Pahoittelen heikkoa kuvanlaatua, otin tän sillä vanhemmalla puhelimellani.
Olihan se balettitunnille tänään mentävä kun lauantaina jätin väliin. Hetken arvoin tätäkin, kun samaan aikaan olis ollut ystävä tekemässä mielen taikkuutta Kahvillassa. Onneks kuitenkin lähdin, baletissa ei ne toistot mene ikinä hukkaan. Kabanov Tanssitehdas sijaitsee miun lempparipaikassa elikkäs Kehräsaaressa ja tanssisalin ikkunoista näkyy mm. Takon tehtaan seinää. Miusta se on just tunnelmallinen näkymä, jonkun toisen mielestä ehkä tylsä.
Hei tää oli muuten viimenen päivä tätä kuvajuttua! Vähän surullistakin, just kun pääsin eroon tyhjän sivun ahdistuksesta ja kehitin hyvän rutiinin. No ehkä palataan pian muissa merkeissä! En tiijä vielä missä, mutta pääasia että palataan.
-Maikki
Pahoittelen roskia lattialla. En oo ehtiny imuroimaan.
”Otan vaa nää jauhot täältä toisesta laatikosta. Eiköhän noi kananmunat kestä tossa pöyvällä.”
Ymmärrän kyllä, että kanoista on kivempaa munia pyöreitä munia, mutta ne ei aina toimi miun keittiössä.
Vaikka eile nii hehkutin leipovani, niin se kuitekii jäi tälle päivälle. Meillä oli illalla luokan kevätjuhlanyyttärikekkerit. Oli kyllä kivaa nähhä kaikkii tyttöjä koulun ulkopuolellakii ja miettiä parhaimpia lapsuusleikkejä ja -leluja. Ja tietty herkutella maha killillään!
Muutenkii oli aika jännittävä päivä: ekana piti jännittää laulutenttiä ja omaa lauludebyyttiä muitten musaryhmäläisten eessä. Laulut meni kyllä ihan hyvin. En lopulta ees jännittäny nii paljo, ku etukätee aattelin. Kuuli myös huhua, että saatoin päästä ens vuodekskii lukemaa musiikkia ja sitä myötä valmistumaa oikeeks musaopeks. Mutta en usko enne ku saan vahvistus s-postin asiasta… Pijän kyllä peukkuja itelleni, koska haluisin sinne nii kovasti.
Tää viikon kuvajuttu meni kyllä tosi nopsasti. Miutaki vähä harmittaa, että tää loppuu jo nyt, just ku pääsin vasta vauhtii. No, pitää keksii ja kirjotella tänne seuraavaks muita juttuja.
Heippahei, Elli
Eilen oli luokkakaverini synttärit. Valkosuklaajuustokakkua, NamiNam!
Synttärisankari on myös minun naapurini, jonka kanssa on viime talven aikana tullut juotua useampi litra teetä, seurattua tv-sarjaa jos toistakin (pohjanoteeraus tähän mennessä on ollut Viidakon tähtöset II, paras sen sijaan Putoojat) ja siinä samalla on neulottu, kirjottu, juoruiltu ja tehty kaikkea muuta mitä ystävät tekevät (meidän tapauksessa: tuijottavat läppäreitään ja seikkailevat Pinterestissä omia polkujaan). Siispä Siltsu ansaitsi jotain vähän erikoisempaa lahjaksi. Päädyin askartelemaan rintakorun/haalarimerkin.
Talvinen teetarjoiluni sisälsi eri teemakujen lisäksi myös keksejä – yleensä Muumikeksejä, joista naapurini ei jostain kumman syystä tykkää yhtään?!?! Muumit muissa olomuodoissa ovat hänen mielestään kuitenkin ihan jees, joten halusin ne mukaan myös rintakoruun. Siispä pilkettä silmäkulmaan ja askartelemaan Muumikeksirintakorua!
All you need is liimaa, keksejä ja sivellin (+ myöhemmin huopaa, lankaa ja kuumaliimaa).
Aloitin homman kyllästämällä muumeja erikeepperillä. Välillä sivelin pelkkää liimaa ja välillä lantrasin sitä hieman vedellä. Liima tarttui kekseihin melko hyvin ja kuivuikin niihin oletettua nopeammin. Yhteensä laitoin joka keksiin 3-4 kerrosta. Toivottavasti ne säilyvät nyt edes hetken…
Liimamuumeja.
