Paras kaveri keskiviikkoisin

Author Archives: Maikki

Instagramin puolella on tässä loppuvuodesta trendannut #bestnine, jossa jaetaan yhdeksän vuoden aikana eniten tykkäyksiä saanutta kuvaa. Sen innoittamana myökin pohdittiin kulunutta vuotta, ja ajateltin jakaa omia lemppariasioita vuodelta 2018.

Maikin lempparit:

  • Uudet työtilat! Miun pieni yritys muutti nyt loppuvuodesta uusiin isoihin tiloihin, jossa riittää valoa ja lääniä. Ihanaa, kun näkee ikkunasta ulos, ihanaa että ylipäätän on ikkunat!
  • Kesämatkat! Kävin Turun saaristossa, Turussa (pariinkin otteeseen) ja Visbyn/Tallinnan matkalla Parhaan Siskon ja Parhaan Äitin kanssa. Vietin aikaa Helsingissä ystävien luona ja Etelä-Karjalassa perheen tykönä. Ensimmäistä kertaa reissaaminen alkoi tuntua kivalta.
  • Esiintyminen! Alkusyksystä sain olla mukana draamallisen akrobatiaesityksen kasaamisessa. Sain harjoitella ammattimuusikoiden kanssa, ulkopuolisen ohjaajan avustuksella ja samalla viettää aikaa ystävien kanssa. Just parasta!
  • Sosiaalisuus! Tänä vuonna oon juhlinut ystävien kanssa enemmän kuin ikinä, ja siinä samalla saanut paljon uusia tuttavuuksia. Pitkästä aikaa miulla on jonkinlainen kaveripiiri, johon kuuluu enemmän kuin muutama ihmistä.
  • Kirjoittaminen! Vuosi sitten kirjoitin unelmasivulleni, että tulevana vuonna haluan kirjoittamisen takaisin osaksi elämääni. Sitä kohti oon pienenpienin askelin pyrkinyt, ja suunta tuntuu oikeelta.

Ellin lempparit:

  • Koulun eteneminen! Olin keväällä ihanassa lankakaupassa harjoittelussa. Otin lomaa oikeasta työstä ja tuntui kuin oisin lomalla ollutkin. Kaksi viikkoa neuvoin asiakkaita lankojen valitsemisessa, tutustuin bambu-, koivu- ja alumiinipuikkojen maailmaan ja neuloin ja kirjoin sieluni kyllyydestä. Syksyllä alkoi gradun kirjoittaminen.
  • Muutosten tuulet! Niin kuin Pienessä Suklaapuodissa, myös oikeassa elämässä on välillä muutosten aika. Miun elämässä tuulet puhaltavat noin kolmen vuoden välein. Yleensä aluksi (keväällä) ei ole hajuakaan, mikäköhän se muutos voisi olla, mutta kesän loppuessa uudet asiat olivat jo asettuneet raiteilleen. Senpä takia olen nyt syksyn aikana tutustunut käsityöopettajan työhön, mikä on ollut tosi kivaa.
  • Kesäloma! Mahtavat kolme viikkoa alkoi Ilosaarirokista ja päättyi uuteen työpaikkaan. Väliin mahtui ystäviä, laiskottelua, kesälomamatka Maikin ja Parhaan Äitin kanssa sekä veneilyä Saimaalla Parhaan Iskän kanssa.
  • Matkustelu! Kesälomamatka Parhaan Siskon ja Äitin kanssa Visbyhyn ja Tallinnaan oli tosi kiva! Lämmintä riitti, Visby fossiilikivineen oli kaunis ja Tallinnasta löytyi vanhojen suosikkikauppojen lisäksi uusia suosikkeja. Syksyllä kävin vielä Wienissä ystäväni kanssa moikkaamassa toista ystävää. Sekin oli ihana reissu, jolle lähtisin milloin vain uudestaan.
  • Musiikki! Ja varsinkin soittaminen! Aloitin syksyllä soittamaan selloa aikuisharrastelijoitten jousiorkesterissa. Alun paniikki vaihtui vähitellen soittamisen iloksi, kun sormet löysivät oikeille sävelille. Joulukuussa meillä oli pieni konserttikin 🙂 Innostuin myös pitkästä aikaa tekemään omia kappaleita – en sentään sellolla, vaan pianolla.
Hyvä vuosi takana siis! Taustalla oleva äiti liittyy olennaisesti tapahtumiin, henkilö ovella ei liity.
Mainokset

Ah paketointi, tuo joulun kamalin puuha. Kirjoiteltiin paketoinnista pari vuotta sitten, ja tänään ollaan jälleen jännän äärellä.

