Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: kankaat

Ellin ompelukerhosta terve! (Tämä kokoontuu noin kerran vuodessa, yleensä keväällä yhden viikonlopun ajan. Osallistujia on yksi.) Tänään aiheena on Kun Ehdan peruskaava tapasi Paapiin trikoot.

Miusta on ihanaa ostaa kankaita ja ihanaa on myös visioida, mitä kaikkea niistä voisi toteuttaa. Siihen se sitten yleensä jääkin. En ole mikään kova ompelija, enkä oikein koe olevani siinä hyväkään. Tosin vertailukohtani on Paras Sisko Maailmassa, eli Maikki, joka ompelee ja kaavoittaa tosta noin vaan. Itsehän ompelin yläasteen ysillä viimesenä työnä housuihin lahkeet siten, että toinen osoitti ylös- ja toinen alaspäin. Oppilaitteni sanoin: ”Ja silti siusta tulee kässäope 😀 ”

Jatkan siis sitkeästi harjoittelua ja kerran vuodessa joku visio pääsee toteutukseen. Tällä kertaa halusin tehdä työvaatteen vähän kylmemmille keleille, ja uskaltauduin vihdoin kokeilemaan Ehtan tunikaa.

Tästä ei ihan tullut originaalin näköinen, koska lisäsin alas leveän resorin, samoin hupun reunaan ja taskunsuihin laitoin resorikaitaleet. Päällikangas on Paapiin Louhikkoa (ei taida enää olla valmistuksessa – harmi), taskuihin ja hupun vuoriksi laitoin minttua Linnea-trikoota.

Tykästyin kaavaan tosi paljon. Tämä kokeilu meni eriomaisesti, koska heti tuli sopiva vaate, jota ei tarvinnut muokata ollenkaan 🙂 Olin aiemmin ostanut Ehdalta Bertta-tunikan, niin tein tämän samalla koolla ja oikein hyvä tuli. Nyt jo mietin, mitä kaikkia variaatioita haluan kokeilla!

Ompelu sujui yllättävän vaivattomasti, ja peruskaavan mukana tulleet ompeluohjeet olivat selkeät tällaiselle tiipustajallekin. Kaksoisneulan kanssa meillä on tosin kriisi menossa. Tai ehkä ennemminkin tämä on kolmiodraama, koska purppuraisella Husqvarnallani on myös oma lusikkansa sopassa… No, ei kaikki voi aina onnistua, vaikka mitä temppuja yrittäisi. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin – kaksoisneulaompeleita lukuunottamatta.

Ainiin! Tein vielä solmupannan mätsäämään tunikan kanssa. Ohje löytyy Sormustin-blogista, mutta taitoin lopuksi päät vielä kaksinkerroin ja ompelin uudestaan saumurilla, että sain kankaat enemmin solmuun.

Mukavaa viikon alkua!

-Elli

Mainokset

Kaikki alkoi siitä, kun hyvä ystäväni Kartanonrouva kysyi, tiedänkö paikkaa nimeltä Kummakivi. Olin kyllä kuullut siitä, mutta en nähnyt, joten perjantaina pakattiin urheaan menopeliimme Audiin kumpparit ja eväät ja lähdettiin seikkailemaan. Retkipaikan ja miun näkemän mainoksen perusteella retkikohteemme laajenivat Kummakiven lisäksi Astuvalnsalmen kalliomaalauksilla ja Kenkäveron Paapiin pop-up -myymälällä.

Seikkailumme oli päättyä jo alkumetreillä Imatran Cittarin pihalle, kun Audin seikkailumieli meinasi pettää, eikä se oikein suostunut käynnistymään… Onneksi pieni taivuttelu (kaasuttelu) sai sen mielen muuttumaan ja keula kääntyi kohti Ruokolahtea ja Hauklapin ralliteitä.

Tällä kertaa kivi oli naista vahvempi, eikä suostunut liikahtamaan.

Vinkkinä sanottakoon, että Kummakivelle mentäessä kannattaa katsoa kartasta mahdollisimman tarkat koordinaatit Kummakiven parkkipaikalle ennen Hauklapin risteystä. Niillä teillä kokeneemmillekin karttureille voi tulla paha olo, kun on mutkaa ja mäkeä toisensa perään. Kivi oli kuitenkin näkemisen arvoinen, eikä kumpikaan meistä ollut ajatellut, että se olisi niin ISO. Siinä alkoi omat ongelmat tuntumaan aika pieniltä, kun katseli silokallion päällä tasapainottelevaa siirtolohkaretta, joka on möllötellyt keskellä metsää jo 10 000 vuotta ja möllötellee vielä useamman tuhat vuotta lisää.

Lasikaupan muut hankinnat selvinnevät joulun aikaan, jos lahjottavat ovat olleet kilttejä 😉

Ruokolahdelta suuntasimme kätevästi matkan varrelle sattuneeseen Puumalaan, koska kartturille tuli huutava nälkä ja koska halusin käydän setäni mainostamassa lasimyymälässä. Lasiruusu osoittautui niin ihanaksi, että sinne on päästävä uudestaankin. Vaikeinta oli päättää, mitä sieltä ostaisi, kun oli niin paljon kaikkea ihanaa. Kannattaa ehdottomasti käydä, kun siellä suunnalla liikkuu! Kauppa on ihan satamassa heti sillan alla. Turistikauden ulkopuolella kylällä ei vaikuttanut olevan yksikään ravintola auki, joten marssimme lasimyymälää olleelle Teboilille lounastamaan. Sekin yllätti positiivisesti: Saatiin itsetehtyjä lihapullia ja perunamuussia ja superystävällistä palvelua. Kiitos ja nam!

Arvoimme seuraavaksi ajaako ensin kalliomaalauksille, vaiko Mikkeliin, mutta lopulta päädyimme ensin jälkimmäiseen. Auringonlaskun jälkeen ei vielä ihan heti tule pimeää, mutta kauppa sulkee ovensa minuutilleen ilmoitettuna aikana. Mikkeliin siis.

Olisipa Taitoshopilla ja käsityökeskuksella samanlaiset tilat Lappeenrannassa kuin Taito Itä-Savolla on Mikkelissä! Myymälästä löytyi niin paljon kaikkea Globehopen bombereista valmiisiin lapaslankapaketteihin ja Kenkäveron oman leipomon leivonnaisiin ja leipiin. Eniten minua kuitenkin kiinnosti Paapiin pop-up, jossa iski jälleen valinnan vaikeus – varsinkin, kun ei ollut etukäteen mielessä mitään valmista kaavaa, jota varten olisin kankaita tarvinnut. Se oli vähän harmi, ettei tarjolla ollut muuta kuin trikookankaita ja resoreita määrämittaisina paloina, kun olisin tarvinnut myös joustocollegea, mutta ihania löytöjä tein sieltä silti.

Kävimme vielä Kenkäverossa pappilan puolella hakemassa inspiraatiota kodinsisustukseen ja herkuttelemassa tuoreilla päiväkahvipullilla.

Nyt vaan surauttelemaan!

Joskus kuva kertoo enemmin kuin tuhat sanaa, mutta nämä ja muut seinän kuvat kannattaa käydä myös ite tsekkaamassa.

Tuntia myöhemmin totesimme puuskutuksen lomassa, että pullat olivat tulleet ihan tarpeeseen, kun kiipeilimme metsäpoluilla kohti kalliomaalauksia. Mie näin välillä jo kangastuksenkin laiturista, mikä lähempänä osoittautui vaan vaaleaksi kallioksi, kun vesi on nyt normaalia alempana. Pöh. Lopulta pääsimme kuitenkin ihan oikeasti perille ja maalaukset olivat paljon hienompia ja selkeämpiä kuin olin odottanut. 2,5 km:n matka vaihtelevassa maastossa oli todellakin vaivan arvoinen. Eikä se oikeasti niin kovin paha ollut, en ehkä kuitenkaan suosittelisi kellekään polvi- tai sydänvikaiselle ainakaan noin rivakkaan tahtiin kuljettuna. Ehdimme autolle takaisin juuri kun auringon viimeiset säteet katosivat ja jäljellä oli enää rallin yötäival tuntemattomilla hiekkateillä Puumalaan ja siitä vähän suorempaa tietä kotia.

Tällaisia perjantaita voisi harrastaa useamminkin!

Ralli-Elli ja Kartanonrouva-Kartturi kuittaavat.


Auringonpaisteella on kyllä ihmeellinen vaikutus. Heti saa itestään enemmän irti, on paremmalla tuulella ja jaksaa vaikka mitä. Varsinkin, kun koulussa väheni tunnit alle puoleen entisestä just aurinkoisten päivien aikaan. Vaikka ilmojen herrat tarjoaakin taas tuota ankeaa harmautta, tässä vähän väriläiskiä päivään:

taskuKesäkassi. Alunperin tarkotuksena oli tehdä kassi koulua varten. Semmoinen, mihin mahtuu nuottikansio ja luentolehtiö kunnolla ja jonka kanssa olis helppo käydä syömässä (=niin pitkät kahvat, että saa hyvin olalle). Lopputulos ei  ihan ole se mitä piti, mutta eipä se tätä käyttäjää haittaa. Nyt mahtuu mukaan myös rantapyyhe ja eväät ja kirja ja biksut ja villapaita jne. Tein kassin vanhasta verhosta ja lakanasta. En piirtänyt mitään erillisiä kaavoja ja mittailinkin vaan suurin piirtein sinnepäin. Vuori saattaa olla vähän päällikangasta isompi ja taskun vetoketjun luona ompelukset menee vähän mihin sattuu, mut ne on vaan pikkuvikoja. Parasta työssä oli tekemisen ilo!

kassi
malliDonitsit. Ei ne syötävät, vaan hiusjutut. Näistä innostuin jo viime kesänä, mutta vasta nyt sain ommeltua. Olin päättänyt osan kankaistakin jo kuukausia sitten, joten voitte vaan kuvitella kuin innoissani mie oon näistä! Vetää visuaalisessa herkullisuudessaan vertoja Arnoldsin syötäville donitseille. Otin mallia meijän hoitotätin Salmen miulle tekemästä donitsista, kun olin ala-asteella, mutta muuttelin vähän mittoja sen mukaan kuin paljon kangasta oli tarjolla.

 

valmiitLopuksi mainittakoon, että kaikki tämä saatiin aikaisiksi nollabudjetilla. Mitään ei tarvinnut ostaa näitä ompeluksia varten, joten tekeminen sujui sutjakasti, kunhan vaan vähän penkoi kangasvarastoja.
Ompeluinspis ei vieläkään ole helpottanu, mutta tämä harmaa sää on aiheuttanu sen, että olen vaihteeks ruvennut neulomaan villasukkia ja jättänyt ompeluideat hautumaan.

 

Iloista pääsiäistä kaikille!