa vaikuttaa siltä,  pussukoiden ompelun lisäksi applikointi on minun koneompelujuttuni. Yksinkertaisia kuvioita kivoissa väreissä – tykkään! Olin jo aikaisemmin päättänyt applikoida itselleni puuvillaisen pyykkipussin, mutta sähköpostiviestin myötä päätinkin tehdä niitä 50: ”Juurakon Huldassa voi myydä omia käsityötuotteita”. (Juurakon Hulda on Ilveksen kahvila ja Ilves on Hämeen Partiopiirin piirileiri, jonne on tulossa yli 4000 partiolaista.) Olen virallisesti leirillä yhden alaleirin rakentelumestari, mutta pakko myöntää, että tällä hetkellä enemmän jännittää, kuinka pyykkipussini käyvät kaupaksi kuin se, miten saan pysymään 2,5m x 2 m -kokoiset leiriportit pystyssä.

Kuviot liimakankaalla

Kuviot liimakankaalla

Aloitin pyykkipussiprojektin kesäkuun alkupuolella, mutta se eteni melko hitaasti, sillä sään salliessa (eli melkein joka päivä) olin mökillä maalaamassa. Päivien huvetessa muissa hommissa huomasin, että itse ompelun lisäksi myös kuvioiden ja kankaiden leikkelemiseen sain kulumaan aikaa ihan kiitettävästi. Kyllä kaikkia pussukoiden työvaiheita oli minusta kiva tehdä, mutta vuorokaudessa on tunteja vain tietty määrä ja valitettavasti käsiäkin yleensä vain 2/hlö. Onneksi Parhaat Iskä ja Äiti Maailmassa saapuivat apuun! Iskä leikkasi supersuoria pussipaloja kirvesmiehen ammattitaidolla ja äiti leikkeli vähän sinnepäin, eli tosi monta samaa kuviota samalla värillä (jostain syystä esim. kaikki violetit vaatekaappaleet ovat t-paitoja). Ajatus on tärkein ja arvostan heidän apuaan tosi paljon, sillä muuten en olisi saanut läheskään niin montaa pussia valmiiksi.

Applikointia odottelemassa

Applikointia odottelemassa

Hyvin mahtui 10 hellepäivän likapyykit!

Hyvin mahtui 10 hellepäivän likapyykit!

Sitten lähdin lomalle (tarkoitus on kirjoittaa siitä myöhemmin lisää, koska oli ihan mahtireissu). Päätin olla ressaamatta liikaa ompelematta jääneistä pyykkipusseista. Ei se mitään, vaikka sain vain vähän yli puolet valmiiksi siitä määrästä, mitä olin suunnitellut. Siloin kuvioon astui kuitenkin Miun Paras Sisko Maailmassa eli Maikki. Ihana sisko ompeli loput pussit valmiiksi Tampereella, kun minä vain reissailin… Miten joku voikin noin ahkeroida! Toisaalta on kivaa, että ekat oikeat tuotteemme (joka pussissa on meidän nimi) ovat myös meidän molempien tekemiä – onhan Paras Sisko Maailmassa on meidän yhteinen juttu.

Torstain h-hetki lähestyy, mutta pyykkipussit ovatkin jo hintalappuja vaille valmiit. Enää ei tarvitse kuin raahata ne pyykkikorissa Evolle, missä ikinä se onkaan ja laittaa nätisti esille.

Valmiit pyykipussit

Valmiit pyykipussit

Tämä puolisko Siskoista aloittaa nyt rinkan pakkailun huomista varten ja toivottelee aurinkoisia kesäpäiviä!

P.S. Materiaaleista sen verran, että valkoiset pohjakankaat ovat vanhoja lakanoita. Värilliset taustakankaat sen sijaan ovat suurimmaksi osaksi kirpputorilöytöjä: vanhoja pöytäliinoja, verhoja, tyynyliinoja ja lakanoita. Suurimmat hankinnat projektia varten olivatkin liimakangas ja puuvillaiset kiristysnarut.

pino