Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: siskokuvia

Tämä syksy on ollut tosi kiva, kun on saanut leikkiä entisajan keräilijäihmistä. Omenoita on tullut äärettömästi ja niitä kuivatettu ja niistä on tehty jos jonkinmoista paistosta. Olen niin innoissani, kun voi laittaa perusmarjojen lisäksi myös omenoita ja sieniä säilöön (vaikken jälkimmäisiä niin välitäkään syödä)! Tulee sellainen olo kuin eläisin jossain vanhassa kirjassa – varsinkin kun olen vielä vähän koristellut säilytyspurnukoita.

Metsäläiset hirvikärpäshattuineen

Parhautta on kuitenkin viime aikoina ollut se, että toisinaan meidän koko perhe on koossa myös muulloin kuin vain jouluna – ei siksi, ettemme tykkäisi toisistamme, vaan siksi, että kaikilla on omia menoja. Paras Sisko Maailmassa tuli vähän yli viikko sitten pikavierailulle Joutsenoon ja kivaa oli! Ehkä kivointa vierailussa oli kuitenkin meidän siskojen metsäretki Iskän kanssa, koska niitä on viimeeksi tehty silloin, kun Maikki oli ihan pieni. Sen jälkeen hän ei oikein ole ollut metsäihminen kunnes nyt…

Tarkoituksena oli mennä keräämään suppilovahveroita Maikille Tampereen viemisiksi, koska Paras Iskä Maailmassa oli löytänyt aiemmin viikolla hyvät suppisapajat. Sieniretki kuitenkin hieman viivästyi, kun löysimmekin matkan varrelta täydellisen puolukkapaikan, nams! Yksi ämpäri uhrattiin siis puolukoille, sillä eihän niitä vaan voinut jättää ottamatta!

Erilaisia puolukanpoimimistyylejä

Lopulta pääsimme sienimetsänkin puolelle. Olen tällä hetkellä oikea metsien ystävä. Voisin tallustella niissä melkein joka päivä. Siis semmoisissa metsissä, joissa ei tarvitse pelätä karhuja. Sienestäminen sujui hyvin, kun löydettiin heti aluksi hyvä paikka. Myöhemminkään ei yhtään alkanut kyllästyttämään,  kun sieniä löytyi sopivin väliajoin. Ja jos etsiskely alkoikin tympimään, aina pystyi napsimaan muutaman valokuvan tai vain höpötellä tai vain nautiskella ympärillä olevista puista, kallioista ja sammalmatosta.

Marjastus- ja sienestysseura oli huippulaatuista, joten reissu onnistui erinomaisesti. Maltoimme lähteä kotia kohti vasta kun aurinko oli jo laskemassa. Saimme saalistakin ihan kiitettävästi: Suppiksien lisäksi sieniämpäreistä löytyi muutama kanttarellikin. Siispä puolukat pakkaseen, sieniä siimoihin ja kuivuriin kuivumaan sekä pannulle paistumaan!

 

Tämmöisiä retkiä lisää, kiitos!


Jaahas se alkaa kesä olla pikkuhiljaa lopuillaan. Joidenkin mielestä se ei päässyt vielä kunnolla alkamaankaan, itse olen varsin tyytyväinen ilmojen viilenemiseen ja hikoilun vähentymiseen.
Vajaa kuukausi sitten, tarkalleen ottaen heinäkuun kuudestoista päivä, harrastettiin kesälomamatkailua koko perheen voimin. Tai no itseasiassa Elli ja vanhemmat matkailivat itsensä Tampereelle jo edellisenä iltana, mutta maanantaina lähdettiin koko porukalla liikkeelle. Matkaa oli hurjat kahdeksan kilometriä, matkustusvälineenä TKLn sinivalkoinen bussi, määränpäänä Tampereen uusin kaupunginosan Vuores ja asuntomessut.