Ostin kirjontakurssia varten erivärisiä huopapaloja, joita halusin hyödyntää myös tässä projektissa. Leikkasin 3 eriväristä ja -kokoista palaa, mutta lopulliseen merkkiin käytin vain kahta. Ompelin ensin palat toisiinsa ja sen jälkeen kiinnitin hakaneulan työn taakse. Lopuksin liimasin liimakyllästetyt muumit ah-niin-ihanalla kuumaliimalla. Vähän ne kyllä pehmenivät kuumuudessa, mutta kummaltakaan ei katkennut onneksi kaula tai mikään muukaan ruuminosa.
Lahjapaketin virkaa toimitti mainoksella päällystetty Strepsils-rasia.
Laitoin pakettiin mukaan vielä myös liimakyllästetyt varamuumit. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos keksikoristeiden sateenkestävyys ei ihan ole sitä kumisaappaiden luokkaa…
Minun on tehnyt jo monta päivää mieli herkkua. Ei mitään makeaa, vaan vähän suolaisempaa, nimittäin Tomaattisipulisalaattia. Meillä oli jotakin sen tapaista koulussa tällä viikolla, mutta salaattilautasten koko ei salli turhan suurta herkuttelua kerralla. Perjantaina, viikonlopun kunniaksi, ajattelin kuitenkin herkutella. Mainittakoon myös, että Insinööri-Ellin keitoskirja on edelleen jokseenkin pitkäksi venähtäneellä reseptimatkalla Keski-Euroopassa, joten ideani (ja taitoni) pikkuruoista, joita voi valmistaa ilman uunia, rajoittuvat tällä hetkellä lähinnä keittoihin, salaatteihin ja puuroihin.
Keittiögeenin puutteesta johtuen kokkailuni onnistuvat melko vaihtelevasti enkä muutenkaan ole se terävin keittiöveitsi.Yleensä, kun laitamme ruokaa suuremmalla porukalla, kuulun jostain syystä pilkkomistiimiin. Siispä seuraava resepti on varsin yksinkertainen. Olen kuitenkin ylpeä saavutuksestani, sillä kerrankin selvisin jostakin uudesta ruoasta ilman ulkopuolista apua (=Maikki/Paras Äiti Maailmassa/Internet). Olkoonkin se sitten vain salaatti.
Ellin tomaattisipulisalaatti
iso annos 1 hlö:lle tai vähän pienempi 2:lle
Ainekset:
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 tavallinen sipuli
4 kevätsipulin vartta (vähempikin riittää)
+ salaattijuustokuutioita öljymarinadissa
+ tuoretta basilikaa
+ balsamikokastiketta
* Raaka-aineita voi vaihdella oman maun (ja rahapussin paksuuden) mukaan.
Valmistus:
- Pilko sipuli renkaiksi ja muut ainekset haluamallasi tavalla (ks. postauksen 1. kuva).
- Lado vuorotellen tomaattia ja sipuleita. Sinne tänne voi myös laittaa basilikaa ja juustokuutioita.
- Valele juustokuutioiden öljyä salaatille aina kun siltä tuntuu, esim. tomaatti- ja sipulikerrosten välissä.
- Laita päällimmäiseksi sipuleita. Koristele basilikan lehdillä ja balsamikokastikkeella.
- Laita salaatti jääkaappiin maustumaan. Nälkäisyydestä riippuen maustumisaika vaihtelee. Varmaan vähintään 1/2 tuntia tulisi kärvistellä.
* Tarjotaan ruoan tai leivän kanssa tai sellaisenaan esim. iltapalaksi.
Blogikirjoituksen luonnosteltuani päätin käydä salaatin kimppuun.
Noin 45 minutin maustumisen jälkeen salaatin tuoksu oli lupaava ja makukin kokin suun mukainen. Ehkä olisin voinut vielä malttaa hetken, niin olisin saanut sipulisemman makuista salaattia, mutta tykkäsin kovasti tästäkin versiosta.
NAM NAM!
Elli
Maikki
Paras sisko maailmassa 