Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: keittiö

Kirjoittajan huomautus: Elliltä puuttuu melko varmasti keittiögeeni, vaikkei sitä olla tieteellisesti todistettukaan. Yritän kyllä parhaani, mutta melko usein jotain menee pieleen. Tähän mennessä kaikki kokkailuni ovat kuitenkin olleet ihan syötäviä, vaikka toisinaan ulkonäkö, koostumus ja makukin  ovat olleet hieman omaperäisiä.

Ja sitten asiaan:
Muuton yhteydessä on kaikkien vaatekaappien lisäksi hyvä tyhjentää myös keittiön kuiva-ainekaappeja. Enkä suinkaan tarkoita nyt ruokatarvikkeiden heittämistä roskikseen, vaan myös omaan mahaan. Tästä johtuen lähiaikojen ruokavalioni onkin koostunut pääasiassa kaikenlaisista puuroista.

Useamman päivän syötyäni neljänviljan puuroa (mustikoilla höystettynä maistuu vaikka kuin hyvälle), siiryin mannapuuroon (ostin perhepakkauksen, josta on kulunut tähän mennessä ehkä 1/5) ja tänään oli vuorossa se lopullinen haaste, nimittäin Riiisipuuro.

Kuplivaa hippupuuroa

Tykkään riisipuurosta tosi kovasti, mutta teen sitä aika harvoin, koska se aina laittaa kokkaustaitoni aikamoisen koville. Alku sujuu aina hyvin: keitän vähän vettä, lisään riisin ja keitän veden pois. Sitten lisään maidon ja sitten alkaa ongelmat – niin kuin myös tänään. Suurin murheen(k)ryyni on yleensä se, että sitä puuroa on keitettävä niin k a u a n ja sekoitettava koko ajan. Tekisin mieluummin vaikka ristikkoa tai lukisin kirjaa kuin seisoisin kapusta kädessä hellan vieressä…. Ja sitten se maito kiehuu yli kaikesta sekoittelusta huolimatta melkein joka kerta…

Tälläkin kertaa alku sujui tosi hyvin. Sen jälkeen lisäsin maidon ja aloitin sekoitushommat. Vähän aikaa hämmennettyäni huomasin puuron seassa pieniä mustia pilkkuja. Ensin ajattelin, että se on vaniljasokeria, kunnes muistin, ettei sitä lisätäkään riisipuuroon. Joten vaihtoehdoiksi jäivät mustikan hiput (eikö niiden kuuluisi olla violetteja?) ja kattilasta irtoava teflonpinta… eihän se maitokaan voi palaa niin nopeasti pohjaan, kun sekoittaa koko ajan! Koska pesin kattilan hyvin edellisen kokkailun jälkeen, veikkaan sitä teflonia. Ja koko ajan, kun sekoitin, niitä hippuja tuli esille yhä enemmin.

Guten Apetit!

Periksihän ei anneta, joten keittelin puuron loppuun asti mustia pilkkuja kummastellen. Sitten olikin jo kauhea nälkä – aloitan ruoanlaiton yleensä vasta silloin, kun on jo nälkä. Rohkea rokan syö, ja miksei puuronkin, joten hippupuuroa lautaselle kera voinokareen ja sokerin. Maku oli ihan sellainen kuin riisipuurossa kuuluukin olla, ulkonäkö sen sijaan vähän epämääräinen. Asiaa pohdittuani olen melko vakuuttunut, että sain teflonpuurosta vähän samanlaisia ihmevoimia kuin Peter Parker/Spider-Man siitä hämähäkkijutusta. Minulla oli vain pienempi altistuminen, eli muutosta ei (vielä) huomaa…

Mainokset

Muutama viikko sitten mieleeni tuli lause ”Tuunaa tiskirätti!” En oikein ole keittiöihmisiä, ja mietin, että viihtyisin siellä varmasti paremmin, jos siellä näyttäisi kivemmalta. Onhan minulla jo erivärisiä patalappuja ja -kintaita sekä kukkatiskiharja… Mutta kyllä tyttö hienon tiskirätinkin tarvitsee!

