Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: maikin meikit

Tätä luukkua mie oon oottanut!
Saanen esitellä: Helppoja meikkilookkeja pikkujouluihin!

1. Toispuolinen joulukuusi

kuusimeikki

Halusin ihan hirveän kovasti tehdä joulukuusisilmän, mutta en ollut ihan varma että toimisiko se käytännössä. Lopputuloksesta voi varmasti olla montaa mieltä, mutta miusta tää on ihan jees. Aika glamrock-henkinen ettenkö sanoisi!

kuusikollassi

Joulupuun rakennusta alussa ja puolivälissä. Oikean puoleisen kuvan jälkeen lisäsin vielä kahta luomiväriä ja hilerajauksen, väritin kuusen jalan ja liimasin latvaan tähden. Ja tietty siistin jälkiä, koska puutöissä aina tulee sotkua.

Miun muistiinpanoissa tätä joulukalenterin luukkua varten luki suunilleen ”joulukuusi, joulupallo, joku tylsä smoky eye”. Yhdistin joulukuusisilmän sitten tähän tylsään savusilmään.

savusilma%cc%88

Erikoissilmien kaveriksi piti saada erikoishuulet, joten kuorrutin huulipunan glitterillä.

vinkki5

VINKKI! Näin saat glitterimeikin putsattua parhaiten. Irrota ensin hileet ihan tavallisella teipillä ja sitten vasta muu meikki. Säästyt koko naaman levyiseltä hileaknelta.

2. Lumisade
Tää lookki on helppo ja nopea. Sopii erityisen hyvin kaikille luonnostaan kopiopaperin värisille henkilöille.

lumi2

lumi1

Jos haluat tehdä enemmän tähän jouluun sopivan meikin, voit piirrellä naamaasi valkoisten lumihiutaleiden sijaan harmaita räntäklönttejä.

3.Joulupallot
Tämän meikin suunnittelin ihan itseäni ajatellen.
Miulla on luonnostaan turvonneen näköiset pullasilmät, joita on mahdoton piilottaa meikillä. Mutta eihän mitään ominaisuuksia kannatakaan piilotella, vaan nimenomaan vaan korostaa. Joten tein palloista vielä isommat ja ripustin ne oksiin kiinni!

joulupallo1

joulupallo2

Eipä sitten muuta kun sudit viuhumaan!

Mainokset

Hei armahin blogini!
Meinasit jo jäädä täysin unohduksiin, sillä liityin pari viikkoa sitten feisbuukiin ja uutuuden huumassa hylkäsin sinut.

Palataanpa aikaan ennen facebookia. Tein tässä eräs viikko pienen aikamatkan ala-asteelle.
Kaikki lähti siitä, kun jo ennen joulua päähäni jumittui soimaan Madonnan Like A Prayer. Sama biisi löytyi kokoelmakasetilta, joka saatiin Parhaan Siskon kanssa serkulta eräänä kesänä ollessamme aika pieniä. Tuota kasettia tuli silloin kuunneltua kovasti ihan jo siitäkin syystä, että meidän taloudesta ei kovin montaa muuta c-kasettia löytynyt. Ja olihan se myös tosi hyvä kokoelma!

Sitten tuli tammikuu ja Kaino-klubi Doriksessa. Välillä käytiin tanssimassa ja välillä istuttiin odottamassa tanssittavia biisejä. Istuskelutauon aikana pyörähti soimaan joku etäisesti tuttu biisi, mutta alun tilutus ei heti soittanut kelloja. Vaan sehän olikin Borderline, löytyy samalta kokoelmalta! Pidin tätä lopullisena merkkinä ja päädyin tekemään unelmista totta, eli ostamaan Immaculate Collectionin. Tällä kertaa cd-versiona.

immaculatecollection

Ai että muuten harmitti, kun kansilehtivihkoa selaillessa tuli keskiaukeamalla vastaan kuva, jossa M poseeraa päällään täysin samanlainen body, jollaista olin edellisenä päivänä hypistellyt Vapriikki-Vintagessa!

madonnaimmaculatecollection

Miksi, oi miksi jätin tämän rekkiin roikkumaan?!

Samoihin aikoihin Madonna-fiilistelyjen kanssa osui toinenkin 90-luvusta muistuttava juttu: päädyin ostamaan tekokynnet 😀
Syynä tähän oli molempien peukalonkynsien mystinen hajoileminen ja piti keksiä jotain, millä suojata vielä jäljelle jääneet kynnentyngät. Edellinen ja toistaiseksi ainut kokemukseni tekokynsiin liittyen on vuodelta noin 1998, jolloin ostettiin erään tutun tytön kanssa ruotsinlaivan tax freestä muovikynsipaketit. Olin innostuksesta pähkinöinä ja liimasin jo hytissä kaksi kynttä. Samalla pikaliimasin myös peukalon ja etusormen ensin liimapulloon kiinni, ja sen jälkeen pihtiotteella kiinni toisiinsa. Joten siihen se hupi sitten loppuikin.

kynsiloota

Kynsiä kuvatessa kiitin onneani siitä, että en alkanut pitämään kosmetiikka/kynsilakka-blogia. Omasta kädestä on ihan mahdotonta saada kunnollista kuvaa ilman jalustaa.
Tässä ois tavallaan ennen ja jälkeen:

polaroidpeuk polaroid


Hiphei ja hienoa tätä vuotta kaikille!
Tänään herätessä päässäni soi tämä laulu ja tiesin sen tarkoittavan vain yhtä asiaa. Tänään on PAKKO palata blogin pariin muutenkin kuin ajatuksen tasolla. Jo oli aikakin.

Miun syksy ja alkutalvi menivät yhessä vilauksessa. Viuh — ja se on ohi. Keskityin lähinnä töiden tekemiseen jopa siinä määrin, että tulevana keväänä olen mieluummin rahaton, kuin jatkuvasti tekemässä rahaa. Aika näyttää mihin suuntaan tästä lähdetään, mutta stressiä kieltäydyn ottamasta! Asioiden luonteesen kuuluu järjestyminen ja jos niin ei tapahdu, on tilanteella selvästi jotakin opetettavaa.

Joulun vietin tuttuun tapaan Joutsenossa perheen parissa. Taisi olla tämä joululoma (vähän reilu viikko) pisin siellä viettämäni aika sen jälken, kuin nelisen vuotta sitten Tampereelle muutin. Loma tuli tarpeeseen ja Joutsenossa oli hyvä olla. Syömisestä aiheutuvan vyötärönympäryksen kasvun lisäksi lomalla oli havaittavissa ehkä pientä henkistäkin kasvamista, sillä koko viikko sujui sulassa sovussa ilman pienintäkään riitaa tai edes toispuoleista suutahtamista.
Olemme pohtinee ystäväni kanssa tätä asiaa melko usein. Että mikä ihme siinä on, kun omassa kodissaan ja elämässään on toisinaan olevinaan niin kypsä aikuinen, mutta vanhempien kanssa sisältä kuoriutuu piilossa majaillut ärhäkkä esiteini, joka saa riidan aikaan pienimmästäkin asiasta, eikä oman suun sanomisiin tunnu olevan mitään kontrollia. Onneksi tältä tosiaan säästyttiin eli rauha maas ja ihmisillä hyvä tahto.

Sen sijaan kroppani ei selvinnyt joulusta yhtä rauhaisana…
Maikki esittää: Ihon imperiumin vastaisku.
(Varoitus! Seuraavat kuvat saattavat järkyttää/ällöttää herkimpiä lukijoitamme.)

