Mitä kovempi flunssa, sitä kovempi inspis. En tiedä miksi askartelu- ja kässäinnostus iskee aina silloin kuin nuhakin, mutta niin kävi myös tänä pääsiäisenä. Ideoita tulvi mieleen liukuhihnavauhtia, harmi vaan, kun niitä ei pysty toteuttamaan läheskään yhtä reippaassa tahdissa!
Pitkän perjentain projektina oli antaa styroxmunille mosaiikkikuorrutus – ehitisihän niistä sitten nauttimaan vielä muutaman pääsiäispäivän ajan. Palojen liimailu osoittautui kuitenkin oletettua hitaammaksi, sillä liima kuivui yllättävän pitkään styroxin pinnalle enkä malttanut tehdä vain yhtä hommaa kerrallaan vaan välillä virkkaus ja ompelu menivät munien edelle. Mosaiikkikuviotkaan eivät olleet aivan selvillä, joten perjantain pikku urakka venyi koko pääsiäisen mittaiseksi.
Epäilin vähän palojen riittävyyttä, mutta ei hätää, ainahan voi laskea edes suurin piirtein munien pinta-alan!
Vastaus: suunnilleen 15cm²/muna.
Lauantaiaamuna tajusin laskeneeni vain ympyröiden pinta-aloja enkä suinkaan pallojen. Tuli vähän tyhmä olo, mutta tätä kai tapahtuu myös muille insinööreille…
Hankalinta styroxmunien koristelussa oli hahmottaa kuinka paljon paloja millekin alueelle meni. Niin liima kuin osa paloistakin olivat läpinäkyviä, minkä vuoksi styroxiin ei oikein voinut tehdä merkintöjä, joiden mukaan paloja olisi ollut helpompi asetella kohdalleen. Kun sekä suunnitellut että muutamat ekstrapalat oli käytetty, lopputulos oli molempien munien osalta aika aukkoinen ja suunnitellut kuviot… no, niitä ei oikein erottunut pikku pätkiä enempää. Koska munat olivat mielestäni jo aika menetetyt, päädyin paikkailemaan suurimpia aukkoja pienillä lasi(?)paloilla, joiden sijoittelussa sitten hävisi se viimeinenkin logiikka.
Loppusilaus saumausaineella ei myöskään ihan pelastanut tilannetta, sillä joku punaisen munan liimailuissa oli mennyt pieleen ja pari mosaiikkipalaa alkoi irtoilemaan, kun puhdistin ylimääräisiä saumausaineita pois. Saumauksissa hankaluudeksi osoittautui myös munien muoto:
– Mihin sellaisen esineen saa kuivumaan, joka ei pysy pystyssä ja on kauttaaltaan saumausaineessa?
– Kahvikuppiin tai minikokoiseen kukkaruukkuun.
No, oppia ikä kaikki. Ehkä muutaman(kymmenen) pääsiäisen jälkeen yllän jo Fabergén oppipoikien tasolle. Onneksi Paras Äiti Maailmassa on kannustava myös tyttärensä ei-niin-onnistuneiden askartelujen suhteen: ”Miusta ne on ihan hyviä (Vakiokommentti melko moneen tekeleeseeni). Tossa punasessa kiertää ainakii toi yks viiva koko munan ympäri, mutta sinisessä on kyllä kivemmat värit.”
Juttuhan on nyt niin, että miuta hieman alkaa jo kyllästyttämään tämä ainainen sade ja pimeys ja se, ettei saa mitään kivaa aikaisiksi. En tiedä, ovatko Harry Potterin ankeuttajat liihotelleet Suomeen asti, mutta siltä vähän alkaa vaikuttaa…
Blogiin on kuitenkin aina kiva kirjoittaa, joten ei tämä päivä nyt ihan niin kauhea ole. Ehkä jollakin toisella on myös edellä mainittuja hankaluuksia, joten ajattelin laittaa hyvän kiertämään ja antaa vinkin, mitä esimerkiksi on kiva tehdä pimeydestä ja yleisestä marraskuun ankeudesta huolimatta.
Nimittäin mosaiikkipöytä. Tekemistä siinä riittää ainakin pitkän viikonlopun verran.
(Lopussa on pikaohjeet, jossei huvita lukea koko tekstiä.)
Itse tein kyseistä pöytää yli vuoden, jos aloitetaan laskemaan siitä äitienpäivästä eteenpäin, jolloin annoin sen lahjaksi Parhaalle Äidilleni. Silloin ei ollut vasta valmiina kuin lupaus pöydän tekemisestä. Materiaalit ja itse pöytäkin odottelivat vielä hankintaansa.
Lahjan saaja sai valita (ja ostaa) niin haluamansa pöydän kuin siihen tulevat kivetkin. Päädyimme IKEAN pieneen pyöreään pöytääm, jossa oli lasinen ylätaso. Taustakivet hankittiin K-Raudan kylpyhuone/laattaosaston perimmäisestä nurkasta, jossa myytiin rikkimenneitä laattoja yksittäiskappaleina (muuten niitä laattoja pitää kuulemma ostaa neliöittäin). Koristekivet sen sijaan löytyivät Tampereen viimevuotisilta käsityömessuilta.