Aluksi ajattelin koko homman olevan ajan hukkaa, koska rättiä käytetään vain vähän aikaa ja sitten se heitetään pois (tosin joissakin paketeissa sanotaan, että rätin voi pestä astianpesukoneessa). Parin päivän pohdiskelujen jälkeen, päätin kuitenkin ruveta toimeen, koska ajatus oli niin houkuttava.
Siispä virkkuukoukku esiin, käyttämättömät tiskirätit kainaloon ja vähän hopea- ja kultalankoja kehiin!

Ensimmäinen rätti

Kahvikuppi

Aloitin koristelun virkkaamalla kierroksen kiinteitä silmukoita rätin reunaan. Viiden silmukan jälkeen huomasin, että ensimmäisellä kerroksella kannattaa tehdä aika isoja silmukoita ja vähän eri syvyksiin reunaan nähden. Muuten rätin reuna alkaa repeytymään. Ensimmäisen kerroksen päälle sai sitten helpommin virkattua pitsin. Reunojen koristelun jälkeen ajattelin kokeilla kirjontaa, kun rätti näytti niin tyhjältä. Neulan kanssa oli sama juttu kuin virkkuukoukunkin: ei pistoja liian tiuhaan tai tulee kuvion muotoinen reikä rättiin.
Jes! Ensimmäinen rätti valmis! Päätin antaa sen Äitille äitienpäivälahjaksi, kun viimevuotinen lahja (mosaiikkipöytä) ei vieläkään ole valmistunut…

Toinen rätti

Aurinko

Kevään ja kesän merkiksi halusin tehdä toisesta rätistä auringon. Piirsin ensin haluamani muodot rättiin ja leikkasin sitten aukot pitsikuvioiden kohdalle. Olin kyllä mittailussa ja leikkaamisessa aikamoinen hannu hanhi, sillä aukoista tuli juuri sen kokoisia kuin olin halunnutkin. Sitten vaan taas kiinteitä silmukoita yksi kerros ja sen päällepylväitä, verkkoja ja muita kuvioita koristukseksi. Kiinnitin ulomman rätin osan virkkauskuvioon ompelemalla, koska ainakin jämäkkään tiskirättiin oli vaikea tehdä virkkausta molempiin reunoihin.

Kahden viikon pelkuruustauko

Vaikka insinööri olenkin, tajusin vasta muutama päivä rättien valmistumisen jälkeen, että tiskirätin ”koostumushan” muuttuu, kun sen kastelee. Silloin aloitin pelkuruustauon, joka kesti huomattavasti kauemmin kuin itse rättien koristeleminen. Keräsin viimein rohkeuteni ja laitoin vesihanan auki. Sittenkin uskalsin kastella vain Auringon. Lopputulos ei ihan ollut sitä, mitä olisin halunnut, mutta ei se mitään. Aurinko on nyt sitten vähän kolmiulotteisempi Aurinko – tai lettu…

Ruttu-Aurinko

Kolmas rätti toden sanoo… vai sanooko sittenkään?

Kolmannen rätin piti olla varsinainen mestariteos. Ostin kaupasta pehmeämpiä rättejä, kastelin sen ennen koristelua ja kuivatin sen vaakatasossa. Joko uunini ritilä ei ole tasainen tai sitten kaikilla tiskiräteillä on taipumus kipristyä kuivuessaan… Pienet rutut ja rypyt eivät kuitenkaan lannistaneet, vaan virkkasin muutaman isoäidinneliön ja pylväsympyrän koristeeksi. Kuvioiden valmistuttua leikkasin rättiin sopivan kokoiset aukot, joiden sisälle ompelin virkkaukset kiinni. Lopuksi tein vielä ripustuslenkin. Valmista tuli!

Tilkkutäkki

Pienistä rutuista ja kurtuista huolimatta totesin rättien koristelun olevan sen verran mukavaa, että taidan tehdä näitä lisää jos vain inspiraatiota riittää.  Ehkä nyt on kuitenkin aika keskittyä vaihteeksi muihin puuhiin…