sohvaViime viikkoina olen mietiskellyt miten pitkään loppukiri kestää (ehdotuksia otetaan vastaan).
Urheilussahan yleensä puhutaan viimeisestä kierroksesta pitkänmatkanjuoksuissa ja lyhyemmillä matkoilla tietty vähän lyhyemmista loppukireistä. Yliopistossa se näyttää kestävän kuukauden tai kaksi. Riippuu mikä lukukausi on päättymässä. Vaikka opiskelen juuri sitä, mitä haluan ja teen just sitä, mistä tykkään, on kuitenkin rajansa kaikella. Sanonta Opiskellaan itseä ei koulua/opintopisteitä varten on viime aikoina menettänyt merkitystään, kun päivät ovat venyneet 8-10 -tuntisiksi ja niiden jälkeen olisi pitänyt vielä pakertaa kouluhommien parissa kotona. Viikonloppuisin olen ottanut kuitenkin vähän rennommin sen suuremmista omantunnon tuskista kärsimättä.

Onneksi koulukiireet alkavat jo helpottaa ja tänää oli mitä iloisimman mielen torstai:
Koulussa esiteltiin itsetekemiä vaatteita, joista monet oli tosi ihania luomuksia! Vitsit, mitä kaikkea kivaa saa mm. vanhoista verhoista ja pöytäliinoista aikaan! Olen omiinkin vaatteisiin tyytyväinen, kunhan ne kaikki nyt valmistuisivat. Tilaisinko kamelin vai beigen väristä resoria?? …hmm…
Koulupäivän kohokohta oli kuitenkin se tunne, kun kello on vasta 12 ja tajuat, että nyt voi jo mennä kotiin ja tänään ei ole pakko tehdä mitään, jossei huvita. Ah ihanuutta! Väsyneillä tytöillä oli niin iloisia hymyjä.

posti

Kotona odotti eteisen lattialla lisää yllätyksiä, kuten pitsilähetys Parhaalta Äidiltä Maailmassa sekä pari kadonnutta postikorttia ulkomailta. Hyvä Suomen posti ja kiitos se asukas, joka toimitit vanhaan osoitteeseeni laitetut kortit uudelleen matkaan!

Koska käyn hieman ylikierroksilla (ks. 1. kappale), kesti koko iltapäivän, ennen kuin osasin vain olla ja haaveilla. Laitoin suosikkihupparin päälle, nuhatossut jalkaan ja käperryin sohvalle lukemaan vähän murhatarinoita. Koulutouhuttomaan torstaihin kuului myös mansikka-persikka -smoothie, jossa kaikki 3 komponenttia (koostumus, ulkonäkö ja maku) osuivat kerrankin kohdalleen.  (Yleensä smoothieni muistuttavat lähinnä muussia tai oksennusta valmistusaineista riippuen…)

palasta

Kivaa, kun voi pitkästä aikaa vain olla ja puuhailla niitä juttuja, joita itse haluaa – siis jopa arki-iltana!

Otsikko ei vastaa tällä kertaa postauksen sisältöä ollenkaan, mutta mainittakoon lopuksi, että keksin omenamarmeladin jääkaapista, kun laitoin leipäpussin viimeiset leipäpalat paahtimeen. Mikä iltapäivän herkkuhetki, naminamnam!

Mainokset