Olli, meidän perheen uusi tulokas.  Ei, se ei ole vauva tai mikään muukaan ihminen, vaan heppa, josta puhutaan miltei joka päivä ja ainakin joka siskopuhelun yhteydessä. Ei se kyllä tarkalleen ottaen  meidän koko perheen oma ole, mutta iskän ainakin. Eli onhan se silloin vähän meidän siskojen ja äitinkin, eikö?!

Meijän Olli

Tarkemmin sanoen Olli (virallisissa papereissa  Ariman) on 6-vuotias suomenhevosruuna, josta koitetaan tehdä ravuria. Kyllä sillä voi ratsastaakin, en vain ole vielä kokeillut. Olli on kiltti ja näyttää upealta ja on myös hmmmm…. melkoisen kookas. Jostain kumman syystä sen ravuriura alkoi laihdutuskuurilla. No, hyvin se kuitenkin jaksaa juosta, vaikka sitä massaakin riittää.

Parin kuukauden reenailun jälkeen Olli oli valmiina koelähtöön Lappeenrannan lounasraveissa – uusi kokemus sekin, kun syödään muutakin kuin vain makkaraa ja lähtöjäkin oli vain muutama. Koelähtö onnistuikin tosi hyvin (35,9) ja sen myötä saatiin lupa osallistua myös oikeisiin ravilähtöihin. Jee!! Viikkoa myöhemmin pakkautuivat omistaja- ja kannustusjoukot (yhteensä 4 hlö) punaiseen toimivaan Audiin ja suuntasi kohti tätä:

Olli juoksi ensimmäisessä lähdössään numerolla 5 ja voi sitä jännityksen määrää!! Heppa näytti kyllä ottavan ihan rauhallisesti, mutta tämä tyttö ei tiennyt, että miten päin olisi. Oli nimittäin paljon jännittävämpää, kun olin ”oma” hevonen juoksemassa kuin vain jännittää jonkun totokupongin numeroiden takia. Lähtökin jouduttiin ottaamaan kolmesti uudelleen, joten oli siinä kyllä kannustajalla kestämistä!

Ensin voltataan… ja sitten juostaan!

Onneksi vihdoin päästiin matkaan, mutta kaikki ei mennytkään ihan käsikirjoituksen mukaan (ajattelin, että kyllähän se meidän Olli pesee koko porukan…). Lopulta suosikkihepomme jäi kuuden parhaan ulkopuolelle, mutta ei se mitään. Huomasi jo juoksun aikana, että jokin ei ollut ihan kohdallaan. Myöhemmin onneksi selvisi, ettei mitään sen vakavampaa ollut sattunut – jalat vain olivat kipeytyneet, kun oli yhtäkkiä ruvettu reenaamaan niin paljon.

Nyt heppamme on huilaillut aitauksessa viikon verran ja kohta jo pääsee ajoreissuillekin. Katsotaan sitten, että milloin taas jännitetään raviradan vierellä.

Menossa mukana ravireportteri Elli

Valitettavasti kunnon valokuvaa ilman valjaita ja muita härpätyksiä tulokkaastamme ei vielä ole olemassa, koska malli hamuaa mieluummin valokuvaajan hiuksia ja kameran nauhoja kuin seisoo hienosti paikallaan…

Mainokset