Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: kevät

Mitä kovempi flunssa, sitä kovempi inspis. En tiedä miksi askartelu- ja kässäinnostus iskee aina silloin kuin nuhakin, mutta niin kävi myös tänä pääsiäisenä. Ideoita tulvi mieleen liukuhihnavauhtia, harmi vaan, kun niitä ei pysty toteuttamaan läheskään yhtä reippaassa tahdissa!

palat2Pitkän perjentain projektina oli antaa styroxmunille mosaiikkikuorrutus – ehitisihän niistä sitten nauttimaan vielä muutaman pääsiäispäivän ajan. Palojen liimailu osoittautui kuitenkin oletettua hitaammaksi, sillä liima kuivui yllättävän pitkään styroxin pinnalle enkä malttanut tehdä vain yhtä hommaa kerrallaan vaan välillä virkkaus ja ompelu menivät munien edelle. Mosaiikkikuviotkaan eivät olleet aivan selvillä, joten perjantain pikku urakka venyi koko pääsiäisen mittaiseksi.

Epäilin vähän palojen riittävyyttä, mutta ei hätää, ainahan voi laskea edes suurin piirtein munien pinta-alan!
Vastaus: suunnilleen 15cm²/muna.
Lauantaiaamuna tajusin laskeneeni vain ympyröiden pinta-aloja enkä suinkaan pallojen. Tuli vähän tyhmä olo, mutta tätä kai tapahtuu myös muille insinööreille…

saumausHankalinta styroxmunien koristelussa oli hahmottaa kuinka paljon paloja millekin alueelle meni. Niin liima kuin osa paloistakin olivat läpinäkyviä, minkä vuoksi styroxiin ei oikein voinut tehdä merkintöjä, joiden mukaan paloja olisi ollut helpompi asetella kohdalleen. Kun sekä suunnitellut että muutamat ekstrapalat oli käytetty, lopputulos oli molempien munien osalta aika aukkoinen ja suunnitellut kuviot… no, niitä ei oikein erottunut pikku pätkiä enempää. Koska munat olivat mielestäni jo aika menetetyt, päädyin paikkailemaan suurimpia aukkoja pienillä lasi(?)paloilla, joiden sijoittelussa sitten hävisi se viimeinenkin logiikka.

Loppusilaus saumausaineella ei myöskään ihan pelastanut tilannetta, sillä joku punaisen munan liimailuissa oli mennyt pieleen ja pari mosaiikkipalaa alkoi irtoilemaan, kun puhdistin ylimääräisiä saumausaineita pois. Saumauksissa hankaluudeksi osoittautui myös munien muoto:
– Mihin sellaisen esineen saa kuivumaan, joka ei pysy pystyssä ja on kauttaaltaan saumausaineessa?
– Kahvikuppiin tai minikokoiseen kukkaruukkuun.

valmiitNo, oppia ikä kaikki. Ehkä muutaman(kymmenen) pääsiäisen jälkeen yllän jo Fabergén oppipoikien tasolle. Onneksi Paras Äiti Maailmassa on kannustava myös tyttärensä ei-niin-onnistuneiden askartelujen suhteen: ”Miusta ne on ihan hyviä (Vakiokommentti melko moneen tekeleeseeni). Tossa punasessa kiertää ainakii toi yks viiva koko munan ympäri, mutta sinisessä on kyllä kivemmat värit.”

Mainokset

Käyn aika useasti mein vanhemmilla, koska ne asuu niin lähellä ja niillä on Sauna. Varsinkin sen jälkeen, kun on asunut ulkomailla ja ollut monta kuukautta ilman oikeeta saunaa, sitä alkaa arvostaa ja siitä alkaa tykätä entistä enemmän… Lisäksi niillä on piha, jossa voi puuhailla kaikenlaista. Eli oottelen vaan, että lumet sulaa ja maa vähän kuivuu.

Muistan, kun pari kuukautta sitten (ehkä helmikuussa) iskä kysyi äitiltä, että mitäköhän siellä kellarissa on kasvamassa, kun ruukusta nousee pieniä alkuja. Ettei vaan perunat ole alkaneet jo itämään? No ei suinkaan, vaan äiti oli istuttanut tulppaanin sipuleita ruukkuun ja unohtanut syksyn jälkeen koko asian. Koko istutusprojektin tavoitteenahan siis oli, että voi sitten keväällä laittaa ruukussa kasvatetut tulppaanit ulos aikaisemmin ja on iloa silmälle ennen kuin muut kukat nousevat maasta.

Viime viikonloppuna päätimme vihdoin nostaa tulppaaniruukun pois kellarin pimennosta ja ihailla mustia tulppaaneita päivän valossa…
Kellarin luukku auki ja valot päälle. Mutta jostain kumman syystä sen kaiken ihastelun sijaan kuului vain hervotonta naurua ja VOI EI!!!

Se ruukussa oleva kasvi näytti enemmän albiinomustekalan lonkeroilta kuin mustilta tulppaaneilta. Kukkien varret eivät suinkaan kasvaneet hienosti pystysuoraan, vaan kurottelivat ties minne kohti maalipurkkeja ja lattiaa. Eivät ne kyllä muutenkaan näyttäneet tulppaanien varsilta, sillä vihreän sijaan ne oliva valko-keltaisia ja miltei puoli metriä pitkiä. Onneksi sentään löytyi yksi nuppu, sekin tosin on mustan sijaan vitivalkoinen!

Mustat tulppaanit vuosimallia 2012

Kuten näkyy, mein äitillä ei myöskään mene kaikki ihan kuin siinä eräässä tv-ohjelmassa, joten luulen, että tämä tulppaanien ”esikasvatus” kellarissa vaatii vielä pientä hiomista… Tästä on suunta vain ylöspäin – niin kukkien varsilla kuin kotipuutarhurillakin! Ja aina voi ostaa lohdutusorvokkeja (: