Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: sisustus

Mummon sanonnat muistiin.

Kun yhdistetään Ellin työharjoittelu ihanassa lankakaupassa ja meille on viime vuosina siunaantuneet milloinkin kenenkin isotädin ja muun sukulaisen lakanat, pyyhkeet ynnä muut vanhat tekstiilit lopputuloksena saattaa syntyä vaikka huoneentauluja. Ei niitä ihan perinteisimpiä, vaan semmoisia, joissa on sopivasti uutta ja vanhaa, kirjontaa ja virkkausta pientä kehysten tuunaustakaan unohtamatta.

Sitten asiaan: Miun mielestä, jos esimerkiksi pyyhkeessä on jo valmiiksi jonkun nimikirjaimet, kannattaa tekstiksi valita jotain nimikoijan sanomaa. Siispä päädyttiin Maikin kanssa muistelemaan, mitä kaikkea meijän ihana mummo (AM) tapasi sanoa.

Lopulta päädyttiin miettimään myös omia sanomisiamme, joista ehdoton suosikkimme pääsi myös Siskotauluihin. Parhaan Äitin kulahtanut puuvillapyyhe sai näin uuden elämän muunakin kuin lumppuna.

Kuvat puhukoon puolestaan:

Testailin ensin ruutupaperille minkä kokoinen käsiala olisi hyvä. Kannattaa käyttää poishaihtuvaa taikatussia kuvion piirtämisessä.
Tekstin kirjominen ketjupistoilla oli aika hidasta puuhaa, tikkipistoilla kirjaimet tulivat paljon nopeammin. Tein laakapistojen alle reunoille etupistoja (iso S-kirjain), että reunasta tuli napakampi.

Vanhojen pyyhekeitten huonona puolena on niiden hauraus… Ohuella tukikankaalla selvittiin ongelmasta.

Ellin kankaanpingotusnäytteet.

Näin meillä on alkanut Maikin kanssa suurin osa puheluista viimeiset 10 vuotta ❤

Kirjontailoa sata kiloa!
terkuin Elli

P.S. Jos kirjontainspis iskee, muttet keksi kivaa tekstiä tai kuviota, niin keräsin meijän Pinterestiin aiheeseen liittyvän taulun. Koska allekirjoittanut jäi jonkinmoiseen kirjontakoukkuun, taulu päivittyy edelleen 🙂

P.S.2. Kuvia erilaisista kirjontapistoista löytyy esim Tästä ja Tuosta.

P.S.3.

Hepan harja on kieputeltu kiinni sekä pykäpistoihin että työn taakse. Ensin harja on tehty pitkistä lenkeistä, jotka on lopuksi leikattu alareunasta auki.

Mainokset

Viime viikkoinen kuume näyttää laantuneen sisustuskuumeeksi. Hyvä niin, paitsi että tuntuu kuin aivot höyryäisi koko ajan ja mitään ei ehdi tekemään, kun uusia ideoita tulee koko ajan lisää!
Olotilaa ei suinkaan helpottanut Selina Laken Kotoisa tyyli, joka tarttui mukaan pari viikkoa sitten Kirjatorilta:

Jos olet hulluna väreihin, kaikki käsintehty kolahtaa ja mieluummin maalaat kierrätyskeskuksesta löytyneen tuolin kuin ostat uuden, ihastut kotoisaan tyyliin.

Totta joka sana. Saatan myös olla katsonut muutaman jakson Grand Desingssia tuossa tautia potiessani…

Ihanaa kuitenkin, kun jonkun projektin saa loppuun ja vielä melko nopeasti – kokonaisuudessaan noin kolmessa illassa. Ja nyt puhun uudesta sisustuselementistäni 🙂 Idea syntyi, kun kävin viime kuussa Kenkäverossa ystäväni kanssa ja ihatuin siellä risuilla ja tilpehööreillä koristeltuihin kristallikruunuihin. Kypsyttelin ideaa työkaverini kanssa, joka keksi viinimarjapuskien oksien olevan sopivasti käppyräisiä tarkoitukseen. Koska huusholliini ei vielä ole kristallikruunua eksynyt, päädyin tekemään oksista vaakatasoisen kranssin, johon voi muutta koristelua aina vuodenajan ja fiiliksen mukaan. Laitoin kranssiin myös paristoilla toimivat valot, kun haluaisin olkkariini myös epäsuoran valaistusvaihtoehdon, että välillä voisi olla vähän hämärhyssyäkin.
Antaa kuvien puhua puolestaan:

1. ilta. Kävin verottamassa Maailman Parhaan Äitin marjapuskia ja sidoin oksat toisiinsa rautalangalla.

2. ilta ja kerros kalkkimaalia oksien päällä.

3. iltana Paras Iskä Maailmassa keksi, että oksat saa maalattua paremmin spreijaamalla -> lantrasimme kalkkimaalia vedellä ja sutsuttelimme menemään. Sekoitussuhteita pitää kuulemma vielä hioa…

4. ilta ja sain kranssin paikoilleen yhden koukun vääntymisen (ei kannata vetää kaikin voimin hökötystä alaspäin siimojen kireyksien tasaamiseksi, vaan tehdä mieluummin uudet solmut) ja tuolilta kaatumisen jälkeen.
Let it Light up my Living room!


Joskus on niitä projekteja, jotka on kuin iisakin kirkkoa rakentaisi. Tää on yksi niistä.

ruutuja

Ostan kässäkirjoja suunnilleen kaksi kertaa vuodessa. Eli aina silloin, kun verotoimiston naiset järjestää ostosmatkan Helsinkiin ja matkalla pysähdytään Pukaron Paronissa.

janTämä iisakin kirkko alkoi siitä, kun ostin kirjan 200 virkattua ruutua (Jan Eaton, 2011). Hyvä kirja. Paljon ihania kuvia ja värejä, joista tykkään.
Jos totta puhutaan, niin on se ihan oikeasti hyvä kirja. Ohjeet on tarkkoja ja selkeitä ja kirjan lopussa on vielä kuvalliset ohjeet kaikista eri silmukkavariaatioista, joita ohjeissa esiintyy ja ideoita reunapitseiksi ja palojen yhdistämiseen.

Vähän myöhemmin samana syksynä päädyin Joutsenon ainoaan lankakauppaan ja ostin 5 vyyhtiä Pirtin Kehräämön kampalankoja: oliivia, luumua ja turkoosia. Niitä ohuempia. Koukuksi sattui löytymään mummon vanha 2 1/2. Päätin käyttää neljää eri kuviota (Tanskalainen neliö, Kuningatar Annen pitsi, Niitty ja Paju), mutta koska tämä virkkaaja ei oikein jaksa tehdä montaa samanlaista, päädyin tekemään neliöitä kolmella tai neljällä erilaisella väriyhdistelmällä mallista riippuen. Loppujen lopuksi työhön tuli 13 erilaista neliötä, kun kaikkien eri mallien värivariaatiot laskettiin yhteen.

Ja sitten vaan virkkaamaan!
Virkkasin kotona, luennoilla, junassa, kylässä, telkkarin ääressä jne. Ja samalla suunnittelin kaikki erilaisia ”kaavoja” yhdistää kuviot keskenään…

Virkkasin kaksi vuotta ja sitten kyllästyin tyystin. Pidin vuoden taukoa, kunnes viime syksynä innostuin tekemään työn loppuun. Alkutöikseni purin kaikki yhteenommellut tai -virkatut palat erilleen ja päätin tehdä työstä tekijänsä näköisen: Ei mitään selkeitä kaavoja, vaan 9×9 neliön paloja virkattuna yhteen, jotka sitten ommeltiin toisiinsa. Ainoa sääntö oli, ettei kahta samanlaista ja -väristä saa olla vierekkäin.

Reunapitsin aloittaminen syyhytti jo ennen kuin kaikki palatkaan olivat valmiita ja selailin ahkerasti erilaisia pitsimalleja. En kuitenkaan tiennyt ollenkaan, montako silmukkaa työssäni oli milläkin sivulla ja kuinka pitkälle langat riittäisivät. Lopulta keksin reunakoristeeksi oman mallin: muutama kerros takareunasta virkattuja kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen niin monta kerros v-virkkausta kuin lankoja riittää. En oikein tiennyt, miten v-virkkaus oikeaoppisesti tehdään. Kai siihenkin on monta tapaa. Tässä miun versio:

V-virkkaus a la Elli

V-virkkaus a la Elli. Tuo alin kerros pitäisi kai oikeasti olla X:iä, kun ne on kiinteitä silmukoita.

Viimeistelykerroksen virkkasin kiinteitä silmukoita ja tein kulmiin, lyhyiden sivujen keskelle ja pitkille sivuille keskikohdan molemminpuolin pylväs-/viuhkakoristeet. Nekin on omasta päästä, mutta tässä piirrettynä paperille, etten unohtanut mallia kesken kierroksen.

sivuille

kulmien

Aika monta vyyhtiä (ehkä yhteensä 9 tai 10), silmukkaa ja tuntia myöhemmin:

Valmis!

Valmis!

Kyllä nyt kelpaa köllötellä, vaikka 100% villa onkin vähän turhan lämmin materiaali näillä keleillä. Onneksi on lämmikettä sitten syksylle ja talvelle 🙂

Valmiin peiton strategiset mitat: 124cm x 156 cm = 9 pikku neliötä x 12 pikku neliötä + reunapitsit.

p.s. Torkkupeiton vaaleanpunainen on joku Novitan Nallen jämälanka v. 2003 tehdystä villapaidasta eikä siis Pirtinkehräämön lankoja.