Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: sisustus

Joskus on niitä projekteja, jotka on kuin iisakin kirkkoa rakentaisi. Tää on yksi niistä.

ruutuja

Ostan kässäkirjoja suunnilleen kaksi kertaa vuodessa. Eli aina silloin, kun verotoimiston naiset järjestää ostosmatkan Helsinkiin ja matkalla pysähdytään Pukaron Paronissa.

janTämä iisakin kirkko alkoi siitä, kun ostin kirjan 200 virkattua ruutua (Jan Eaton, 2011). Hyvä kirja. Paljon ihania kuvia ja värejä, joista tykkään.
Jos totta puhutaan, niin on se ihan oikeasti hyvä kirja. Ohjeet on tarkkoja ja selkeitä ja kirjan lopussa on vielä kuvalliset ohjeet kaikista eri silmukkavariaatioista, joita ohjeissa esiintyy ja ideoita reunapitseiksi ja palojen yhdistämiseen.

Vähän myöhemmin samana syksynä päädyin Joutsenon ainoaan lankakauppaan ja ostin 5 vyyhtiä Pirtin Kehräämön kampalankoja: oliivia, luumua ja turkoosia. Niitä ohuempia. Koukuksi sattui löytymään mummon vanha 2 1/2. Päätin käyttää neljää eri kuviota (Tanskalainen neliö, Kuningatar Annen pitsi, Niitty ja Paju), mutta koska tämä virkkaaja ei oikein jaksa tehdä montaa samanlaista, päädyin tekemään neliöitä kolmella tai neljällä erilaisella väriyhdistelmällä mallista riippuen. Loppujen lopuksi työhön tuli 13 erilaista neliötä, kun kaikkien eri mallien värivariaatiot laskettiin yhteen.

Ja sitten vaan virkkaamaan!
Virkkasin kotona, luennoilla, junassa, kylässä, telkkarin ääressä jne. Ja samalla suunnittelin kaikki erilaisia ”kaavoja” yhdistää kuviot keskenään…

Virkkasin kaksi vuotta ja sitten kyllästyin tyystin. Pidin vuoden taukoa, kunnes viime syksynä innostuin tekemään työn loppuun. Alkutöikseni purin kaikki yhteenommellut tai -virkatut palat erilleen ja päätin tehdä työstä tekijänsä näköisen: Ei mitään selkeitä kaavoja, vaan 9×9 neliön paloja virkattuna yhteen, jotka sitten ommeltiin toisiinsa. Ainoa sääntö oli, ettei kahta samanlaista ja -väristä saa olla vierekkäin.

Reunapitsin aloittaminen syyhytti jo ennen kuin kaikki palatkaan olivat valmiita ja selailin ahkerasti erilaisia pitsimalleja. En kuitenkaan tiennyt ollenkaan, montako silmukkaa työssäni oli milläkin sivulla ja kuinka pitkälle langat riittäisivät. Lopulta keksin reunakoristeeksi oman mallin: muutama kerros takareunasta virkattuja kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen niin monta kerros v-virkkausta kuin lankoja riittää. En oikein tiennyt, miten v-virkkaus oikeaoppisesti tehdään. Kai siihenkin on monta tapaa. Tässä miun versio:

V-virkkaus a la Elli

V-virkkaus a la Elli. Tuo alin kerros pitäisi kai oikeasti olla X:iä, kun ne on kiinteitä silmukoita.

Viimeistelykerroksen virkkasin kiinteitä silmukoita ja tein kulmiin, lyhyiden sivujen keskelle ja pitkille sivuille keskikohdan molemminpuolin pylväs-/viuhkakoristeet. Nekin on omasta päästä, mutta tässä piirrettynä paperille, etten unohtanut mallia kesken kierroksen.

sivuille

kulmien

Aika monta vyyhtiä (ehkä yhteensä 9 tai 10), silmukkaa ja tuntia myöhemmin:

Valmis!

Valmis!