Käsityömessujen jälkeen vietimme taukoa teknisen asiantuntijani (=Paras Iskä) kanssa aina kesään saakka, kun mietimme miten pöydän pintaa saisi alennettua, että lopullinen pöydän taso olisi yhtä korkealla pöydän metallireunojen kanssa. Samoin koitimme miettiä, millainen pohjamateriaali olisi paras. Heinäkuussa alkoi itseäni ärsyttämään, ettei pöytäprojekti edennyt mihinkään ja päätin ruveta hommiin. Lopulta päädyimme valitsemaan pohjamateriaaliksi *tittidiiiiii* lasin. Siis sen pöydän oman lasitason.
Aloitin työn suunnittelemalla kuvioiden koot ja paikat. Kivien sommittelu lasille sekä kuvion muodostaminen helpottui, kun piirsin kuviot ensin paperille, jonka sitten teippasin lasin alapuolelle. Sen jälkeen painoin kontaktimuovin kivien päälle ja nostin koko kuvion kerralla pois lasin päältä. Kiitos Iskälle ideasta! Käänsin kivet kontaktimuovi ylöspäin ja piirsin voipaperille kuvioiden ääriviivat. Teippasin sitten nekin kuviopiirrokset tason alapinnalle, jotta kuvio ja tausta sopisivat toisiinsa mahdollisimman hyvin.
Itse työn muuraamisen aloitin taustakivistä. Ilmeisesti ne oli tarkoitettu käytettäviksi kokonaisina laattoina, sillä yksittäisten kivien irrottamine ja liottaminen oli aika tukalaa. Taustakankaassa oli jotakin piikikästä, joka sai käsien ihon punoittamaan ja kutisemaan. Taustan tekeminen oli helppoa, sillä kiviä oli niin paljon, että aina pystyi valitsemaan sopivan. Oli vain oltava tarkkana kuin porkkana, ettei yksikään kivi mennyt liian lähelle reunaa. Muuten ei lasi mahtuisi enää paikoilleen tai koko pohja räsähtäisi rikki liian kovasta jännityksestä tason ja kehyksen välillä.
Seuraavaksi oli vuorossa tähtien kiinnittäminen.
Olimme suunnitelleet homman näin:
- Pohjan korottaminen laastilla (siniset mosaiikkipalat ovat ohuempia kuin taustan harmaat).
- Koko kuvion ”tiputtaminen” paikoilleen yhdellä kertaa kontaktimuovin avulla.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuin siinä telkkariohjelmassa, sillä olin piirtänyt tähtikuviot vahingossa niiden oikealta puolelta huomioimatta ollenkaan sitä, että ne kapenivat pintaa kohti… Onneksi kuviot kuitenkin saatiin paikoilleen irrottamalla ne yksi kerrallaan kontaktimuovista ja latomalla ne peilikuvana. Aivotyön lisäksi oli pidettävä huolta siitä, ettei laasti päässyt tursuamaan palojen välistä, sillä tähtien kohdalle saumauslaastia tulisi ohuempi kerros kuin muualle.
Ongelmista selvittyäni pääsin kuitenkin vihdoin saumaamaan. Tein saumausaineesta melko löysää, että se valuisi hyvin kaikkiin pikkurakosiin ja pitäisi palat hyvin paikoillaan. Tason reunan kanssa oli melkoisia ongelmia saada se siistiksi ennen kuin keksittiin laittaa se korokkeelle, eli pesuvadin päälle. Lopuksi ylimääräinen saumausaine pestiin sienen avulla pois ja kun se oli kuivunut, palat kiillotettiin rätillä puhtaaksi.
Vähän mietittiin, pitäisikö tason päälle laittaa vielä lakkakerros, mutta ainakin toistaiseksi pöytä on pysynyt ihan siistissä kunnossa ilmankin sitä.
Loppuyhteenvetona mosaiikkitöistä muistettakoon:
- Valitse kivet ja muut materiaalit käyttötarkoituksen mukaan.
- Suunnittele kuvio huolella ja tarkista, että palat varmasti riittävät. Mikään ei ole turheuttavampaa kuin tehdä työ melkein valmiiksi ja sitten lähteä saalistamaan lisää sopivia paloja, joita löytyy tai sitten ei…
- Kuvioiden piirtäminen auttaa työn tekemistä suunnattomasti.
- Laasti saa yleensä olla aika tönkköä. Laita laastia reilusti, muttei kuitenkaan liikaa, ettei se tursu palojen välistä. Anna sen kuivua kunnolla ennen saumasaineen laittamista. Sama koskee korotuspohjien tekemistä.
- Saumausaine voi sen sijaan yleensä olla aika löysää, ei nyt mitään velliä kuitenkaan.
Vaikka minulta alkaa aina kärsivällisyys loppumaan saumausta tehdessä, on hyvä tehdä se mahdollisimman huolella, koska se vaikuttaa koko työn ulkonäköön. - ”Kiillota” työ huolella. Valitse esim. puuvillarätti, josta ei tule naarmuja kiviin. Viimeistelyä voi tehdä useaankin otteeseen. Pieni kerros saumausainetta lähtee kiven pinnasta hankaamalla. Voi myös kokeilla vähän kostean rätin käyttämistä.
Elli
Maikki
Paras sisko maailmassa 