Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: torkkupeitto

Hauskaa, kun viime vuosina on tullut erilaisia yhteisöllisiä neulomis- ja virkkausprojekteja, lyhyesti sanottuna kaleja. (KAL=knit along ja CAL=crochet along). Yleensä niiden jujuna on se, että ohje paljastuu pieninä paloina ruutu tai kuvio kerrallaan aikavälin vaihdellessa suunnilleen viikosta päiviin. Lisäksi facebookissa on usein niihin liittyviä sivustoja, joilla voi kysyä apua ja vinkkejä ja nähdä muiden tekemiä valmiita ja keskeneräisiä töitä.

Miun ensimmäinen cal oli Kalevala CAL, johon törmäsin sattumalta Facebookissa noin viikko ennen projektin alkua –> Ehti hyvin vielä lankaostoksille 😉  Se oli myös pelasti viime jouluna joululahjan keksimisen vaivalta Parhaille Vanhemmille. Myönnettäköön, että he saattoivat saada peiton irtopaloina, jotka kyllä joulujen välipäivinä virkkautuivat yhteen peitoksi.

Kalevala-projektia oli hauska tehdä ja siinä oppi samalla itsekin erilaisten virkkauskuvioiden lisäksi myös sitä, miten hyvä ohje kirjoitetaan sekä millaiset kuvat ja videot ovat havainnollisimpia. Välillä meinasi iskeä epätoivo, kun ohjeitten laatijat pitivät ensimmäisenä silmukkana milloin mitäkin silmukkaa ja nirkot virkattiin milloin mitenkin. Kuitenkin selvisin loppuun saakka, ja päällimmäisenä mieleen jäi ilo kaikesta uudesta opitusta 🙂

Keväällä harjoittelussa ollessani törmäsin toiseen caliin. Innostuin siitä jo pelkän nimen perusteella – Adalmiinan helmi. Sopivasti tuorein kummilapseni teki tuolloin tuloaan ja tarkoitus oli saada hänelle peitto lämmikkeeksi asap. Kuitenkin jossain vaiheessa kyllästyin virkkaukseen aika pahasti, kun joka ruutu ei ollutkaan erilainen ja väriä olisi pitänyt vaihtaa miltei joka kerroksella. Ja sitten vielä reunoihin tehtiin aina monta kerrosta kiertäen virkattuja pylväitä. Hohhoijaa!

Peitto kuitenkin valmistui ja olen lopputulokseenkin tyytyväinen. Kiinnitin palat toisiinsa Kalevala-peiton siksakvirkkausta mukailleen pienemmillä silmukkamäärillä ja ei-tasatuilla ulkoreunoilla. Halusin tehdä peittoon ohjetta leveämmän reunuksen, joten ainoastaan keltainen pompularivi on alkuperäisen ohjeen mukainen. Muut kerrokset ovat omaa sovellusta á la Elli. Alun perin olin ajatellut tehdä peiton kulmiin hapsupompulat, mutta valkoista lankaa jäi viimeisen kerroksen jälkeen noin 30 cm, joten hapsut jäivät seuraavan kertaan.
Vaikka Adalmiinan helmen virkkaus alkoikin vähän takkuilemaan, oli se siinä mielessä hyvä työ, että sain kokeilla ja kehitellä aiemmin oppimiani juttuja siihen sopivaan muotoon. Myös erilaisia väriyhdistelmiä oli hauska kokeilla kaikesta lankojen päättelystä huolimatta.  Toivottavasti pikkuprinsessa tykkää pastellisesta sateenkaaripeitosta röyhelöreunuksella yhtä paljon kuin kummitätinsäkin!