Kyllä nyt kelpaa köllötellä, vaikka 100% villa onkin vähän turhan lämmin materiaali näillä keleillä. Onneksi on lämmikettä sitten syksylle ja talvelle 🙂

Valmiin peiton strategiset mitat: 124cm x 156 cm = 9 pikku neliötä x 12 pikku neliötä + reunapitsit.

p.s. Torkkupeiton vaaleanpunainen on joku Novitan Nallen jämälanka v. 2003 tehdystä villapaidasta eikä siis Pirtinkehräämön lankoja.

Mainokset

Sisustus- ja virkkausinnostuskombinaatio jatkuu edelleen!
Oon pohtinu viimeset kaks kuukautta, että mihin ois hyvä ripustaa miun rautatieläiskello, jossa on kellotaulu molemmilla puolilla. Pohdintojen lopputulos: ei mihinkään. Missään tässä asunnossa ei oo semmosta kohtaa, missä molemmista kellotauluista ois hyötyä ja ne näkyis kunnolla. Aloin siis kallistua tavallisen yksipuoleisen seinäkellon suuntaan.

Ettei vaan iskis tekemisen pula, päätin tehhä kellon itse. …Luulin keksineeni jotain uutta, kun virkkaan pöytäliinan ja tärkkään sen littanaksi. Kävi ilmi, että oon vaan pari vuotta muoti-ilmiöistä jälessä….

Vaikkei tää juttu nyt ollukkaan iha viimesintä muotia, ni rupesin kuitekin tuumasta toimeen.
Löysin ohjeen liinaan Pinterestin kautta, mutta muokkasin sitä lopussa vähän, että sain kellotauluun lisään ryhdikkyyttä. Toki tässä voisi käyttää valmistakin liinaa, mutta ei tuossa virkkaamisessa kauaa nokka tuhissut! Lankana miulla oli Schachenmayrin Catania Fine, semmonen turkoosin sävynen ja koukku kokoa 2 mm.

20150912_134206

20150917_194151Innoissani kävin ostamassa kellokoneiston  jo ennen liinan valmistumista. Kattelin ekana paikalliseen askartelukauppaan verrattuna yli puolet halvempia kellokoneistoja Matin Kullan sivuilta, (sekin ennen paikallinen yritys) mutten ymmärtäny niistä tuon taivaallista, kun en tiennyt, mitä milläkin mitoilla tarkoitettiin…
Päädyin siis sinne askartelukauppaan, jossa myyjä ei vaikuttanut kauheen innostuneelta miun projektista.  (Se voi myös johtua, että menin sinne intoa ja sen myötä myös puheripulia puhkuen.) Tulipahan nyt jonkunlainen koneisto hankittua!

Tällä määrällä pääsi vasta alkuun...

Tällä määrällä pääsi vasta alkuun!

Liinan valmistuttua koitti projektin hermoja koettelevin vaihe. Nimittäin Tärkkäys ja sen kuivuminen.Sain kässäkaupasta vinkkiä, että kellotaulu kannattaa tärkätä erikeeperillä, mutta mitat selvitin itte. Laitoin liimaa noin 2/3 ja loput vettä. Tärkki tosin loppui kesken aika alkumetreillä ja sitten vaan pursotin liimaa ja lisäsin vettä muovipussiin ja hieroin ja pyörittelin liinaa siinä parhaani mukaan.

Koitin ekana levittää tärkkiliuosta maalauspensselillä, mutta huomattavasti vaivattomammin toimi liinan laittaminen muovipussiin ja sen rutistelu siellä. Sitten vaan työ kelmutetun leikkuualustan päälle kuivumaan asettelun jälkeen. Koska tuo oli eka tärkkäyskokeilu liimalla, en tiiä kauanko nuo työt yleensä kuivuu, mutta miun kellotaulu kuivu 2 päivää… Se oli kuulkaa pitkä aika oottaa siinä kohtaa!

