Paras kaveri keskiviikkoisin

Tag Archives: kehrääminen

Ensinnäkin, pahoittelut, kun blogissa on ollut aika hiljaista. Mutta sehän vain tarkoittaa, että Elli on opiskellut uutterasti ja Maikki tehnyt töitä vielä ahkerammin!

Sitten asiaan:
Kävin vähän ostoksilla miun suosikkikaupassani, Tuuliviirissä nimittäin. Oikeasti etsin villatonta lankaa parhaan siskon lahjaan, mutta yllättäen mukaan tarttui muutakin. Esim. huopuvaa lankaa, jota hyödynnän joululahjoihin (ensimmäiset kokeilut menivät tyystin pieleen ja kärsivällisyys yrittää uudestaan on myös karkumatkoilla)  ja merinovillaa. Namnamnam. Se villa on niin ihanan tuntuista ja näköistä!

Värttinä, villaa ja lankaa

Luin joku aikaa sitten Marttojen lehteä (Martat 6/2012) ja siinä oli juttu asiasta, josta olin kiinnostunut jo aikaisemminkin. En vain tiennyt missä ja miten sitä voisi toteuttaa. Se asiahan on nimittäin kehrääminen. Tiedän, että mummolla on rukki, mutta luulin sen olevan rikki… Martat kuitenkin neuvoivat tekemään värttinän ja kehräämään sen avulla.

Eräänä viikonloppuna, kun oli Joutsenossa Paras Iskä teki minulle sitten värttinän. Hieno siitä tulikin ja vielä kierrätysmateriaaleista: pyörän pinnasta, henkarin poikkipuusta ja jostakin mistälie puulevypalasta!

Välihuomautus: Minun ruokapöydän kokoinen Tiimarini ei ole mitään verrattuna vanhempieni kotiin, jossa on sekä autotalli että aitta pullollaan kaikkea Mahdollisesti Hyödyllistä. Siis semmoisia juttuja, joita joskus varmasti tarvitsee, vaikkei niiden hankkimis/saamishetkellä vielä niin tarkkoja suunnitelmia olisikaan.

Värttinä valmistui vasta myöhään illalla, mutta pakko oli kokeilla, miten sitä lankaa syntyy vielä samana iltana.
No, huonostihan sitä syntyi. En oikein ymmärtänyt, mitä Marttojen ohjeessa kirjoitettiin ja olisin varmaan tarvinnut videon tai ainakin havainnollistavia kuvia. Onneksi Iskällä oli vähän muistissa, miten hänen äitinsä oli kehrännyt, joten videosta viis, näinkin kehräysyrityksiä by Iskä ihan livenä!

Villat värttinällä

Kokeilin kehräystä samana iltana vielä itsekin, ja kyllä se jotenkuten onnistui. Ainakin aloituslanka peittyi uuden langan alle! Langasta tuli tosi epätasaista (kaikkea ompleulangan ja paksun neulomislangan väliltä), mutta Marttojem mukaan se on ihan yleistä aloittelijoille. Ompahan taas uutta askasrtelumateriaalia.

Kahden viikonlopun aikana sain pikkupaketillisen meronivillaa kehrättyä ja taidanpa lähiaikoina hankkia värikästä villaa vielä lisääkin. Vaikeinta kehräämisessä oli saada lankaan sopivasti kierrettä – en oikeastaan tiedä vieläkään, menikö se ihan kohdalleen. Luulen myös, että minulla oli hieman hmmmm… persoonallinen tyyli, mutta pääasiahan on, että lankaa syntyi. Luulen kyllä, että sitä voisi tehdä jotenkin helpomminkin kuin kurkottelemalla toista kättä mahdollisimman ylös, ettei värttinä osuisi lattiaan. Aion kuitenkin jatkaa harjoittelua, joten ehkä joskus vielä saan aikaan ihan neulottavaksi ja virkattavaksikin kelpaavaa lankaa.

Loppuhuipennukseksi kerrottakoon, että Mummon rukki onkin kuulemma kunnossa ja hän on jo luvannut opettaa minua kehräämään sillä. Voi tätä innostuksen määrää!

Ensimmäisen kehräilyn lopputulos