Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: kesä

”… oon siis torstaihi asti kartanonrouvana. Jos siul ei oo mitään, ni seura ei ois pahitteeks…”
Kuka nyt voisi kieltäytyä moisesta seuraneitikutsusta – varsinkin kun sen esittäjänä on hyvä ystävä ja paikka on tämänmoinen:

talo

?
Siispä tavarat pyörän tarakalle ja menoksi!

Perille päästyäni 13 kilometrin tuulispäänä polkemisen jälkeen (hiukset kyllä heiluivat vauhdin, ei varsinaisen tuulen voimasta) oli mahtavaa mennä ensimmäiseksi uimaan. Lämmintä ja kirkasta vettä, jee!!

Miun suosikki ❤ Vinksinvonksin olevan saunavanhus. Melkein ku muumien uimapömpeli.

Päivän action-suoritukset eivät kuitenkaan loppuneet pyöräilyyn ja uipiskeluun, vaan illan ukkosmyräkkä toi omat kommelluksensa.
Vinkki: Jos huoneessa, jossa ei ole vesihanaa kuuluu tasaista veden tip tap -ääntä, voi olla, että katto vuotaa.
Pesuvatien metsästyksen jälkeen suuntasimme ullakolle, jossa kartanonrouva urheasti konttasi pitkin risteileviä lankkuja vuotokohtaa etsiessään. Itse keskityin seuraneitinä rouvan kannustamiseen ja yleiseen ihmettelyyn. Onneksi sade lopulta loppui ja niin loppui veden tippuminenkin.

vedet

Seuraavana päivänä herättii linnunlauluun ja auringonpaisteeseen. Koska lämpömittari näytti kerrankin lenkkeilyn kannalta siedettäviä lukemia, vaan +25, oli puoliltapäivin aika lähteä aamujuoksulle. Paarmat ja itikat toipuivat kai edelleen edellisillan sateista, kun metsässä oli ihmeen hiljaista ja rauhallista.

Lenkkimaisemia.

Lenkkimaisemia.

Loppupäivän pystyikin kuluttamaan uimalla ja ottamalla aurinkoa ennen iltapäivän kasari- ja ysärilevyraatia kartanonrouvan vierailevien ystävättärien kanssa. Koko porukka tunnisti kappaleet, mutta kukaan ei osannut sanoja tai tiennyt esittäjiä – paitsi tietty Dj-Kaisa. Tässä tunnelmalinkki.

Illan kruunasi saunomisen ja uimisen jälkeen Ylpeys ja ennakkoluulo -maratonin 1. osa. Saattoi vaikuttaa, että allekirjoittanut nukahti kesken kolmannen jakson klo 02.00, ja kommentoi sarjan henkilöistä unipäissään mitä sattui, mutta oikeasti kyllä lepuutin vain silmiä.

Illan elokuvaeväät.

Illan elokuvaeväät.

Eipä kaatunut tarjotin tälläkään kertaa noissa portaissa. Ihmettelen.

Eipä kaatunut evästarjotin tällä(kään) kertaa noissa portaissa. Ihmettelen.

Marjastuskaverimme.

Marjastuskaverimme.

Kolmas  ja valitettavasti myös viimeinen seuraneitipäivä käynnistyi hitaasti, mutta varmasti. Oltiin kunnon emäntiä ja verotettiin muutaman litran verran yhtä mustaviinimarjapuskaa. Aurinko + tuuli = hyvä yhdistelmä. Ei liian kuuma eikä kummemmin ötököitäkään. Sen jälkeen oli jälleen uimisen vuoro. Ylläri!

Muuta mainitsemisen arvoista päivässä oli uuden kartanoherkun kehittäminen: paahtista tomaatilla ja kanalla. Joku voisi luulla, että meitä vähän laiskotti tuo ruoanlaitto, mutta…
Illalla jatkui Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton kera marttailun (villasukat menossa) ja ”Oh Mr. Bennet and my poor nerves!” -tokaisuiden.

Seuraneiti ja kartanonrouva.

Seuraneiti ja kartanonrouva.

Sen pituinen se.


Joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Sunnuntai mitä parhaimmassa seurassa

Sunnuntai mitä parhaimmassa seurassa

Varvas-Maikki

Varvas-Maikki

Kaikki, mitä matkaeväästä on jäljellä kilometrin kävelyn jälkeen.

Matkaevästä mökille


Eilen oli ihan parasta! Oli nimittäin ensimmäinen päivä Kesää.
Aamulla näytti vielä aika epätoivoiselta, kun oli niin pilvistä, mutta puolen päivän aikaan oli pakko lähteä kesken aamupalan parvekkeelle tarkistamaan, että paistaako se aurinko oikeasti, vai näenkö vain harhoja. Ja kyllähän se paistoi!

Yksi kesän parhaimpia asioita on minun mielestäni kaikki ne päivät, kun ei palella. Ja eilen ei kyllä paleltanut. Tarkeni hyvin pelkissä shortseissa ja t-paidassa – siis muuallakin kuin vain meidän nykivässä autossa, jossa tuuletin puhaltaa lämmintä ilmaa kesälläkin ihan vain varmuuden vuoksi, ettei vaan tule liian kylmää kyytiä…

Auringonpaisteen myötä myös suunnitelmat sisäpäivästä muuttuivat suunnitelmiin mökkipäivästä. Uikkarit ja vaihtovaatteet reppuun ja nenä kohti mökkiä! Kenties koko päivän merkittävin hetki sattui jo menomatkalla, kun pysähdyimme suosikkikioskilleni, Taipalsaaren kirkonkylän pikkukopille, ostamaan tämän kesän Ensimmäiset Irtojäätelöt. Jäätelöhiirille tiedoksi saatettakoon, että kesän uutuusmaku, mansikka-valkosuklaa, oli erittäin herkullista!

Jäätelötankkauksen jälkeen jaksoikin hyvin haravoida ja siirtää kompostia,  joka ei suinkaan ollut maatunut mullaksi, vaan muuttunut juurakoksi. Kun ei ollut talikkoa tai hankoa, jäi kompostiurakka aika alkutekijöihin rautalapion kanssa, mutta Mummoa lainaten: ”Näkkööp ainakii, et on alotettu.”

Kuten arvata saattaa, kuului kunnon mökkipäivä päättää grillailun ohella saunomiseen ja uimiseen. Talviturkki tuli siis heitettyä, ja ellei meidän vauvakylpymittari näytä aivan puutaheinää, vesi oli jo +17 asteista! Näitä päiviä lisää ja kohta tarkenee polskia jo pitempäänkin.
Lopulta ajelimme takaisin kotiin (nykivällä autolla) kuin kolme pientä ja tyytyväistä poosasta.

 

P.s. I Voisin silitellä omaa päätäni koko ajan, kun olin jo unohtanut, kuinka pehmeiksi hiukset tulevat, kun ne pesee järvivedellä.

P.s. II On jokseenkin ärsyttävää, kun sormessa on kärpäsen kokoinen mustetäplä. Sitä koittaa aina huitoa ja hätistellä, ennen kuin tajuaa, että se onkin vain se täplä eikä oikea kärpänen….