Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: villa

Kaksi päivää tätä lukukautta takana ja meno kuin vuoristoradassa. Ensin pääsin huisille orkesterikurssille ja seuraavana päivänä osallistumiseni peruutettiinkin. Kiitos vaan tiedotusongelmille! Joten, ettei mieli olisi niin maassa kouluasioiden suhteen, on syytä muistella syksyn jännittävintä koulupäivää.

IMGP3924Se päivähän oli 23. lokakuuta, kun linja-auto starttasi kampuksen pihalta kohti Hiirolaa, Mikkeliä, Sulkavaa ja montaa kilometriä mutkaisia teitä.Koska kyseessä oli kässäopiskelijoiden luokkaretki/opintomatka, pysähdyspaikatkin oli valittu teemaan sopivasti:

  1. Pirtin kehräämö
  2. Kenkävero
  3. Raijan Aitta
  4. Marimekon tehtaanmyymälä

Suurimmat odotukset minulla olivat reissun ensimmäistä pysäkkiä, Pirtin Kehräämöä kohtaan. Olin jo käyttänytkin hieman heidän lankojaan ja hahtuvkiekkojaan, mutta itse kehräämössä en ollut koskaan käynyt. Luvassa oli ostoskelua myymälässä ja opastettu kierros kehräämön puolella.  Jes!

Kehräämökierros oli erittäin mielenkiintoinen, vaikken kaikkea selostuksesta kuullutkaan. Saimme nähdä lankojen värjäystä lukuun ottamatta kaikki villalangan valmistusvaiheet aina villapaalien pesemisestä  valmiiden lankavyyhtien solmimiseen.

Villaa eri olomuodoissa

Villaa eri olomuodoissa

Myymäläpuolella sen sijaan hävisi miltei kaikki ajattelukyky – onneksi olin tehnyt ostoslistaa langoista jo vähän etukäteen (tosin se lista odotteli kiltisti linja-autossa pysähdyksen ajan). Niin paljon lankoja ja villaa ja hahtuvaa ja valmiita käsitöitä ja ihania värejä! Onneksi ylitäysi paperikassi kädessä pystyi hyvillä mielin ajattelemaan, että ” Ei tää kaikki miulle oo. Osa on äitille ja oli varmasti on hyödyllistä ostaa täältä myös niitä kehräysharjottelutarpeita…”

IMGP3926

Hiirolasta suuntasimme Mikkeliin syömätauolle ja sen jälkeen Kenkäveroon. Harmi vaan, kun siellä oli juuri päättynyt kansallispukunäyttely, eikä joulunäyttelyä oltu vielä laitettu pystyyn. Kenkäveron anti jäi tällä kertaa vähän laimeaksi, mutta ainakin mukaan tarttui kierrätysidea käyttökelvottomille kengille.

IMGP3959

Kenkäveron pikavisiitin jälkeen alkoi ensimmäinen osa matkan rallitaipaleesta: mutkia ja mäkiä hiekkateillä. Suunta oli siis kohti Raijan Aittaa. Minua henkilökohtaisesti hieman arvelutti, oltiinko ihan oikealla reitillä, mutta riittävän monen kaarroksen ja kiemuran jälkeen kurvasimme Raijan Aitan parkkipaikalle. Aitta osoittautuikin tarkalleen ottaen navetaksi, jonka vintille oli rakennettu pieni kahvila ja myymälä. Saimme nähdä kehruunäytöksen pellavan kehräyksestä 2-polkimisella (?) rukilla ja tietenkin myös ostella kankaita, vaatteita ja rohdinpellavaa. Minulle tarttui mukaan kaksi kangaspalaa – toisesta tulee tunika itselleni, kunhan ompelutaitoni vielä hieman paranevat ja toisesta laudeliina saunaan. Paikan ihanuus oli kuitenkin seinä, jonka hyllyt oli täytetty erivärisillä pellavatukoilla. Ooo, mitä ihania murrettuja värejä – jälleen kerran!

IMGP3966

Ilmeisesti kaikki ihastelu alkoi tätä matkalaista jo väsyttää, puhumattakaan linja-auton rauhoittavasta murinasta ja keinahtelusta. Vähän aikaa maisemia katseltuani olinkin jo unten mailla. Päästessämme perille Marimekon tehtaanmyymälään, yksi jos toinenkin luokkaretkeläinen poti jonkinasteista matkapahoinvointia – takana siis rallitaival numero 2. Itse olin viimeisellä pysäkillä niin unen pöpperössä, etten muistanut ottaa yhtään kuvaa saati sitten ostella mitään. Ensi kerralla sitten!

