Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: tanssiminen

maanantai

Pahoittelen heikkoa kuvanlaatua, otin tän sillä vanhemmalla puhelimellani.

Olihan se balettitunnille tänään mentävä kun lauantaina jätin väliin. Hetken arvoin tätäkin, kun samaan aikaan olis ollut ystävä tekemässä mielen taikkuutta Kahvillassa. Onneks kuitenkin lähdin, baletissa ei ne toistot mene ikinä hukkaan. Kabanov Tanssitehdas sijaitsee miun lempparipaikassa elikkäs Kehräsaaressa ja tanssisalin ikkunoista näkyy mm. Takon tehtaan seinää. Miusta se on just tunnelmallinen näkymä, jonkun toisen mielestä ehkä tylsä.

Hei tää oli muuten viimenen päivä tätä kuvajuttua! Vähän surullistakin, just kun pääsin eroon tyhjän sivun ahdistuksesta ja kehitin hyvän rutiinin. No ehkä palataan pian muissa merkeissä! En tiijä vielä missä, mutta pääasia että palataan.
-Maikki

Pahoittelen roskia lattialla. En oo ehtiny imuroimaan.

Pahoittelen roskia lattialla. En oo ehtiny imuroimaan.

”Otan vaa nää jauhot täältä toisesta laatikosta. Eiköhän noi kananmunat kestä tossa pöyvällä.”
Ymmärrän kyllä, että kanoista on kivempaa munia pyöreitä munia, mutta ne ei aina toimi miun keittiössä.
Vaikka eile nii hehkutin leipovani, niin se kuitekii jäi tälle päivälle. Meillä oli illalla luokan kevätjuhlanyyttärikekkerit. Oli kyllä kivaa nähhä kaikkii tyttöjä koulun ulkopuolellakii ja miettiä parhaimpia lapsuusleikkejä ja -leluja. Ja tietty herkutella maha killillään!

Muutenkii oli aika jännittävä päivä: ekana piti jännittää laulutenttiä ja omaa lauludebyyttiä muitten musaryhmäläisten eessä. Laulut meni kyllä ihan hyvin. En lopulta ees jännittäny nii paljo, ku etukätee aattelin.  Kuuli myös huhua, että saatoin päästä ens vuodekskii lukemaa musiikkia ja sitä myötä valmistumaa oikeeks musaopeks. Mutta en usko enne ku saan vahvistus s-postin asiasta… Pijän kyllä peukkuja itelleni, koska haluisin sinne nii kovasti.

Tää viikon kuvajuttu meni kyllä tosi nopsasti. Miutaki vähä harmittaa, että tää loppuu jo nyt, just ku pääsin vasta vauhtii. No, pitää keksii ja kirjotella tänne seuraavaks muita juttuja.
Heippahei, Elli


Siskojen oma kuvapäiväkirja alkaa tästä. 7 päivää, 7 kuvaa per nenä.

 

pyöräilySuoritin kevään ekat polkupyöräilyt. (Miun talvipyöräilythän loppui jo 6-vuotiaana, kun rysäytin päin postilaatikkoa. Lopputulos: tyttö lumipenkassa, postilaatikon puuvarsi poikki. Iskä hankki metallivarren tilalle.) Menopelinä tänään oli yksi keltaisen talon monista polkupyöristä. Ajotaidot oli ihan ennallaan, mutta tuli vähän pieni olo, kun varpaat just ja just yletti polkimille. Lippaotsis lenti päätä huimaavassa vauhdissa mihin sattui – siis suoraan ylöspäin.
-Elli

P.S. Miten ottaa kuva siitä, että näkee hyvää ystävää pitkästä aikaa ja pääsee höpöttelemään kaikenlaista?

 

tiistai

Tiistait on satubalettipäiviä, ja illat menee aina Ylöjärvellä aikuisten ja lasten kanssa hyppiessä. Kevät on ollut tosi antoisaa aikaa pikkutanssijoiden kanssa; tytöt on oppineet rentoutumaan ja jopa nauttimaan hiljaisuudesta. Enää viis kertaa ennen esitystä! Ja aikuisilla vaan yks! Iik!
-Maikki


Luonnostelin tämän luvun ruutuvihkoon jo noin kuukausi sitten eräänä yönä, kun en väsyttämisestä huolimatta saanut unesta kiinni. Olin samalla viikolla palannut töihin teatterille kesälomailun jälkeen, ja tavallinenkin (kevyt) työviikko tuntui lomapäiviin verrattuna rankalta niin kropassa kuin päässäkin. Vaan jospa olisin silloin tiennyt, minkälainen urakka elokuusta onkaan tulossa; loppukuusta nimittin mentiin jo kauas jaksamisen tuolle puolen, kun eräänäkin viikkona tahkosin kolmen viikon työt. Mutta siitä kenties lisää jossain tulevassa luvussa, jossa kerron teatterimme tämän syksyn ensi-illasta ja mitä sen aikaansaaminen vaati.

Takaisin aiheeseen. Väsymisellä tarkoitan tässä nyt kiireestä ja tekemisestä aiheutuvaa kevyehköä uupumusta, en sitä lamaannuttavaa tunnetta kun kaikki väsyttää. Se on jo jotain ihan muuta ja todella masentava tila, mutta voihan olla että näinkin arkipäiväisillä asioilla voi joku löytää pientä helpotusta isompaankin väsymiseen.

Siis: Mikä miuta auttaa jaksamaan, kun väsyttää?