20150914_213251

Yksi päivä mennyt ja reunat vasta kuivat

Yksi päivä mennyt ja reunat vasta kuivat…

Työn kuivuttua pääsin kokoamaan kelloa, jes!!
20150917_200117En oikein hahmottanut mikä osa tuli mihinkin väliin, joten tässä myös teille hyvät  Sinellin ohjeet.
Sitten kävikin ilmi, että olin mitannut liinan keskustan koon väärin… Askartelukaupan myyjä oli puhunu miulle vaan tapin paksuudesta, että liinan pitää mahtua siihen, mutta oikeesti liinan keskustan pitikin kultasen kiinnitysosan läpi (ohjeessa osa C). Joopa…
Venytin ekana keskustaa värikynällä ja sitte sillä kiinnitysosalla. Lopulta taivuttelin keskustan paikoilleen ruuvimeisselillä. Onneks Paras Iskä Maailmassa on opettanu jotain kirvesmiesjuttuja lapsilleenkin 😉
Muut osat olikin helppo saaha sen jälkeen paikoilleen ja kello seinälle. Lopuksi vielä patteri paikoilleen ja jo alko sekuntiviisari raksuttamaan.

20151004_121115


Nyt kun kattelen tuota kelloa vähän pitemmästä matkasta, niin ehkä vähemmän koukeroiset viisarit ois ollu parempi vaihtoehto, kun nyt ne erottuu aika huonosti. Mietin myös vielä, että pitäiskö tuohon laittaa jotkut numerot. Mutta ehkä tuo on semmon suuunnilleenkello, koska sen omistajakin käy toisinaan ihan omalla aikavyöhykkeellä.


Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin…Mutta entä jos edes se kuvastin ei hivele katsojan silmää?

Henkilökohtaisesti en oikein tykkää paloista kootuista peileistä. Varsinkaan, jos ne on koottu sillei, ettei niistä oo ihan kauheesti hyötyä. Esim. että kun peilailee, niin jalkoja ei näy ollenkaan, mutta kuitenkin sivuilla on puol metriä tyhjää tilaa. Koska vuokra-asunnoissa ei aina voi sisutuksesta määrätä, on vaa opittava kestämään myös palapeilejä. Mutta niitä voi kyllä yrittää saaha mukavamman näkösiksi erinäisin keinoin!

Miulla on tällä hetkellä virkkausinnostusmenossa, joten peili sai siitä myös osansa. Tosin on tunnustettava, etten nyt virkannut itse, vaan hyödynsin jonkun toisen tekemisiä.

Sakset ja pitsiliina. Aina hyvä yhdistelmä.

Sakset ja pitsiliina. Aina hyvä yhdistelmä.

20150912_165612

…10 minuuttia myöhemmin.

Koitin leikata kuviot irti toisistaan mahdollisimman tarkasti, ettei virkkaukset lähtisi purkaantumaan kovin paljon ja voisin hyödyntää kaikki kuviot.

Nää on ihania!

Nää on ihania!

Lopuksi vielä silitin irtokukkaset ennen kiinnittämistä, ettei ne käpristelleet miten sattuu. En tiedä olisiko liinan voinut silittää aluksi kokonaisena, mutta ehkä se sitten olisi rypistynyt uudelleen leikkausvaiheessa? No, ei tuossa nyt kovin iso homma ollut.

Note to self: kasaa ensin silityslauta ja iske vasta sitten rauta seinään. Selviää huonekasvitkin vähemmillä vaurioilla.

Note to self: kasaa ensin silityslauta ja iske vasta sitten rauta seinään. Selviää huonekasvitkin vähemmillä vaurioilla.

Sitten vaan kaksipuoleista teippiä kukkien nurjalle puolelle ja asettelemaan niitä paikoilleen.
Lappeenrannan kirpputorien pitsiliinavalikoimat eivät olleet ihan niin kattavat kuin olin aatellut (varsinkin kun 2 kirppiksistä, joissa ajattelin käydä, oli lopettanut), joten alareuna jäi vielä koristeita vaille, samoin puolet toisesta sivusta. Projekti siis jatkunee joskus!

Valmis!

Tällä erää valmis!