Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: herkut

Maikki sanoo: ANTEEKS!
Olen ollut huono blogisisko ja jättänyt viimeaikoina päivittämisen isosiskon niskoille. Syyksi voisin ehdottaa ”neljän viikon lentsua” tai ”työkiireitä”, mutta kyllähän se tiedetään ettei kumpikaan ole pätevä syy blogin hylkäämiseen. Varsinkaan, kun flunssan aikana olin vuodelevossa vain parin kuumeisen päivän ajan ja töitä voin näin kesätauon aikana tehdä silloin, kun se omaan kalenteriin parhaiten asettuu. Mutta nyt asiaan!

Tässä on nyt kolmekymmentäkuusi minuuttia aikaa ruuan sulattelun ohessa ennen kuin lähden kävelemään ystävälleni Suville syömään suklaakakkua. Kakunsyönnin jälkeen matkaa jatketaan kohti Pispalaa; kävellen tietty ettei kakku täysin pilaa hienosti alkanutta terveysinnostusta.

Tänne tänään kuuntelemaan kun Tomi huutelee.

Kuluneen viikon aikana olen saanut olla itsestäni ylpeä. Oon opetellut syömään parin tunnin välein ja huomannut, ettei niitä herkkuja tarvitsekaan saada jatkuvasti. Ja jos tuntuu, ettei makeanhimoa kestä enää, kannattaa ehdottomasti tsekata TÄMÄ blogi. Löysin Chocolate Coverted Katien pari viikkoa sitten eikä paluuta ole. Tähän mennessä olen Katien ohjeilla tehnyt itse riisisuklaata (huom! tavallinen ja raakakaakaojauhe eivät sitten todellakaan ole verrannollisia mitoissa, jälkimmäinen vähintään tuplasti tujumpaa..), kookos”kermavaahtoa” ja ostanut ainekset itse tehtyyn Nutellaan. Ja juotavaan Nutellaan...

©ChocolateCovertedKatie.com

Eilen surautin sovitusvaiheeseen jälleen yhden tanssipuvun. Tällä kertaa vähän yksinkertaisempaa aikaisempiin asuihin verrattuna. Kummasti on ompelun lisäksi kaavoitussilmäkin kehittynyt vielä näin opintojen jälkeenkin, vaikka kaavoja on tullut vuoden sisään pyöriteltyä todella vähän opiskeluun verrattuna. Laitan tähän loppuun pari kuvaa aikaisemmista tekeleistäni, lisää kuvia tanssipuvuista löytyy vaikkapa täältä. Joskus tulevaisuudessa voin ehkä vilauttaa täällä blogin puolella kuvia muistakin aikaansaannoksistani. Esimerkiksi viime kuun alussa tein työkaverilleni ihanan värisen juhlamekon, josta löysin koneelta otokset kaikista mahdollisista kuvakulmista.

Henriikka Roo tankotanssin suomenmestaruuskisoissa tänä keväänä.Voitto tuli!

Sama neiti esiintymässä Tampere-talolla Studio Moven joulunäytöksessä 2011. Kuvassa ei kunnolla näy mutta tuossa selkäkappaleesa on älyhienot strassikiemurat.

No nyt tuli hoppu! Kirjoitinkin vartin yliaikaa ja peiliinkin pitäis ehkä katsoa vielä ennen lähtöä. Hyvää viikonloppua just siulle!


Eilen oli juhlapäivä! Saatiin blogi ihmisten ilmoille ja miun karkkilakko loppui. Ainiin, palkkakin rapsahti tilille.

Eilen illalla toteutettiin monta päivää suunniteltu vohvelioperaatio. Meillä ei oikeaa vohvelipannua ole, mutta voileipägrilliin saa vaihdettua hassut belgialaisille vohveleille tarkoitetut ömm.. pinnat? Muotit? No siis ne lämpenevät jutut siellä sisällä!
Koskaan aikaisemmin en ollut itse vohveleita paistanut (syönyt oon senkin edestä), belgialaisia vohveleita hyvä että edes nähnyt. Pienen etsinnän jälkeen vegaaninen ohje löytyi täältä. Ei tarvinnut edes muuntaa mittoja, sillä otin ensimmäistä kertaa käyttöön hienot sydämenmuotoiset cups-mittani.

Naminami!

Vohvelien kanssa meillä oli tarjolla mansikka- ja vadelmahilloa, R-icen vaniljajätskiä, SoyaToon kookoskermavaahtoa ja vaahterasiirappia. Taikinasta tuli kymmenisen ”pientä” (ohjeen mukaan 4-5 isoa, voin vaan kuvitella kuinka iso se iso sitten on kun ei noi pienetkään mitään keksejä olleet..) vohvelia, joten päällysten määrä oli vohvelien ja ruokailijoiden (3) lukumäärän huomioon ottaen aika reilu. Jäipähän herkkuja myöhemmäksikin! Hilloa voi sitäpaitsi aina syödä pelkälleen. Ja jätskiä. Ja kookoskermavaahtoa, vaikka siitä kyllä saattaa tulla vähän paha olo.

Vaahterasiirappi vohvelille kaadettuna oli kuulema parasta ikinä.

Hyvä ruoka, paha olo.

Omaan makuuni belgialaiset vohvelit olivat vähän puisia, tavallisiin vohveleihin verrattuna näissä ei ollut juuri ollenkaan sokeria tai rasvaakaan. Itseasiassa ohjeessa ei ollut ollenkaan sokeria, mutta epäuskoisuuttani heitin mukaan pari ruokalusikallista.
Hyvin maistuivat, sillä ainoastaan pinon alimmainen vohveli jäi jäljelle. Söin sen sitten iltapalaksi, ei ehkä olis jo valmiiksi huonovointisena kannattanut.

Kuten alussa mainitsin, myös karkkilakkoni tuli eilen päätökseensä. Sitä onkin nyt sitten kaksi päivää mässytetty koko kuuden viikon edestä. Oli muuten kummallinen lakko, sillä karkkihimo ei missään vaiheessa ottanut laantuakseen, vaikka aina ennen se on kadonnut ensimmäisen parin viikon jälkeen. Toisaalta, sitten kun sitä namia vihdoin sai, ei se maistunutkaan NIIN hyvältä. Ja meni mahakin sekaisin. Ja suu riikki. Mutta tulipa taas syötyä. Tästä viisastuneena ja muutenkin havahtuneena ajattelin kiinnittää jatkossa vähän enemmän huomiota siihen, mitä kaikkea suuhuni lappaan. Voin kertoa, että vegaanina voi syödä ihan yhtä epäterveellisesti kuin ei-vegaaninakin, jos vaan sattuu huvittamaan.

Karkkipäivän kunniaksi laivatuliais-lakuja ja karpalo-hasselpähkinä-suklaata.
Molemmat paketit olivat eilen täynnä vaan ei oo enää…