Sulkavalta oli enää vain pikataival yliopistolle, joka sujui pitkin hieman suorempia teitä. Kaiken kaikkiaan reissu oli minusta oikein onnistunut ja haluan ainakin kahteen paikkaan vielä uudelleen, nimittäin niihin, missä kehrättiin!

Lopuksi vielä vähän niitä oi-niin-ihania hahtuvakiekkoja:

IMGP3953

Mainokset

Ensinnäkin, pahoittelut, kun blogissa on ollut aika hiljaista. Mutta sehän vain tarkoittaa, että Elli on opiskellut uutterasti ja Maikki tehnyt töitä vielä ahkerammin!

Sitten asiaan:
Kävin vähän ostoksilla miun suosikkikaupassani, Tuuliviirissä nimittäin. Oikeasti etsin villatonta lankaa parhaan siskon lahjaan, mutta yllättäen mukaan tarttui muutakin. Esim. huopuvaa lankaa, jota hyödynnän joululahjoihin (ensimmäiset kokeilut menivät tyystin pieleen ja kärsivällisyys yrittää uudestaan on myös karkumatkoilla)  ja merinovillaa. Namnamnam. Se villa on niin ihanan tuntuista ja näköistä!

Värttinä, villaa ja lankaa

Luin joku aikaa sitten Marttojen lehteä (Martat 6/2012) ja siinä oli juttu asiasta, josta olin kiinnostunut jo aikaisemminkin. En vain tiennyt missä ja miten sitä voisi toteuttaa. Se asiahan on nimittäin kehrääminen. Tiedän, että mummolla on rukki, mutta luulin sen olevan rikki… Martat kuitenkin neuvoivat tekemään värttinän ja kehräämään sen avulla.

Eräänä viikonloppuna, kun oli Joutsenossa Paras Iskä teki minulle sitten värttinän. Hieno siitä tulikin ja vielä kierrätysmateriaaleista: pyörän pinnasta, henkarin poikkipuusta ja jostakin mistälie puulevypalasta!

Välihuomautus: Minun ruokapöydän kokoinen Tiimarini ei ole mitään verrattuna vanhempieni kotiin, jossa on sekä autotalli että aitta pullollaan kaikkea Mahdollisesti Hyödyllistä. Siis semmoisia juttuja, joita joskus varmasti tarvitsee, vaikkei niiden hankkimis/saamishetkellä vielä niin tarkkoja suunnitelmia olisikaan.

Värttinä valmistui vasta myöhään illalla, mutta pakko oli kokeilla, miten sitä lankaa syntyy vielä samana iltana.
No, huonostihan sitä syntyi. En oikein ymmärtänyt, mitä Marttojen ohjeessa kirjoitettiin ja olisin varmaan tarvinnut videon tai ainakin havainnollistavia kuvia. Onneksi Iskällä oli vähän muistissa, miten hänen äitinsä oli kehrännyt, joten videosta viis, näinkin kehräysyrityksiä by Iskä ihan livenä!

Villat värttinällä

Kokeilin kehräystä samana iltana vielä itsekin, ja kyllä se jotenkuten onnistui. Ainakin aloituslanka peittyi uuden langan alle! Langasta tuli tosi epätasaista (kaikkea ompleulangan ja paksun neulomislangan väliltä), mutta Marttojem mukaan se on ihan yleistä aloittelijoille. Ompahan taas uutta askasrtelumateriaalia.

Kahden viikonlopun aikana sain pikkupaketillisen meronivillaa kehrättyä ja taidanpa lähiaikoina hankkia värikästä villaa vielä lisääkin. Vaikeinta kehräämisessä oli saada lankaan sopivasti kierrettä – en oikeastaan tiedä vieläkään, menikö se ihan kohdalleen. Luulen myös, että minulla oli hieman hmmmm… persoonallinen tyyli, mutta pääasiahan on, että lankaa syntyi. Luulen kyllä, että sitä voisi tehdä jotenkin helpomminkin kuin kurkottelemalla toista kättä mahdollisimman ylös, ettei värttinä osuisi lattiaan. Aion kuitenkin jatkaa harjoittelua, joten ehkä joskus vielä saan aikaan ihan neulottavaksi ja virkattavaksikin kelpaavaa lankaa.

Loppuhuipennukseksi kerrottakoon, että Mummon rukki onkin kuulemma kunnossa ja hän on jo luvannut opettaa minua kehräämään sillä. Voi tätä innostuksen määrää!

Ensimmäisen kehräilyn lopputulos