Kuten tässä aikaisemmin on tullut jo selväksi, niin miehän en siis paketoi. Ollenkaan. Paitsi ehkä äärimmäisessä hädässä ja silloinkin äärimmäisen huonosti. Tänä vuonna loppui lahjakassit kesken, ja oli keksittävä jokin muu konsti välttää tuo inhottava paperin kanssa suhraaminen. Ratkaisu: Vaihtokauppa!

”Teetkö sie miun paketit jos mie imuroin siun kylpyhuoneen?” ”Puolet asunnosta” ”Eipä. Kylppärin ja keittiön.” ”Kylppärin ja keittiön ja eteisen keittiön seinään saakka.” ”Deal.”

Pakettimestari puuhissa.

Tänä vuonna Ellin pakettipajan tuotoksissa ei ollut yhtenäistä teemaa, mutta lopputulos oli kaikissa erittäin hyvä. Niin hyvä, että taidanpa käyttää tätä palvelua tulevinakin vuosina!

Jos siellä joku lukija tuskastelee myös paketoinnin kanssa, eikä käytössä ole paketointipalvelua eikä lahjakasseja, niin tässä vielä vinkki:
Anna lahja vastaanottajalle väärinpäin! Näin hän kokee edes pienenpienen yllätyksen sekunnin, kun kääntää itse lahjan oikein päin.

PS. Huomiselle on luvassa yllätys, jihuu!


Aikaisemmin tässä kuussa listasimme erilaisia joulukalentereita, joilla joulun odostusta voi helpottaa. Listasta kuitenkin jäi uupumaan se ehkäpä kaikkein hauskin, nimittäin elävä joulukalenteri!
Kaupunginosajoulukalentereita on järjestetty Suomessa viime vuosina useammassakin kaupingissa, ja tänä vuonna miekin pääsin osallistumaan sellaisen tekoon.

Tänä(kin) jouluna Järvensivun ja Iidesrannan alueella Tampereen keskustan kupeessa on toteutettu asukkaiden itsensä kokoamaan elävää joulukalenteria. Homma toimii niin, että jokainen halukas voi ennen joulukuuta varata itselleen päivän (eli luukun), ja kyseisenä päivänä sitten on järjestettävä jotain katsottavaa tai koettavaa, johon kuka tahansa voi halutessaan osallistua. Luukku voi olla auki vaikka vain tunnin ajan, koko päivän, tai siitä päivästä jouluun saakka.

Yhteisöllisen joulukalenterin tekeminen on matalan kynnyksen puuhaa, eli stressiä siitä ei kannata ottaa. Jos joku sitten haluaa paremman joulukalenterin, niin voi tehdä sellaisen ihan itse.
Alkuun suunnittelin tekeväni huikean hienon valoinstallaation, mutta joulun lähestyminen aiheutti laskusuhdanteen sekä inspiraatioon että jaksamiseen, ja päädyinkin toteuttamaan homman hiukan kevyemmin.

Ei tällä vielä ihan kehtais kutsua koko naapurustoa kylään.

Ensin hankin 24 metriä led-valonauhaa ja neljäkymmentä metriä voipaperia. Sitten tulin kotiin, ja mietin että mitäs hittoa näistä nyt sitten rakennetaan. Alkujaan ajattelin rakentaan jonkun valoa hohtavan lumikuningatarmallisen talvimummelin. Aika pian voipaperia rutistellessa kävi kuitenkin ilmi, ettei siitä oikein saisi kunnollisia käsiä tehtyä ilman suurempia tukirakenteita. Siispä talvimummelini muistuttaa enemmän isokokoista pehmistä, jolla on kruunu päässä.

Ihan hyvä siitä sitten tuli! Tää kuva on otettu iltapäivällä ennen kunnon hämärän tuloa, illalla valotötterö esiintyi hieman enemmän edukseen.