ihokuvat

Mielestäni en edes syönyt NIIN paljon herkkuja tänä jouluna (ainakaan moneen muuhun verrattuna… *köhELLIköh*). Mutta nähtävästi ihan riittävästi. Naaman lisäksi sokeri puski epäpuhtauksien muodossa ulos myös selkäpuolelta ja rintakehästä. Päänahasta puhumattakaan. Auts. Syytän äitiä, sillä sen aikaansaannos on leivoksista petollisin: Mustikkapulla. Pehmeää pullaa, jossa on keskellä mustikkakasa. Mustikat rauhoittavat mahaa juuri sopivasti niin, että pullaa voi syödä kolme kiloa yhden illan aikana eikä tunnu missään.
Ihon pelastukseksi osoittautui hyväksi havaittu ja testattu Ihana Talvinaamio, jonka ohje on poimittu Mari Kiistalan kirjasta Ruusuvettä ja koivunlehtiä. Tutustuin kirjaan muistaakseni viime syksynä, kun innostuin enemmän itsetehdystä kosmetiikasta. Alkuun lainailin kirjastosta, kunnes satuin törmäämään siihen kirpparilla ja sain parilla eurolla omakseni. Tässä on ohje kokonaisuudessaan sellaisena, kuin se kirjassa esitetään:

Talvinaamio
pehmentää ja puhdistaa ärtyneen, karhean ihon
Viaporin komentajarouvan talvisen ahavaihon hoide

2rkl rasvatonta maitoa
3rkl pellavansiemeniä

Kuumenna maitotilkkanen kiehuvaksi, lisää joukkoon rouhitut pellavansiemenet ja sekoita tahnaksi. Levitä tahna kasvoille ja kaulalle lämpimänä. Anna vaikuttaa 20 minuuttia, huuhtele kasvot lämpimällä vedellä.

Oman versioni naamiosta teen kauramaitoon, sillä en käytä eläinperäisiä tuotteita. En ruuassa enkä naamalla. Käytän myös pääsääntöisesti kokonaisia pellavansiemeniä, sillä meidän yltäkylläisestä huushollista puuttuu pienten siementen rouhimiseen sopivat työkalut. Suosittelen tekemään puolikkaan annoksen ellei naamasi ole vappupallon kokoluokkaa. Tätä tulee meinaan aika paljon ja ainakin miun versiota naamiosta on vaikeaa saada pysymään naamalla ellei sitten makaa liikkumatta selällään. Koko homman saa tehtyä pienessä mukissa ja maito on paljon järkevämpää kuumentaa mikrossa, kuin kattilassa. Kannattaa antaa litkun hiukan tekeytyä ja varsinkin jäähtyä aineiden yhdistämisen jälkeen. Lisäksi poispestessä kannattaa laittaa lavuaariin tulppa, mutta ei ihan kiinni vaan niin, että vesi kuitenkin valuu pois mutta hitaasti. Nimittäin silloin pellavansiemenet jäävät lavuaariin ja ne saa talouspaperilla siivottua biojätteeseen.

Lopuksi tärkein: KOKEILE!!! Naamioiden ja muun kosmetiikan tekeminen itse ei tosiaankaan ole vaikeaa eikä vie aikaa, ellet sitten sitä halua. Ei ylimääräistä jätettä, ei liian isoja pakkauskokoja, joita ei saa ikinä käytettyä loppuun, eikä viimeisiä käyttöpäiviä. Lisäksi oma järki sanoo aika hyvin, mitä siihen naaman kannattaa tunkea ja mitä ei. Itse tekemällä tietää tasan tarkkaan, mitä iholleen lykkää toisin kuin valmiita tököttejä ostaessa (ellei sitten satu olevaan valveutunut ja perillä kaikista kemianteollisuuden lyhenteistä tai tarkista netistä).
Jos aihe kiinnostaa, niin tuosta edellämainitusta kirjasta on hyvä aloittaa. Se on nimenomaan suomalaisille suunnattu, joten raaka-aineet ovat helposti saatavissa ruokakaupoista ja apteekeista. Miulla on tällä hetkellä kiikarissa hiljattain ilmestynyt Karen Gilbertin kirjoittama Luonnollista kauneutta, jossa on myös valmistusohjeita sekä ehkä vähän perusteellisemmin tietoa raaka-aineista.

Otan mielelläni vastaan aiheeseen liittyviä kommentteja, kokemuksia ja ohjeita! Kysymyksiäkin saa esittää, en tosin takaa osaavani kaikeen vastata mutta yritän ainakin 🙂