Kalevala-CAL ja Adalmiinan helmi made by Elli

 

 

Mainokset

Joskus on niitä projekteja, jotka on kuin iisakin kirkkoa rakentaisi. Tää on yksi niistä.

ruutuja

Ostan kässäkirjoja suunnilleen kaksi kertaa vuodessa. Eli aina silloin, kun verotoimiston naiset järjestää ostosmatkan Helsinkiin ja matkalla pysähdytään Pukaron Paronissa.

janTämä iisakin kirkko alkoi siitä, kun ostin kirjan 200 virkattua ruutua (Jan Eaton, 2011). Hyvä kirja. Paljon ihania kuvia ja värejä, joista tykkään.
Jos totta puhutaan, niin on se ihan oikeasti hyvä kirja. Ohjeet on tarkkoja ja selkeitä ja kirjan lopussa on vielä kuvalliset ohjeet kaikista eri silmukkavariaatioista, joita ohjeissa esiintyy ja ideoita reunapitseiksi ja palojen yhdistämiseen.

Vähän myöhemmin samana syksynä päädyin Joutsenon ainoaan lankakauppaan ja ostin 5 vyyhtiä Pirtin Kehräämön kampalankoja: oliivia, luumua ja turkoosia. Niitä ohuempia. Koukuksi sattui löytymään mummon vanha 2 1/2. Päätin käyttää neljää eri kuviota (Tanskalainen neliö, Kuningatar Annen pitsi, Niitty ja Paju), mutta koska tämä virkkaaja ei oikein jaksa tehdä montaa samanlaista, päädyin tekemään neliöitä kolmella tai neljällä erilaisella väriyhdistelmällä mallista riippuen. Loppujen lopuksi työhön tuli 13 erilaista neliötä, kun kaikkien eri mallien värivariaatiot laskettiin yhteen.

Ja sitten vaan virkkaamaan!
Virkkasin kotona, luennoilla, junassa, kylässä, telkkarin ääressä jne. Ja samalla suunnittelin kaikki erilaisia ”kaavoja” yhdistää kuviot keskenään…

Virkkasin kaksi vuotta ja sitten kyllästyin tyystin. Pidin vuoden taukoa, kunnes viime syksynä innostuin tekemään työn loppuun. Alkutöikseni purin kaikki yhteenommellut tai -virkatut palat erilleen ja päätin tehdä työstä tekijänsä näköisen: Ei mitään selkeitä kaavoja, vaan 9×9 neliön paloja virkattuna yhteen, jotka sitten ommeltiin toisiinsa. Ainoa sääntö oli, ettei kahta samanlaista ja -väristä saa olla vierekkäin.

Reunapitsin aloittaminen syyhytti jo ennen kuin kaikki palatkaan olivat valmiita ja selailin ahkerasti erilaisia pitsimalleja. En kuitenkaan tiennyt ollenkaan, montako silmukkaa työssäni oli milläkin sivulla ja kuinka pitkälle langat riittäisivät. Lopulta keksin reunakoristeeksi oman mallin: muutama kerros takareunasta virkattuja kiinteitä silmukoita ja sen jälkeen niin monta kerros v-virkkausta kuin lankoja riittää. En oikein tiennyt, miten v-virkkaus oikeaoppisesti tehdään. Kai siihenkin on monta tapaa. Tässä miun versio:

V-virkkaus a la Elli

V-virkkaus a la Elli. Tuo alin kerros pitäisi kai oikeasti olla X:iä, kun ne on kiinteitä silmukoita.

Viimeistelykerroksen virkkasin kiinteitä silmukoita ja tein kulmiin, lyhyiden sivujen keskelle ja pitkille sivuille keskikohdan molemminpuolin pylväs-/viuhkakoristeet. Nekin on omasta päästä, mutta tässä piirrettynä paperille, etten unohtanut mallia kesken kierroksen.

sivuille

kulmien

Aika monta vyyhtiä (ehkä yhteensä 9 tai 10), silmukkaa ja tuntia myöhemmin:

Valmis!

Valmis!

Kyllä nyt kelpaa köllötellä, vaikka 100% villa onkin vähän turhan lämmin materiaali näillä keleillä. Onneksi on lämmikettä sitten syksylle ja talvelle 🙂

Valmiin peiton strategiset mitat: 124cm x 156 cm = 9 pikku neliötä x 12 pikku neliötä + reunapitsit.

p.s. Torkkupeiton vaaleanpunainen on joku Novitan Nallen jämälanka v. 2003 tehdystä villapaidasta eikä siis Pirtinkehräämön lankoja.