Aamu alkoi loistavasti. Heräsin aikaisin, kävin juoksemassa, jumppasin, söin aamupalan; jonka jälkeen otin vieraat vastaan ja tarjoilin aamupalaa myös heille. Sitten lähdettiin. Hillitön hiki koko ajan ja aurinko paistoi. Päivän pukeutumisteemana miulla oli em. syistä ’Mahdollisimman Vähän’, eikä äitiä lukuun ottamatta muillakaan kovin paksulti vaatteita ollut. Joten arvata saattaa, että jo menomatkalla alkoi hillitön kaatosade. Sateenvarjoja ei tietenkään ollut mukana, eli ensimmäinen puolituntinen(?) kului ”kuivatellessa” (ei ne mitään kuivuneet) likomärkiä hiuksia/vaatteita/kenkiä messualueen eteishallissa ja pohtiessa että mitähän tästä taas tulee.
Kesän tavoin kyseiset messutkin ovat piakkoin ohi, joten vaikka sen kunniaksi haluamme nyt jakaa siskojen tekemiä ammattimaisia huomioita ja mielipiteitä messualueelta:

Perisuomalaiseen lähiöön verrattuna värejä Vuoreksessa oli… käytetty. Ei voi sanoa, että runsaasti mutta luultavasti piristävään yleisilmeeseen lienee pyritty. Lopputuloksen väriskaala: Maaliroiskeita Asfaltilla.

Asvaltista puheen ollen…

Terassit olivat isoja, monesti kaksikerroksisia. Pihat taas olivat pieniä, mutta laitettuja – tai eivät ainakaan enää mulloksella. Kasvit olivat vielä aika sinttejä ja olisikin kiva nähdä, millaisilta pihat näyttävät, kun puut ym. ovat täysikasvuisia. Luultavasti joissakin pihoissa voi päästä jopa viidakkotunnelmaan! Siirtonurmikkojen keskelle piristystä toivat ja varvikkomatot ja viherkatot. Lisäksi oli käytetty paljon kiveyksiä ja muita katemateriaaleja, minkä vuoksi monet kasveista kasvoivat erilaisissa altaissa eivätkä vapaasti maalla. Viihtyisimpiä (ja isoimpia) pihoja olivat ne, jotka rajoittuivat metsään.

Piha loppuu siihen mistä metsä alkaa.

Erään pihan koristuksena masentunut raparperi, uusi lempikasvini.

Pihat on niin pieniä, että luonnon pitää kiivetä katolle.

Kierrätysteemaa oli hyödynnetty useammassa kohteessa, tosin ainoastaan sisustuksessa eikä niinkään rakennusmateriaaleissa. Vielä ei taida ekologisuus olla ihan niin kovaa huutoa, että muotitietoiset ja varakkaat messutalon ostajat olisivat innoissaan saadessaa kierrätetyistä aaltopelleistä rakennetun design-kodin puolella miljoonalla…
Mieleen jäivät erityisesti lapsiperheelle suunnattu PikkuPuu, jonka kaikki huonekalut olivat Kontista lähtöisin sekä kaksikerroksinen rivitaloasunto (”jeesustalo”) Vuoreksen Welho, jossa käsittääkseni Hervannan seurakunnan väki oli uudistanut vanhoja huonekaluja todella kauniisti. Tästä asunnosta löytyi myös hiljentymishuone (liekö käytössä enää messujen jälkeen?), jossa ainut sisustuselementti oli koko lattian peittää, aaltoileva sininen pehmeä matto. Vähän niin kuin sänkyä huoneen täydeltä.

Erityislapsen huoneessa oli hieno toiminnalinen mobile, joka kelpaisi erityiselle aikuisellekin.

Tää on hieno!

Maalattuja akustiikkalevyjä.

Hieno leikekehys, siskot sekä mystinen mies peilissä.

Paluumatkan aikana myrsky yltyi entistä raivopäisemmäksi ja bussin hurjastellessa moottoritiellä oli näkymät samanlaiset kuin Tukkijoen viimeisessä äkkijyrkässä alamäessä. Yllättävän kuivina kuitenkin selvittiin.

Tämä merkintä on toteutettu kansainvälisenä (Suomi – Itävalta) siskoyhteistyönä Skypen välityksellä.


Vihdoinkin! Tästä alkaa Paras sisko maailmassa.

Mikä? Kahden siskoksen ikioma blogi, jossa kerrotaan tekemisistä ja kokemisista. Aiheena voi olla askarteleminen, käsityöt, leipominen, riehuminen, seikkailut tai mitä ikinä meitä huvittaakaan keksiä. Tarkoituksena on pitää blogi iloisena, mielenkiintoisena ja kertoa kuulumisia. Jos kuulumisemme kiinnostaa sinuakin olet tervetullut seuraamaan!

Kuka? Pikkusisko Maikki ja isosisko Elli. Asuvat eri puolilla Suomea mutta ovat toisilleen maailman parhaita siskoja. Kirjoitimme toisistamme esittelyt, jotka löytyvät Siskot-kohdasta blogin yläreunasssa.

Terveisin Parhaat siskot vuonna 2005