Läheiset
Aarteet, kuten loputtoman kärsivällisyyden omaava poikaystävä ja Maailman Paras Sisko, joka kyläillessään tuo mukanaan myös kauan kaivatun inspiraation. Tai muuan kallisarvoinen ystävä, joka saa tekemään ja lähtemään vaikkei alkuun jaksaisi/huvittaisikaan. On mahtavaa, kun on samanhenkinen jutustelukumppani aina parin kilometrin tai vähintään tekstiviestin päässä. Olin jo lähes unohtanut, miten hedelmällisiä hyvät keskustelut voivat ollakaan; esimerkiksi kesän aikana kertyneiden ideoiden määrää ei voi kuin ihmetellä. Seuraavaksi on suunnitteilla vesijuoksua sokkona, jahka molemmat osapuolet saavat kiskottua uimapuvut päälleen.

Omien juttujen tekeminen
Kuten vaikkapa kirjojen lukeminen; kesäväsymiseni aikana luin mm. Yösirkus-nimisen kirjan, joka toiseen aikaan ja paikkaan – ajoittain myös toiseen todellisuuten – sijoittumalla oli juuri sopivaa aivolomaa nykyhetkestä. Muistan myös, että eräänä rankimmista työpäivistäni tuntui, etten kykene korjaamaan enää yhtä ainutta pukua, joten hetken aikaa päällystin kenkälaatikoita kultaisella lahjapaperilla ja lajittelin ompelutarvikkeita. Askarteleminen ja pikkutavaroiden järjesteleminen ovat lempparitekemisiäni.

Hyvä ja ravitseva ruoka
Kyllä se vaan niin on, että vaikka olis kuinka kiire ja rahkeet riittämättömät, on pakko syödä jotta jaksaa. Itse sain ei-niin-ravitsevista herkuista motivaatiota työrutistukseen, mutta sen lisäksi söin päivittäin myös kunnon lämmintä ruokaa, hedelmiä, vihanneksia ja erinäisiä eväitä. Tällä kertaa ymmärsin ostaa etukäteen useamman päivän eväät työpaikan jääkaappiin, mikä helpotti kovasti ruokatauon pitämistä. Ruokatauot ovat parhautta: yleisesti hyväksyttävä syy keskeyttää tekeminen ja ajatella hetki jotain muuta.
Välipalaksi suosittelen raakapatukoita, jos perus karkki alkaa puuduttaa tai haluaa yksinkertaisesti paremman vaihtoehdon. Ensinnäkin sellaisen voi syödä yhdellä kädellä vaikka juosten, jos tarve vaatii, ja toisekseen niitä on helppo tehdä itse, mikäli valmiita patukoita ei kaupasta löydy.

Kehon kuunteleminen
Kesällä innostuin opettelemaan juoksemista, minkä olin aina luullut olevan mahdotonta juuri miulle. Alku on ollut hidasta ja aivan ensimmäisinä kertoina olin todella kiitollinen, ettei polulla tullut ketään vastaan niin aikaisin aamusta. Edistyminen on kuitenkin ylittänyt huimimmatkin odotukseni (sanottakoon vielä, että ne olivat siis todella todella matalat…) ja se jos mikä motivoi jatkamaan.
Elokuussa vaihdoin jazz-tanssiryhmää toisiksi ylimmällä tasolla treenaavista teineistä/lukiolaisista aikuisten jatkotasolle, mikä osoittautui ihan oikeaksi ratkaisuksi. Aikuisryhmästä löytyy edelleen todella paljon haastetta, mutta treenaaminen ei enää ole niin tavoitteellista. Miulle isoin muutos on kuitenkin se, että nyt voin nauttia tunneista, kun aikaisemmin keskityin lähinnä tuntemaan itseni Maailman Huonoimmaksi Tanssijaksi ja itkin monet kotimatkat kun en vaan osaa (silti halu oppia ajoi joka viikko takaisin). Tanssiryhmän vaihtaminen merkitsee torstain työvuorojen jäämistä väliin tai ainakin myöhempää töihintuloaikaa sekä sijaista, jollainen kuin tilauksesta ilmaantui näköpiiriini viimeviikolla.
(Tähän väliin lienee reilua kertoa, että loistavasti sujunut Terveellinen Elämäni on viimeisen kuukauden ajan.. ei nyt ottanut takapakkia mutta sanotaan vaikka, että ollut jäähyllä. Miulle kehon kuunteleminen on myös sitä, että tunnistaa mihin kaikkeen energiaa riittää ja karsii asiat, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole tärkeysjärjestyksen yläpäässä. Hyllytin aamulenkit, jotta saisin vähän enemmän unta 12-tuntisten työpäivien väliin ja kyllä, niitä töitä oli hetkellisesti PAKKO tehdä niin paljon. Lenkkipolku ja parsakaali eivät karkaa mihinkään, vaikka kuukauden polkisin ainoastaan ompelukonetta ja kantaisin työpaikalle keksipaketteja tsemppausruuaksi.)

Väsymys = lepo
Ei mitään lisättävää.

Nyt ovat työkiireet jo helpottaneet, olen saanut levättyä ja lepuuttanut aivoja harrastusten ja puuhailujen parissa. Aihe palasi kuitenkin mieleeni tänä aamuna, kun Paras Äiti Maailmassa soitti viimeisimmät kuulumiset Joutsenosta ja päätin lähteä seuraavalla junalla parin päivän visiitille Etelä-Karjalaan. Itselläni on tällä hetkellä kaikki mitä loistavimmin ja energiaa riittää, joten miksi en jakaisi jaksamistani läheisilleni, jotka sitä juuri nyt tarvitsevat.

Nauttikaa syksystä, keksikää uutta ja innostukaa, muistakaa huilia!