Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: vesisade

Jaahas se alkaa kesä olla pikkuhiljaa lopuillaan. Joidenkin mielestä se ei päässyt vielä kunnolla alkamaankaan, itse olen varsin tyytyväinen ilmojen viilenemiseen ja hikoilun vähentymiseen.
Vajaa kuukausi sitten, tarkalleen ottaen heinäkuun kuudestoista päivä, harrastettiin kesälomamatkailua koko perheen voimin. Tai no itseasiassa Elli ja vanhemmat matkailivat itsensä Tampereelle jo edellisenä iltana, mutta maanantaina lähdettiin koko porukalla liikkeelle. Matkaa oli hurjat kahdeksan kilometriä, matkustusvälineenä TKLn sinivalkoinen bussi, määränpäänä Tampereen uusin kaupunginosan Vuores ja asuntomessut.

Aamu alkoi loistavasti. Heräsin aikaisin, kävin juoksemassa, jumppasin, söin aamupalan; jonka jälkeen otin vieraat vastaan ja tarjoilin aamupalaa myös heille. Sitten lähdettiin. Hillitön hiki koko ajan ja aurinko paistoi. Päivän pukeutumisteemana miulla oli em. syistä ’Mahdollisimman Vähän’, eikä äitiä lukuun ottamatta muillakaan kovin paksulti vaatteita ollut. Joten arvata saattaa, että jo menomatkalla alkoi hillitön kaatosade. Sateenvarjoja ei tietenkään ollut mukana, eli ensimmäinen puolituntinen(?) kului ”kuivatellessa” (ei ne mitään kuivuneet) likomärkiä hiuksia/vaatteita/kenkiä messualueen eteishallissa ja pohtiessa että mitähän tästä taas tulee.
Kesän tavoin kyseiset messutkin ovat piakkoin ohi, joten vaikka sen kunniaksi haluamme nyt jakaa siskojen tekemiä ammattimaisia huomioita ja mielipiteitä messualueelta:

Perisuomalaiseen lähiöön verrattuna värejä Vuoreksessa oli… käytetty. Ei voi sanoa, että runsaasti mutta luultavasti piristävään yleisilmeeseen lienee pyritty. Lopputuloksen väriskaala: Maaliroiskeita Asfaltilla.

Asvaltista puheen ollen…

Terassit olivat isoja, monesti kaksikerroksisia. Pihat taas olivat pieniä, mutta laitettuja – tai eivät ainakaan enää mulloksella. Kasvit olivat vielä aika sinttejä ja olisikin kiva nähdä, millaisilta pihat näyttävät, kun puut ym. ovat täysikasvuisia. Luultavasti joissakin pihoissa voi päästä jopa viidakkotunnelmaan! Siirtonurmikkojen keskelle piristystä toivat ja varvikkomatot ja viherkatot. Lisäksi oli käytetty paljon kiveyksiä ja muita katemateriaaleja, minkä vuoksi monet kasveista kasvoivat erilaisissa altaissa eivätkä vapaasti maalla. Viihtyisimpiä (ja isoimpia) pihoja olivat ne, jotka rajoittuivat metsään.

Piha loppuu siihen mistä metsä alkaa.

Erään pihan koristuksena masentunut raparperi, uusi lempikasvini.

Pihat on niin pieniä, että luonnon pitää kiivetä katolle.

Kierrätysteemaa oli hyödynnetty useammassa kohteessa, tosin ainoastaan sisustuksessa eikä niinkään rakennusmateriaaleissa. Vielä ei taida ekologisuus olla ihan niin kovaa huutoa, että muotitietoiset ja varakkaat messutalon ostajat olisivat innoissaan saadessaa kierrätetyistä aaltopelleistä rakennetun design-kodin puolella miljoonalla…
Mieleen jäivät erityisesti lapsiperheelle suunnattu PikkuPuu, jonka kaikki huonekalut olivat Kontista lähtöisin sekä kaksikerroksinen rivitaloasunto (”jeesustalo”) Vuoreksen Welho, jossa käsittääkseni Hervannan seurakunnan väki oli uudistanut vanhoja huonekaluja todella kauniisti. Tästä asunnosta löytyi myös hiljentymishuone (liekö käytössä enää messujen jälkeen?), jossa ainut sisustuselementti oli koko lattian peittää, aaltoileva sininen pehmeä matto. Vähän niin kuin sänkyä huoneen täydeltä.

Erityislapsen huoneessa oli hieno toiminnalinen mobile, joka kelpaisi erityiselle aikuisellekin.

Tää on hieno!

Maalattuja akustiikkalevyjä.

Hieno leikekehys, siskot sekä mystinen mies peilissä.

Paluumatkan aikana myrsky yltyi entistä raivopäisemmäksi ja bussin hurjastellessa moottoritiellä oli näkymät samanlaiset kuin Tukkijoen viimeisessä äkkijyrkässä alamäessä. Yllättävän kuivina kuitenkin selvittiin.

Tämä merkintä on toteutettu kansainvälisenä (Suomi – Itävalta) siskoyhteistyönä Skypen välityksellä.

Mainokset